10. maaliskuuta 2021

Hattu kourassa maailmaa vastaan

 Mistä revitään huumori tähän jatkuvaan korona arkeen? Ymmärrän todella hyvin miten lähes jokainen meistä on kyllästynyt tähän aikaan ja rajoituksiin. Nyt kun meiltä on viety melkein kaikki entinen normaali, huomataan myös se, kuinka äkkiä kaikki voi muuttua. Ei voi tuudittautua mihinkään, koska kukaan ei voi varmuudella tänään tietää mitä huominen tuo tullessaan.

 

Olen pienestä pitäen opetellut pärjäämään omillani ja olen noussut monista soista omin jaloin ylös. Nyt, kun olen monien yrittäjäkollegoiden ahdinkoa seurannut, olen kokenut suurta surua siitä, miten äkkiä tilanne muuttuu ja monet jäävät ihan tyhjän päälle. Ymmärrän kyllä meidän hallitustakin, koska ilman kovia rajoituksia ei tilanne koskaan rauhoitu.

Olen viimeisen kolmen viikon aikana muutenkin joutunut nöyrtymään tämän elämän edessä. Oma henkinen ymmärrys on ollut koetuksella monessakin asiassa. Onneksi omaan myös sellaisen luonteen, joka vaan sisuuntuu, kun vastoinkäymisiä tulee eteen. On ollut monenlaista huolta lähipiiristä, mutta onneksi on myös onnellisia asioita. 

 

 

Kun viime viikolla iloitsin selän parantumisesta ja treenaamisesta kivutta, meni kaikki tuo tämän viikon maanantaina pipariksi. Kyykkäsin, tunsin paineen tunnetta alaselässä ja sitten en tehnytkään enää mitään. Onneksi meidän kylällä on hyvä ja asiansa osaava Kalevalainen jäsenkorjaaja, joka auttoi minua heti ja pääsin pahimman tuskan yli. Mutta pahinta tässä ei olekaan selkä, vaan se henkinen puoli. Minun pääni ei tahdo kestää sitä, että valmiit suunnitelmat menee mönkään.

Opetan aina asiakkailleni, että pohjatyöt on tehtävä kunnolla jos meinaa, että taloa pystyy kasvattamaan sen päälle mahdollisimman kestäväksi ja vahvaksi. Nyt ne minun omat pohjani sortuivat ja olen todellakin laiminlyönyt syvät lihakseni ja lantionpohjani. Onneksi luonteeseni ei kuulu luovuttaminen vaan entistä kovempi työ ja onnistuminen. Nyt aloitamme siis systemaattisen syvien- sekä lantionpohjalihasten vahvistamisen. Täältä tullaan vielä.

 



Jottei tämä elämä olisi pelkkää valittamista niin positiivisiakin asioita tapahtuu. Tämä viikko on elämäni viikko. Kiireinen ja siihenkin korona toi omat muutoksensa, mutta tämän viikon lauantaina on minun tai ei minun vaan meidän päivämme. Jokainen varmaan arvaakin mitä lauantaina tapahtuu, mutta kerron siitä vasta sitten kun se on oikeasti totta. 

Vaikka maailma yrittää nyt kovasti hankaloittaa meidän ihmisten elämää niin tässäkin auttaa positiivinen ajattelu ja läheiset ihmiset. Jos jonkun olen oppinut niin oma perhe on niin suuri voimavara, että sen avulla selviää mistä vaan. Muistakaa, että vahvin ei ole se, joka ylittää ensimmäisenä maaliviivan, vaan se joka kääntyy ja auttaa kaverin ylös. Edeltävä lause on maailman mahtavimmasta kalenterista, jonka takana on Laura Peippo.

 


 

Positiivista loppuviikkoa kaikille. Kyllä se tästä vielä helpottaa.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti