Muutos on aina työn takana!

 Nyt kerron teille tarinan minun rakkaasta aviomiehestäni ja tietenkin hänen luvallaan. Olen tuntenut mieheni koko ikäni, koska olemme samalta kylältä. Niin kauan kuin muistan aikaa taaksepäin on hän ollut ylipainoinen ja todella kova työmies. 2 tyypin diabetestä hän on sairastanut 22 vuotta. Jo ennen meidän yhteistä taivaltamme olin tietoinen hänen elämäntavoistaan ja niissä ei kyllä ole ollut mitään kehuttavaa.

Vähiä unia, suuria työtunteja, rasvaista ja epäterveellistä ruokaa sekä ei minkään laista liikuntaa ovat diabeetikolle kaikkea muuta kuin hyväksi. Elopainoa hänellä oli vuonna 2015 125 kiloa. Diabetestä hoidettiin sekä pistos- (insuliini) että tablettihoidolla. Väsymys oli kokoajan läsnä ja sokerit korkealla. Hän pisti insuliinia todella paljon ja se aiheutti lisäkiloja, koska insuliini nostaa ruokahalua, laskettuaan verensokerin ensin nopeasti alas. 

No vuonna 2016 aloitimme hyvin maltillisen elämäntapamuutos remontin. Koska kysymyksessä on mies, niin kaikki pitää tehdä vähän huomaamatta ja puolihuolimattomasti. Aloitimme projektin aamupalasta ja eväistä. Kun ne saatiin jollakin tavalla kuntoon niin menimme seuraavalle tasolle, joka oli liikunta. Ja kun puhumme liikunnasta mieheni kohdalla sitä ei siis ollut ollenkaan aikaisemmassa elämässä. Sekin aloitettiin hyvin pienellä ja muistaakseni potkukelkkailu oli se meidän ihan ensimmäinen liikunta suoritus ja sitten siirryttiin hiihtoon.

Hyvin pian hän huomasi vireystilansa nousseen ja painon tippuneen. Se lisäsi motivaatiota jatkaa muutosten tiellä. Samalla saimme alkaa laskemaan insuliini määriä, joka auttoi vielä enemmän painon putoamiseen ja yleisen vireystilan parantumisella. Oli ihana nähdä kuinka mies heräsi eloon ja alkoi nauttia elämästään. 

Hän oli itsekin aivan liekeissä uudesta minästään. Jatkoimme matkaamme lisäämällä pieniä juttuja arkeemme. Terveellinen ruoka ja sopiva määrä liikuntaa toi mukanaan hyvin nukkuvan ja huomattavasti paremmalla tuulella olevan perheen toisen aikuisen. Usein ihmiset ajattelemme, että kaiken pitää tapahtua äkkiä ja mahdollisimman suurilla muutoksilla. Silloin kun ihmisellä on jokin perussairaus on aina muistettava maltti. Maltti on valttia toki ihan jokaisessa elämäntapamuutoksessa. 

Nyt, kun olemme olleet yhdessä kohta 8 vuotta olen todella ylpeä miehestäni. Hän on kulkenut pitkän, mutta antoisan polun kohti parempaa terveyttä ja saavuttanut ihan mahtavia juttuja. Onneksi tämä polku ei pääty ja voimme tehdä edelleen hyviä valintoja terveytemme eteen. Diabetes on hyvässä hoitotasapainossa ja mieheni voi paremmin kuin koskaan.  Olen hänestä niin ylpeä!!

Tekstin tarkoitus on näyttää teille lukijoille, että kaikki voivat onnistua. Mieheni on hyvä esimerkki siitä, miten pienillä asioilla saadaan suuria muutoksia aikaan. Puhukoon myös kuvat puolestaan. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille :D

XxX Sanna

Täydet 40 vuotta!

Heippa pitkästä aikaa. Olipahan rankkaa täyttää 40 vuotta. Viikko meni järjestellessä juhlia ja melkein viikko niistä toipuessa. Syntymäpäivä on aina minusta jonkinlainen saavutus ja uuden alku. Ollaan taas tehty vuosi asioita ja päästy johonkin pisteeseen. Ollaan vanhettu ja kenties viisastuttu. Täysien kymppien täyttäminen on vielä asia ihan erikseen. Muista kuin eilisen päivän, kun täytin 30 vuotta. Silloin oli isot juhlat ja elämä oli edessä ja täynnä suuria suunnitelmia.

Mutta nyt, kun täytin 40 tajusin vasta, että elämä on edessä ja ne suuret unelmat on aika lunastaa. Kymmenen vuotta sitten olin vielä oikeasti todella nuori ja tietämätön. Altis kaikelle mahdolliselle ja hyvin tietämätön monessa asiassa. Lapset oli pieniä ja unelmat suuria. Luuloja itsestään oli ehkä vähän liikaakin ja siksi monet asiat jäi puolitiehen.

Nyt lapset ovat teinejä, mutta unelmat suurempia kuin 10 vuotta sitten. Ja mikä kaikista parasta myös täysin saavutettavissa. Ensimmäisen kerran elämässäni koen voivani elää 80% itselleni ja oman urani kehitykselle. Lapset ovat sen verran isoja, että pärjäävät paremmin jo ilman äitiä, vaikka teini-ikä monia haasteita eteen tuokin. Ikä on tuonut myös varmuutta omaan tekemiseen ja mikä parasta auttanut löytämään sen oman polun ja kohderyhmän todella selvästi.

Koska olen itse kulkenut pitkän ja vaivalloisen tien huonokuntoisesta ylipainoisesta nuoresta naisesta, aktiiviseksi ja hyvinvoivaksi naiseksi haluan auttaa kaikkia heitä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä 25 - 30 vuotiaana.  Tajusin vielä, että voin liittää tähän työn diabeetikkojen parissa niin konsepti minun uudelle työlleni on valmis. Mikä se sitten on? Raskaus aikana diabeteksen sairastaneet jo synnyttäneet naiset. Kaikki ne naiset, jotka unohtavat ehkä riskit sairastua 2 tyypin diabetekseen aikojen saatossa, jos omasta hyvinvoinnista ei pidetä huolta. 

Haluan olla heidän tukenaan, opettaa terveellisiä vaihtoehtoja ja tapoja hallita omaa elämäänsä niin, ettei koskaan sairastuisi 2 tyypin diabetekseen. On tehty tutkimuksia, että 50% raskausaikana diabeeteksen sairastaneista saa 10-15 vuoden kuluessa 2 tyypin diabeteksen jos ei pidä itsestään huolta. Jopa 3- 4 kilon painonpudotus voi merkittävästi  pienentää sairauden syntyä. Jos minä pystyn millään lailla auttamaan ja saamaan edes yhden tapauksen taklattua takavasemmalle sen haluan todellakin tehdä,

Aika hienoa on olla 40 vuotias ja ensimmäisen kerran elämässä tietää mitä äitiyden lisäksi haluaa isona tehdä :D

Ihanaa loppu viikkoa just sulle!

XxX Sanna

Kiittämättömyys vai välinpitämättömyys?

 Kyllä mä taas niin mieleni olen pahoittanut! Minulla on muutama sellainen juttu jota en tässä nykymaailman menossa oikein ymmärrä. Ensimäinen on välinpitämättömyys, joka näkyy niin monessa asiassa meidän elämässämme. Mutta puhutaan siitä minulle kaikista tärkeimmästä eli terveydestä. Miksi ihmeessä ihmiset pitävät sitä itsestään selvyytenä? Ja vielä silloinkin jos sinulla todetaan, vaikka nyt esidiabetes. Sairauden esivaihe, jonka voisi itse omalla toiminnallaan hyvin usein estää kehittymästä diabetekseksi. Sairaudeksi, joka on kaikella tavalla meille vaarallinen, vaikkei se sinulle fyysistä kipua usein tuotakaan. Liian usein ajatellaan, että kyllä lääkäri siihen sitten lääkkeet määrää, jos se puhkeaa. Siis niin älytöntä. Tai toinen hyvä esimerkki jonka olen oman isäni kanssa nähnyt sekä hänen ystäviensä kohdalla. Ensimmäinen sydäninfarkti ja aletaan muuttamaan omia elintapojaan.

Minä arvostan omaa elämääni, vaikkei se aina niin helppoa olekaan kuitenkin sen verran, että teen kaiken mahdollisen oman terveyteni ja hyvinvointini eteen. Ja vielä siinä sivussa pidän huolta mieheni diabeteksesta sekä yritän opettaa lapsiani elämään terveellisesti. Kaikkien olisi hyvä muistaa, jos jotain sattuu tai sairastut, vaikka siihen diabetekseen niin silloin sinussa on jo jotain muutosta tapahtunut. Korkeat sokeri arvot tekevät tuhoja aina verisuonistossa ja hermostossa. Tai sydäninfarkti tekee muutoksia sinun sydämeesi. Tai korkea kolesteroli kerää rasvaa sinun verisuonistoosi ja altistaa sydän sairauksille. Kuulostaa paatoksella, mutta on totta. 

Olen tämän kolmen viikon loman aikana herännyt tähän tilanteeseen oikein kunnolla. Ja tajunnut, että minulla on kaikki mahdollisuudet ja ammattitaito auttaa ihmisiä ottamaan niitä askelia kohti terveellisempää elämää. Se myös aion tehdä, koska saan siitä itselleni todella paljon energiaa, kun saan tehdä töitä ihmisten kanssa ja näen miten he onnistuvat muutoksissaan sekä murtavat niitä ennakkoluuloja joita heillä on esteenä elämäntapamuutoksessa.

No toinen asia, joka otti viimeisen viikon aikana todella paljon hermoon on nämä minun rakkaat lapset. Toin heidät Leville, maksoin itseni enemmän kuin kipeäksi tästä reissusta. Ostin liput rinteisiin, hommasin mukaan kaverin ja ajattelin olevani hyvä äiti. Puolessa välissä viikkoa havahduin siihen kokoaikaiseen valittamiseen, mikään ei ollut hyvin. Kaikki oli typerää ja huonosti. Missä arvostus?? Sitä ei ole, koska on opittu saamaan kaikki ja vielä vähän päälle ja suhteellisen helposti. Kokoajan ollaan vailla jotakin ja toisaalta mihinkään ei olla tyytyväisiä. Tein periaate päätöksen nyt loppui. Niin se metsä vastaa, kun sinne huudetaan. Ilmaiset lounaat on nyt syöty ja on aika ruveta tekemään asioiden eteen jotain ja muuttamaan omaa asennettaan elämään. Teineille tulee muuten liian rankka elämä. 

Nyt syön viimeisen aamupalan levillä ja alan pakkamaan kamppeita laukkuun. Ihanaa viikonloppua jokaiselle, ette usko miten ihana on päästä kotiin.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki