Pystyykö kukaan samaistumaan tähän minun outoon tapaan kokea suurta ahdistusta lomasta? Nautin enemmän kuin mistään ajatuksesta lomasta. Odotan sitä todella innolla, kun se on tarpeeksi kaukana. Nytkin ihan sama juttu, aloitin pieni muotoisen dieetin, tein töitä ihan urakalla, että voisin sitten 2 viikkoa lomailla. Suunnittelin tyttöjen ja koiran asiat valmiiksi jo kauan ennen lähtöä. Sitten "unohdin" sen, en ajatellut koko lomaa ennen kuin viikko ennen lähtöä. Ja meistä jokainen tietää, että katastrofin ainekset oli taas kasassa.
Ensinnäkään en tiennyt juurikaan mihin olimme menossa. Valitsin loman 3 sekunnissa hotellin kuvien perusteella ja tietenkin lämpötilan. Meidän piti lähteä Vietnamiin, mutta sinne pääsy oli ihan älyttömän työlästä, joten piti soveltaa. Ja siinä Sanna on hyvä, jos minulle annetaan tehtävä varaa loma, niin sen kyllä osaan tehdä. Niinpä löysimme itsemme Karibian Curacaon saarelta ja ihan huikean hienosta hotellista.
Tulimme tänne maanantaina 20.3 illalla paikallista aikaa klo.20.00. kello on täällä 6 vähemmän kuin meillä kotona. Lähdimme Helsinkiin jo sunnuntaina, kun olin vienyt tytöt heidän isälleen. Koira jätettiin tullessa Tampereelle. Kerkesin panikoida jo sen sunnuntain kaikesta samalla, yritin pakata jotain järkevää mukaan paikkaan josta en tiennyt mitään. Maanantaina kello soitti 3.55 ja lento lähti klo.7.00 Helsingistä. Amsterdamissa oli 5,5h paitsi koneemme oli etuajassa 30 minuuttia eli odottelimme siellä kentällä 6h. Ja olihan se ihan jumalattoman pitkä päivä.
Lento lähti sieltä klo.14 tänne päin ja kesti 9,5 h, Olen lentänyt ennenkin pitkiä aikoja, mutta voi taivas miten pitkältä tuo lento tuntuikaan. Hotellille päästyäni sain puhelimeen wifi ja se aloittikin muutaman hetken täydellisen voi paska paniikin. Vanhimmalle tytölle oli nimittäin korona ja koira ei syönyt. Kello oli Suomessa yöllä n. 2.00 niin ei paljoa tarvinnut soitella mihinkään. Laitoin vain viestit kaikille, että aamulla kun heräävät olen puhelimen päässä. Sitten suihkuun ja ihana oli päästä nukkumaan. Täällä kello ehkä 21.00
Heräsin yöllä 0.56 ja olin ihan varma, että on aamu. Ja niinhän se olikin meillä kotona jo 6 aamulla. Siinä sitten muutamat viestit kotiin, miten tyttö voi. Onneksi siellä oli tilanne hanskassa niinpä ei muuta kuin pää tyynyyn ja silmät kiinni. Ja hei heräsin seuraavan kerran 03-.45 ja siitä asti odotin, että pääsen aamupalalle. Olinhan syönyt viimeksi koneessa. No onneksi klo. 7.00 pääsin sinne ja sain kahvia. Sitten vähän aurinkoon ja uuteen nousuun.
Tähän ensimmäiseen päivään täällä on tullut monta sellaista olisiko kannattanut ottaa selvää juttua. Ensimmäinen ehdottomasti, että täällä ei saa vaihdettua euroja missään!! Tai ainakaan vielä en ole löytänyt sellaista paikkaa ja toinen on hinta taso. Vietnamin ja Thaimaan hintatasoon ei voi edes verrata ja koti Suomikin on ihan älyttömän halpa. No kaikesta selvitään, sillä pääasia on, että täällä on lämmintä ja todella kaunista.
Nyt. kun teillä on sielä puoli yö, minä lähden etsimään jostain ruokaa itselleni ja odottelen jännällä miten aikaisin alan ensi yönä odottaa aamupalaa. Onneksi nyt on vettä ja kaurahiutaleita. Palaan varmasti vielä miten täällä menee :D
Ihanaa viikkoa!
-Sanna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti