Minä olen aina rakastanut joulua. Sen kauneutta ja kiireettömyyttä. Muistan jo lapsena miten ihanaa oli, kun kaikki olivat kotona ja menimme mummolaan syömään ja odottamaan pukkia. Meillä ei koskaan tapeltu eikä oltu vihaisia jouluna, vaikka olin varmasti hyvin raivostuttava lapsi, kun en meinannut millään pysyä nahoissani, kun odotin pukkia niin kovin. Parasta joulussa on kuusen koristelu ja muutenkin joulun koristelu. Olen oppinut äidiltäni, että verhot vaihdetaan, liinat laitetaan tonttujen alle ja kuusi tuodaan sisälle vasta aaton aattona.
No siitä kuusesta olen lipsunut ja paljon. Meillä on joulukuusi ja se on paikallaan jo joulukuun alussa, paitsi tänä joulun. Meillä on ollut keittiö remontti, joka valmistui vasta eilen. Ja sen takia meidän joulu on ihan vaiheessa täällä alakerrassa. Olemme kyllä lasten kanssa laittaneet yläkertaan jo kuusen ja esikoiseni on koristellut oman huoneensa jo kauan sitten. On ihana huomata omissa lapsissa samaa joulu intoa kuin itsessä.
Meillä tehdään lasten kanssa paljon joulu juttuja yhdessä, leivomme torttuja ja pipareita. Nykyään paketoimme lahjatkin melkein porukalla. Tytöt ovat tehneet meidän tonttu ovet ja askarrelleet niihin paljon lisäosia. Laatikot tehdään myös porukalla. Saan näin ollen myös opetettua niiden teon kätevästi tytöille tulevaisuutta ajatellen. Perinne siis todennäköisesti jatkuu tässäkin asiassa.
Aatto ja joulun pyhät meillä ollaan aina hyvin rauhassa, ei ole kiire kenelläkään mihinkään. Saadaan herätä rauhassa, syödä riisipuuro porukalla ja sitten lähdetään perinteiselle hautuumaa kierrokselle. Sieltä menemme minun äidin luo joulu kahveille. Olemme aaton aina meillä minä laitan ruuat ja leivon. Haetaan iltapäivällä äitini ja mummoni meille syömään ja viettämään aattoa.
Olen ollut mummoni kanssa jokaisen jouluaaton yhtä lukuunottamatta. Eli yhteensä 38 joulua aattoa olen saanut viettää rakkaan mummoni kanssa ja olen luvannut, että niin kauan kuin ollaan olemassa olemme ne aina yhdessä. Ja siitä en ole lipsunut. Muistan se aaton mitä mummo ei ollut meillä vaan ystävänsä kanssa lapissa. Se oli ihan typerä joulu, koska mummo tekee siitä parhaan. 98 vuotta on mummollani ikää joten ihan hirveän montaa yhteistä joulua meillä ei enää ole joten nautitaan kaikista mitä vielä on.
Kaikille joulu ei kuitenkaan ole se mukava ja ihana aika. Syitä siihen voi olla monia, enkä lähden niitä sen enempää tässä arvailemaan, mutta minullakin on monta sellaista ystävää, jotka eivät voi sietää joulua. Ja minusta se tuntuu ihan kamalalta, koska itse rakastan sitä. En ole koskaan alkanut kyseenalaistamaan ihmisten mitään tunteita, koska meillä jokaisella on oikeus omiin tunteisiimme. En ole myöskään yrittänyt käännyttää ystävistäni joulu ihmisiä, koska miksi tekisin niin. Meillä kaikilla on muistoja erilaisia muistoja lapsuutemme jouluista. Jouluihin voi liittyä monia tunteita jotka eivät edes kuulu muille. Olenkin opettanut omille lapsilleni, että anna jokaisen tykätä juuri niistä asioista jotka ovat hänelle tärkeitä. Näin sinäkin voit nauttia hyvillä mielin niistä jotka ovat lähellä sinun sydäntäsi.
Antakaamme siis jokaiselle oikeus juuri sellaiseen jouluun, jonka hän haluaa. Ihanaa joulun odotuksen jatkoa jokaiselle siinä määrin, kun kukin sen haluaa kokea.
XxX Sanna
Kuvat; Saija Heinämäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti