Aatonaatto ilta on jo pitkällä ja kohta on jo aatto. Olen taas sännännyt pää kolmantena jalkana joka paikkaan ja tehnyt yhtätoista pientä hommaa. Olen aika väsynyt taas tänäkin jouluna ja ajattelen, että ensi jouluna minä en laita yhtään mitään. Ja tiedän sen jo nyt, että ihan samanlailla töhötän ensi vuonnakin.
Rakastan joulua ja sen kauneutta, tuoksua ja tunnelmaa. Ennenkaikkea rakastan sen tuomaa rauhaa, joka meillä alkaa huomenna. Kenelläkään ei ole kiire, puhelimet ei soi tauotta ja tunnelma on muutenkin rauhallinen. Meillä on tietyt perinteet joiden mukaan mennään, mutta kiirettä ei ole. Se on parasta seuraavassa kolmessa päivässä.
Rakastan myös jouluruokia en kyllä jaksa niitä montaa kertaa syödä mutta aattona ne maistuu taivaallisen hyvältä. Ihan niinkuin kaikki muutkin herkut mitkä jouluun kuuluu. Parasta on kuitenkin nähdä lasten ilo, minkä joulu saa aikaan. Se muuttaa muotoaan, kun tytöt kasvaa, mutta kyllä he joulun tekevät.
Muisteltiin äsken äitini kanssa niitä jouluja, kun minä olin pieni. Hetken juteltuamme tajusin kuinka paljon olen tuonut perinteitä omasta lapsuudestani nykyisiin jouluihin. Ja toivon, että tytöt vievät meidän jouluista jotakin omiinsa sitten, kun ovat aikuisia. Ihan huomata miten asiat kulkevat mukana ja miten paljon minun lapsuuden jouluihin tuli äitini lapsuudesta.
Mutta nyt on aika mennä katsomaan miten meidän kinkku voi leivinuunissa ja sen jälkeen onkin saunan vuoro. Ja niinkuin aatonaattona on aina tapana niin puhtaat lakanat odottaa nukkujaa sängyssä. Huomenna ei tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan, vaan herätään sitten kun halutaan. Aamulla laitetaan riisipuuro tulille ja siitä aatto voikin alkaa.
Ihanaa ja rauhallista joulun aikaa ihan jokaiselle. ❤️
XxX Sanna
Kuvat; Saija Heinämäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti