30. toukokuuta 2019

Pari vinkkiä hyvään ja nopeaan välipalaan

Nälkä se yllättää meidät kaikki valitettavan usein. Miksi? Monesti syynä on suunnitelmallisuuden puute. Töissä on kiirettä ja kahvitunnille ei olla muistettu hommata mitään välipalaa. Lounaan ja päivällisen väliin jää silloin liian pitkä väli ja nälkä kasvaa suureksi. Kauppaan meno nälkäisenä on melkein "itsemurha", sillä mukaan tarttuu silloin kaikkea mikä ei todellakaan ole hyväksi sinulle. Nälkäisenä kaikki epäterveellinen ja nopea hiilihydraatti vetävät meitä puoleensa. Mikäli et mene töiden jälkeen nälkäisenä kauppaan, päivällistä valmistettaessa napostelu on seuraava sudenkuoppa. Monesti käy niin, että ruokaa valmistettaessa menee suuhun yhtä sun toista ja ruuan ollessa valmis, ollaan keretty syödä jo vaikka ja mitä.

Miten se on estettävissä? Hyvin suunniteltu välipala on ratkaisu moneen ongelmaan. Mitä hyötyä siitä välipalasta sitten on?

Välipala(n)...

  • antaa energiaa
  • pitää mielen virkeänä
  • auttaa pitämään verensokerin tasaisena
  • avulla nälkä ei pääse kasvamaan liian suureksi
  • syöminen vähentää huomattavasti napostelua
  • avulla jaksaminen helpottuu
  • tukee tasaista ruokailurytmiä
Kaikki yllämainittu hyöty ja vielä siihen voidaan lisätä, että se tukee painonhallintaa. No mitkä ovat hyviä välipaloja? Välipalahan on pienenpi ateriakokonaisuus kuin lounas tai päivällinen. Minä itse elän todella hektistä arkea ja aina on melkein kiire. Välipala on yksi asia mistä en luovu kuitenkaan missään vaiheessa. Olen helpottanut omaa arkeani seuraavilla kahdella nopealla, mutta hyvällä välipalalla. 

Ensimmäisenä on tietenkin smoothie. No nyt monet varmaan miettivät miten se nyt voi olla nopea. Teen aina pakkaseen valmiiksi vähintää 5 annosta. Kasaan siis pussiin hedelmät (banaania,päärynää,applesiinia), vihreät(lehtikaalia, pinaattia) ja hyvät rasvat(avokado). Sen jälkeen laitan pussin kiinni ja heitän pakkaseen. Aamulla töihin lähitessäni, otan pussin pakkasesta, laitan sen blenderiin, lisään proteiinin herajauheesta(vaniljamustikka), lorautan sekaan nesteen (vettä käytän itse) ja kone käyntiin. Smootihie pulloon ja menoksi. Kaikessa menee aikaa 5 minuuttia.

Toinen nopea ja vaivaton välipala on rahka, marjoilla sekä pähkinöillä. Monesti kyllä korvaan rahkan ihanalla uudella suosikillani Islannin 3% jogurtilla. Puolet purkista astiaan, sekaan marjoja ja banaani. Hyvää, nopeaa ja pitää nälkää. Nyt tietenkin mietitte, että mitäs sitten jos ei ole jääkaappia mihin eväät saa. Smoothie pysyy kylmänä todella pitkään, koska aineet olevat valmiiksi jäässä. Jogurtti on tietenkin haastavampi, mutta minä olen pitänyt sitäkin jonkun aikaa mukanani ilman jääkappia, eikä sille ole kuinkaan käynyt. Mutta kamalilla kesähelteillä tai pitkäksi aikaa ilman jääkaappia en sitä kuitenkaan suosittele.

Proteiinipautkat ovat myös hyviä, mutta niistä ja niiden laadusta sitten vähän tuonnempana. 

Nyt ihanaa viikkoa just sulle ja muista huolehtia välipaloista!

XxX Sanna 

28. toukokuuta 2019

Helppo kahvakuulatreeni kotona

Kahvakuula yksi lempivälineistäni. Olen vetänyt kahvakuulatunteja kohta kymmenen vuotta ja se on väline, joka ei koskaan petä. Kahvakuulalla treenaamisen yksi parhaista puolista onkin sen tehokkuus. Se haastaa koko kehon ja yhdessä liikkeessä saadaan lihaksia töihin todella useita yhtäaikaa, mikä taas tehostaa rasvan palamista sekä kunnon nousua. Olen tehnyt teille helpon ja tehokkaan ja nopean kahvakuulatreenin. Sen voit suorittaa ulkona vaikka lenkin päätteeksi. Jos teet treenin omanaan, niin muista aina lämmitellä ennen aloitusta. Voit suorittaa treenin joko kiertoharjoitteluna, tekemällä kaikki liikkeet peräkkäin ja sitten pieni tauko, tai niin että teet kutakin liikettä joko tietyntoistomäärä (esim.12-15 x 3 pitäen sarjojen välissä pienen tauon) tai kelloa vastaan (45s töitä, 15 s palautus).

Etuheilautus




Ota lantionlevyinen haara-asento. Kuula on lantion edessä, kädet pienessä koukussa. Lantio lähtee liikuttamaan kuulaa edestakaisin. Liikeen ei tarvitse olla iso, kunhan muistat pitää vatsan tiukkana ja selän suorana.

Pysäytetty kahdeksikko

 



Ota kuula vasempaan käteen ja vie se jalkojen välistä oikean jalan taakse. Ota oikealla kädellä kuulan kahvasta kiinni ja tuo se vartalon eteen rinnan korkeudelle. Kuulan mennessä taakse koukista hieman polvia. Tee sama toiselle puolelle. Muista taas pitää keskivartalo tiukkana. 

Liikkuva askelkyykky

 



Ota kuula vasempaan käteen ja aseta se vartalon sivulle. Ota vasemmalla jalalla askel eteenpäin ja tuo kuula jalan alta. Ota kuula oikeaan käteen ja astu askel oikealla jalalla. Muista pitää selkä suorana äläkä ota liian pitkää askelta jottei tekniikka mene pilalle. 

 Pystysoutu

 



Tuo kuula vartalon eteen, lähde nostamaan kyynärpäät sivulle leviten kuulan kahvaa kohti leukaa. Laske kuula rauhassa takaisin aloitusasentoon. 

Sivutaivutus

 

Tuo kuula vartalon sivulle, lähde viemään kuulaa kohti maata pitäen kokoajan keskivartalo tiukkana. palaa alkuasentoon. Tee sama myös toiselle puolelle.

Treenin jälkeen on hyvä palautella vähäsen, joko pienellä rauhallisella kävelyllä tai kevyillä venytyksillä.

Hyviä treenejä!

XxX Sanna

25. toukokuuta 2019

Arvonta!





Nyt on mahdollisuus osallistua mahtavaan arvontaan! Mun Instagramista ja Facebook-sivulta löytyy nyt arvonta, johon osallistumalla voit voittaa Fast-tuotepalkinnon*. Palkinto sisältää Fast-juomapullon, proteiinijauhetta ja kolme proteiinipatukkaa. Osallistumisaikaa on 31.5 saakka. Voit osallistua sekä IG:ssä että Facebookissa ja tuplata voittomahdollisuutesi.

Muista myös että koodilla "KK2019" saat -10 % ostoksistasi Fastin verkkokaupassa.



Onnea arvontaan kaikille!

*Palkinto saatu Fastilta. 

xxx Sanna

24. toukokuuta 2019

7 x tätä et tiennyt minusta




Kirjoitan asioistani aika avoimesti ja tekstieni perusteella ihmiset voivat kuvitella tuntevansa minut hyvinkin. On kuitenkin paljon asioita, joita kukaan ei tiedä. Haluan nyt jakaa teille viisi ehkä yllättävääkin asiaa. Samalla tässä postauksessa näette, kuinka kuvauksellinen osaan olla. :D Nämä on niitä kuvia, jotka yleensä jäävät julkaisematta.


Näitä asioita et ehkä tiennyt minusta:

  • Olen herkkä vaikka se ei näykään ulospäin. Olen myös kamala ikävöimään.
  • Haaveeni on pikkutytöstä asti ollut olla rekkakuski.
  • Pidän leijonan lailla omieni puolia.
  • Syön suurimman osan ajasta terveellisesti, mutta herkkuttelen joskus. Suurin heikkouteni on minttu- ja pähkinäsuklaa sekä suklaapehmis.
  • Olen ehdoton koti-ihminen. Viihdyn liiankin hyvin kotona, olisin aina siellä jos vain voisin.
  • Minua ei pelota aloittaa uusia juttuja ja kokeilen rohkeasti kaikkea, mihin vain yllytetään lähtemään mukaan. 
  • En osaa tehdä rahaa, koska olen liian kiltti. Olen hyvä keksimään uusia bisnesideoita, mutta huono pyytämään ihmisiltä rahaa niistä. Tätä taitoa olen nyt yrittänyt parantaa, jotta voisin kehittyä yrittäjänä.




Täytyy sanoa, että näiden kuvien perusteella minussa on myös supermallin ainesta. 

Kivaa viikonloppua! 

xxx Sanna

22. toukokuuta 2019

Etävalmennus on mahdollisuus, joka unohdetaan

Monesti personal training mielletään valmennukseksi, joka tarkoittaa yhteistreenejä valmentajan kanssa. Usein asia onkin niin, mutta on olemassa myös paljon muita mahdollisuuksia toteuttaa valmennuksia. Nettivalmennukset ovat olleet pitkään jo hyvin suosittuja, niitä saa suhteellisen edeulliseen hintaan ja ne eivät ole kestoltaan pitkiä. Ne sopivat monelle ja antavat tarvittavat tiedot ja mahdollisuudet elämäntapamuutoksiin. Kaikille siellä olevat ohjeet eivät kutenkaan sovellu ja kaivattaisiin hieman yksilöllisempää tietoa ja valmennusta.

Etävälmennus eroaa muista nettivalmennuksista sillä, että se on vain sinulle räätälöity ja valmentaja on siellä vain sinua varten. Toki hinta on hieman kalliimpi kuin sellaisessa, jossa haetaan monta valmennettavaa yhden sijasta. Miksi sitten etävalmenuksia tehdään vähän? Tai minulla ainakin on todella vähän asiakkaita, jotka haluavat etävalmennuksen. Luultavasti yksi syy siihen on ettei sellaisesta mahdollisuudesta edes tiedetä. Monet saattavat ajatella, että olisi todella kiva päästä Sannan valmennukseen tai sen tyyli olisi juuri minulle sopiva, mutta asun niin kaukana. Se ei ole este hyvälle ja toimivalle asiakassuhteelle. Tänä päivänä mahdollisuuksia on paljon, niitä käytetään hyödyksi vain todella vähän.

Minulla esimerkiksi on käytössä Traineron valmennusalusta, jolla hoidan kaikkien asiakkaideni valmennuksen. Tarkoitan tällä nyt lähinnä treenien ja ravinnon osalta. Toki sinne laitan kaiken valmennukseen tulevan materiaalin ja siellä toimii reaaliaikainen chatti. Treeniohjelmat tulevat kaikki video-ohjauksella, ravinto-ohjelma puolestaan laskee aivan kaiken asiakaalle näkyviin. Sinne voi jakaa kuvia, videoita ja aivan kaikkea mitä vaan keksii. Kaikki materiaalit jäävät asiakkaalle iäksi käyttöön ja sinne voi kätevästi lisätä omia aktiviteettejä. Myös kaikenlainen kunnon seuranta saadaan sinne.

Skype on yksi tämän päivän loistava mahdollisuus hoitaa valmennuksen ns. tapaamisia. Se on yksi yleistyvimmistä muodoista, joka on käytössä etävalmennuksien kanssa. Sen avulla voidaan helposti käydä läpi asioita, jotka valmennuksissa mietityttää ja esim. vaikka treenata yhdessä kotona. 



Minä koen etävalmennukset tulevaisuuden juttuna, ihmisillä on kamala kiire nykyään ja yhteistä aikaa on vaikea löytää. Etävalmennus palvelee kiireistä ihmistä siinä, että hän voi treenata aina omalle aikataululleen mahdollisella tavalla, suunnitella päivänsä omien menojensa mukaan. Valmentajan kanssa kuulumisten vaihtaminen onnistuu varmasti, koska se ei ole aikaan sidottua. Minulla on päivässä aika jolloin olen tavoitettavissa 9-17 ja sen ajan puitteissa vastaan aina asiakkaan kysymyksiin.

Jos sinulla on jossakin päin suomea valmentaja, jonka valmennukseen haluaisit, kysy ihmeessä, onko hänellä mahdollisuutta etävalmennukseen. Jos haluaisit treenata minun kanssani, niin ota rohkeasti yhteyttä. Etävalmenuksen hinta on alkaen 85 € kuukaudessa.  Hinta vaihtelee hieman valmennuksen laajuuden mukaan. Pelkät treenit ja konsultointi ovat tietenkin halvemmat, kuin paketti johon kuuluu myös ravintovalmennus. Jokaiselle kattavan valmennuspaketin ottavalle kuuluu tietoiskuja, reseptejä ja extratreenejä.

Ihanaa viikkoa sinulle.

XxX Sanna

17. toukokuuta 2019

Saako ylipainosta puhua?

Luin jokunen päivä sitten jostakin sosiaalisen median saitilta keskustelua siitä, miltä ylipainoisista ihmisistä tuntuu, kun muut kehuskelevat onnistumisillaan ja hyvällä kropalla. Tämä keskustelu pohjautui jonkun nettivalmennuksesta tulleista palautteista, en vaan muista enää, että kenen järjestämä se oli.

Se meni kuitenkin pääpiirteittäin niin, että osa valmennukseen osallistujista oli pahoittanut mielensä, koska mukana olleista normaalipainoisista oli julkaistu kuvia ja he olivat hehkuttaneet itseään ja onnistumistaan. Ja muistaakseni kyseisen valmennuksen pitäjä oli julkaissut itsestään myös bikinikuvia ja saanut siltä osin muut närkästymään.

Mutta miksei näin voisi toimia? Onko se väärin, jos onnistuu ja iloitsee asiasta? Nyt seuraavat lauseeni varmasti ottavat montaa hermoon, mutta aion kirjoittaa ne silti.

Jos ajatellaan meidän suomea ja meidän nuorisoa/lapsia, niin valtaosa heistä on valitettavasti ylipainoisia. Olen monesti miettinyt, kun itse kuljin vanhemman tyttäreni kanssa jos jonkinlaisissa kokeisssa sen takia, että hän oli neuvolan mielestä liian laiha. Yritin silloin jo kritisoida sitä, että tyttö kyllä syö ja kasvaa omaa vauhtiaan. Samalla seurasin hyvin läheltä erään ylipainoisen lapsen kehitystä eikä siihen puuttunut kukaan. Tämän päivän valitettava ongelma on ylipaino, kasvavat rasvamaksatapaukset, 2 tyypin diabetes sekä muut liitännäissauraudet, jotka tulevat ylipainon mukana.

Kun istuu jossakin vilkkaamman kauppakeskuksen kahvilassa niin lähestulkoon joka toinen ihminen on ylipainoinen. Tämä on maassamme kasvava ongelma ja jos siitä ei saisi puhua ja siihen ei saisi puuttua, niin miten sen suunta voidaan muuttaa? On todella harmi, että normaalipainoisista hyvinvoivista tavallisista ihmisistä ei ole missän oikein mitään tietoa, kun aina on ääripäät. Lehdet, sosiaalinen media ja televisio näyttävät yleensä ne viimeisen päälle treenatut naiset ja miehet. Olen itse sitä mieltä, että normaalin raja on hämärtynyt meidän ihmisten silmissä.

Jos minä muistelen omaa aikaani ylipainoisena, en voi sanoa olleeni tyytyväinen itseeni. Olin toki onnellinen, mutta en missään nimessä tyytyväinen. Olo oli väsynyt ja kaikki vaatteet kiristi ja uusien isompien ostaminen suoraan sanottuna vitutti! Minulle ei koskaan kukaan sanonut, että olisiko nyt aika tehdä jotakin. Minulle olisi pitänyt sanoa, siitä olisi pitänyt puhua, jotta olisin aikaisemmin ymmärtänyt mitä olen tekemessä itselleni. Minä en aloittanut laihdutuskuuria vaan muutin elämäni kokonaan pikkuhiljaa ja se muutos jatkuu edelleen 11 vuoden jälkeenkin.

Itse ihmettelen asioista vaikenemista. Miksei niistä saisi puhua, valistaa, jankuttaa ja tarjota mahdollisuuksia muuttaa elämäänsä? On vaikea puhua vaikeitsa asioista ja ottaa ne puheeksi. Helpompi on antaa olla ja määrätä vaikka verenpainelääke tai sokerilääke, mutta eihän se mitään muuta. Minä en usko, että ylipainoiset ihmiset ovat tyytyväisiä itseensä, ulkonäköönsä ja vireystilaansa. Mutta miksi se on niin suuri ongelma nykyään? Minä olen sitä mieltä että laiskuus tekee sen. Päivät ovat istumista, arkiaktiivisuus puuttuu ja työpäivän jälkeen sohva ja naposteltavat vetävät puoleensa. Nyt taas pitää ymmärttää ettei tämä koske kaikkia, on poikkeuksia, ihmisiä jotka yrittävät ja ovat aktiivisia. Tavoitellaan ehkä liikaa muutosta kerralla ja se ei onnistu. On myös muistettava ihmiset, joilla on sellaiset sairaudet ettei vaan yksinkertaisesti pysty, mutta puhunkin nyt yleisellä tasolla.





Minusta meidän yhteiskunnan pitäsi reagoida ylipainoon. Tukea ihmisiä terveellisen elämän ja liikunnan pariin, työnantajien pitäisi aktivoitua ja kannustaa työntekijöitään voimaan paremmin. Olen sitä mieltä, että monelta sairaslomapäivältä vältyttäisiin jos ihan ensimmäisenä alettaisiin pitämään itsestä huolta. Minä olen sen kannalla, että asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. Vaikenemalla ja hyssyttelemällä ei saavuteta mitään. Mikäli juuri sinulla on ylipaino-ongelmia tai olet muuten vaan arjessa väsynyt ja nuutunut, nyt on se päivä, kun kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa se loppuelämän uusi aikakausi ja alkaa voimaan paremmin. En taaskaan tarkoita, että on oltava kokoajan salaattikulho nenän edessä ja juoksemassa jossakin, vaan pienillä askelilla hyvinvointia juuri sinulle. Parkkeeraa auto aluksi vaikka muutama ruutu kauemmaksi ja kävele, vaihda yksi pulla tai suklaapatukka hedelmään. Tänä  päivänä on myös tarjolla monenlaisia apuja, joita voi hommata itselleen, jos ei yksin oikein tiedä miten pitäisi aloittaa.

Ongelmista puhuminen ei ole kettuilua vaan ensimmäinen askel niiden ratkaisuun.

XxX Sanna

15. toukokuuta 2019

Millaisia aikuisia haluan kasvattaa?



Äitienpäiväää juhlittiin taas viikonloppuna. Äitiys on todella hieno asia, suuri vastuu, mutta myös suuri onni. Meillä on ollut nyt pian neljä vuotta kasassa uusioperhe, johon kuuluu 2 tyttöä ja 3 poikaa. Tytöt asuvat meillä aina ja pojat sitten harvemmin. Uusioperhe tuo mukanaan aivan erilaiset haasteet elämään kuin ydinperhe, mutta meillä asiat on sujunut aina ongelmitta, säännöt ovat samat kaikilla. Kasvatukseen liittyvät  arvot ovat meillä isännän kanssa samat, joten siinäkään ei ole ollut ongelmaa.

Minut on kasvatettu aina tiukkojen sääntöjen kautta. Isäni oli hyvinkin ehdoton silloin, kun oli pieni ja teini. Muistan kuinka yritin kapinoida mielessäni häntä vastaan, koska koskaan en uskaltanut sitä teoin tehdä. Koulu oli aina etusijalla, töitä piti tehdä jokaisen asian eteen ja uskottava oli aina huvitti se tai ei. Olen kiittänyt isääni monta kertaa näin aikuisena siitä hänen tyylistään kasvattaa, koska minä todella tarvitsin rajat ja rakkautta :D

Jos ei mennä nyt minun lapsuuteeni, vaan siihen minkälaisia aikuisia minä haluan kasvattaa. Sunnuntaina toinen kaksospojista soitti minulle ja kysyi; minkälaista on olla äiti? Vastasin, että hienoa, mutta välillä todella haastavaa. Kun aloin oikein ajatella asiaa, niin vanhemmuus on oikeasti aika haastavaa tässä meidän nykyisessä yhteiskunnassa. Minusta kaikista hulluinta on, että lapsia ei saisi kieltää enää olenkaan, heiltä ei saisi vaatia mitään. Miten pärjätä elämässä, jos ei osata kunnioittaa enää oikeastaan mitään?

Minä olen poikien mukaan natsimutsi. Ja varmasti heidän mielestään olenkin, minä todellakin vaadin. Toki ihan perusasioita, omat jäljet pitää siivota, omista tavaroista pitää huoli, koulu on aina etusijalla, puhelinajat ovat tiukat ja kaikista tärkein; aina on puhuttava totta. Saan olla todella onnellisessa asemassa tässä viimeisessä asiassa, koska meillä kyllä puhutaan aina vaikeistakin asioista.

Kodin esimerkki on lapselle se kaikista tärkein. Miten vanhemmat toimii. Minä haluan näyttää omille lapsilleni mahdollisimman hyvää esimerkkiä. Olen paljon töissä, välillä ihan liikaakin, mutta lapseni näkevät sen ettei elämässä pärjää ilman työtä. Meillä tulee ihan luonnostaan esimerkkinä myös, että kaikkea mitä haluaa ei todellakaan voi saada, minulla on todella harvoin rahaa ostaa heille mitään extraa. Kotitöitä meillä tekee lapset siinä missä aikuisetkin, ilman erillistä korvausta.

Liikunta ja puhdas ruoka ovat lähellä minun sydäntäni ja niinpä pyrin opettamaan sen myös lapsilleni. Opetan heitä leipomaan sämpylöitä, tekemään kotiruokaa ja nauttimaan siitä. Liikuntaan kannustan heitä joka päivä ja tytöt polkevatkin pyörillä taksille ja ovat innokkaita trampoliinillä olijoita. Hommattiin yläkertaan puolapuut ja yritän siellä heidän kanssaan olla mahdollisimman paljon. Puhelin ja ruutuaika meillä on päivässä yhden tunnin, sen kanssa olen todella ehdoton.

Haluan näyttää lapsilleni myös hellyyttä ja rakkauden osoituksia. Meillä halataan paljon, kerrotaan miten paljon tykätään. Sitä tekee meillä ihan kaikki. Syli on aina auki ja siihen saa tulla. Meillä isäntä on kova halaamaan minua ja kertoo työtillekin monesti miten paljon meistä tykkää. Se oli suhteemme alussa outoa ja uusi opeteltava asia myös minulle, koska sellaista en ollut ennen elämässä kokenut. Ollaan paljon puhuttu tyttöjen kanssa tämän päivän somesta ja siellä kiusaamisesta. Tytöillä se on vielä herkempää kuin pojilla. Minusta meidän lapset ovat vielä liian pieniä sinne maailmaan ja olenkin rajoittanut sen aika tarkasti.



Päivää, hei hei, kiitos, anteeksi ja ole hyvä ovat sanoja, jotka opetan lapsilleni. Ja aina kun mennään tai lähdetään sanotaan päivää ja hei hei. Mikään ei ota minua sieluun niin paljon kuin sellaiset lapset tai nuoret, jotka eivät tervehdi tai sano heippa jos tulevat meille tai minä menen heille. Siinä olisi monella aikuisellekkin opeteltavaa. Meidän kaupan myyjä sanoi minulle yhtenä päivänä, että haluaisi puhua muutaman sanan kanssani tytöistä. Ajattelin heti, että mitähän nyt, mutta ilokseni tytöt saivatkin kiitosta hyvästä käyttäytymisestään ja kyvystä käydä keskustelua hieman vieraan aikuisen kanssa. Olin todella ylpeä heistä sillä hetkellä.

Lopputulemaksi tälle tekstille tulee, että haluan kasvattaa tasapainoisia aikuisia, jotka kestävät elämässä eteentulevat pettymykset ja vastoinkäymiset. Osaavat kääntää ne voitoksi ja päästä niistä etenpäin. Haluan kasvattaa myös sellaisia aikuisia, jotka osaavat nauttia elämän eteen tuomista hienoista asioista ja olla ylpeitä saavutuksistaan. Haluan kasvattaa hyvän itsetunnon omaavia nuoria naisia ja miehiä, jotka osaavat arvostaa itseään juuri sellaisina kuin ovat. Haluan kasvattaa rehellisiä ja suoraselkäisiä aikuisia, jotka käyvät koulunsa kunnialla ja ovat työteliäitä. Mutta kaikisat eniten toivon, että heistä kaikista tulee elämässään onnellisia. Olen etuoikeutettu olemaan juuri näiden nuorten naisten alkujen äiti ja ihanien nuorten miesten alkujen puoliäiti niinkuin toinen kaksosista aina sanoo.

Jos olette vanhempia kasvattakaa lapsenne rakkaudella, pitäkää rajat ja opettakaa siihen, ettei elämä ole aina juhlaa. Nykyään elämä on rankkaa ja vaatii meiltä kaikilta paljon. Sieltä seasta löytyy kuitenkin onnenhetkiä, opettakaa ne lapsillenne. Aina sen onnen ei tarvitse merkitä uutta lelua tai puhelinta. Usein läsnäolo ja halaus riittävät. Antakaa lasten olla lapsia mahdollisimman pitkään, tukekaa heitä leikkimään. Ja ennenkaikkea muistakaa, että juuri te olette parhaita vanhempia lapsillenne, ja teitä he kaikista eniten rakastavat.

XxX Sanna 

13. toukokuuta 2019

Mistä motivaatio, kun tuloksia ei näy?

Lähestulkoon aina, kun aloitetaan se uusi hieno terveellisempi elämä, aloitetaan älytön painon tarkkailu. Monesti on myös tarjolla valmennuksia joissa luvataan 5-10 kilon painon putoamista ajassa x. Jo pelkkä sana laihdutuskuuri on minusta ihan kamala, stressaava ja jotenkin aina johonkin aikaan sidottu. Liian pienillä kaloreilla eläminen ja ihan liian paljon liikkuminen lopettaa lähestulkoon poikkeuksetta kaikki yritykset ennenkuin ne edes kerkeävät alkaa. 

Eilen selaillessani facebookia huomasin päivityksen missä oli jotain herkkuja ja teksti huomenna alkaa kitukuuri. Olisi niin tehnyt mieli sinne kommentoida, mutta en sitten sanonut mitään. Jos mietitään niitä surullisen kuuluisia kitukuureja, epäonnistuneita laihdutuskuureja ja alun huikeaa motivaatiota, joka pikkuhiljaa laimenee ja lopulta sammuu kokonaan. Miksi meille usein käy näin? Miten se motivaatio saataisiin pysymään ja miten ihmeessä sitä osattaisiin ruokkia niin, että se kasvaisi?

Jos kaiken perustana on painon putoaminen ja puntarilla hyppääminen niin harva pääsee ilman pettymyksiä kovinkaan pitkälle. Jos kalorit lasketaan kamalan alas ja siihen lisätään vielä huikea määrä liikuntaa, paino varmasti tippuu alussa, koska nesteet poistuu kehosta. Mutta painon tippuminen tasaantuu ja saattaa loppua jonkun ajan kuluttua kokonaan. Keho siirtyy säästöliekille ja sitten mikään ei kohta toimi niinkuin pitäisi. Puntarin lukema ei laske, vaikka kuinka vähennetään ruokaa ja hypätään jokaisessa mahdollisessa jumpassa. Olo on todella nuutunut ja nälkä vaivaa. Pikkuhiljaa palataan siihen vanhaan tapaan syödä ja huppistakeikkaa paino nousee todella nopeasti ja vielä mahdollisesti korkeammalle kuin aloitettaessa. 

Tälläinen painon edestakaisin seilaaminen pitäisi saada poikki. Minä yleensä kehotan asiakkaitani tekemään tavoitteet jonkun muun kuin painon ympärille.  Jos ollaan pitkään syöty väärin, niin sitä korjaillessa saattaa paino alussa jopa nousta. Jos silloin meidän ainoa tavoite on tiputtaa 3 kuukaudessa 5 kiloa, motivaatio ja usko loppuvat heti alkuun. Mutta jos tavoite olisikin esimerkiksi ruokarytmin opettelu, syötäisiin 3-4 tunnin välein, terveellisiä valintoja tehden. Silläkin saadaan painoa tippumaan pitkässä juoksussa. Tai voisiko tavoite olla vaikka virkeämpi olo?  Kunhan ruokailua ja liikuntaa saadaan tasapainoon, niin olo varmasti virkistyy ja jaksaa työpäivän jälkeen tehdä paljon muutakin kuin istua sohvalla ja katsella telkkaria.

Yksi tavoite, joka ruokkii motivaatiota, on hyvät yöunet. Jos saa nukuttua kunnolla öisin, on paljon virkeämpi päivisin ja saa treeneistä enemmän irti ja ruokavalinnat ovat varmasti parempia kuin väsyneenä. Ulkonäöllisiä tavoitteita kannattaa ottaa mittanauhan, peilikuvan sekä vaatteiden muodossa. Valokuvista huomaa usein muutoksen vaikka paino ei vaakan mukaan olekaan tippunut. Mittanauha kertoo kehon tiivistymisestä ja se tapahtuu yleensä huomaamatta, ja on motivaattorina huikea. Treeneissä painojen lisäämisen mahdollisuus,  juostun tai kävellyn matkan pidentyminen on kanssa motivaattorina hyvä.

Älä siis keskity painoon vaan kaikkeen muuhun siinä ympärillä olevaan. Mieti tavoitteista sellaisia mitkä voi saavuttaa, tee niitä tarpeeksi ja tee tavoitteista tarpeeksi pieniä. Aina saavutettu tavoite motivoi sinua jatkamaan ja tekemään uuden tavoitteen. Keskity hyvään ja virkeään oloon, nauti ruuasta, opettele tekemään siitä hyvää. Keskity kuuntelemaan itseäsi, vaatimaan tiettyä kurinalaisuutta, mutta älä liikaa. Elämästä pitäisi myös pystyä nauttimaan. Ole ylpeä saavutetuista muutoksista, älä vähättele itseäsi. Ota kehut vastaan onnellisena, kiitä ja jatka ylpeänä eteenpäin. Olen varma, että paino tippuu tässä kaiken ohessa huomaamatta, ilman sitä puntarin tuomaa stressiä.

Ihanaa viikkoa sinulle, opettele nauttimaan kaikesta ja elä eläämääsi niin, että se on sinulle hyvää ja onnellista. Älä tyydy huonoon vaan vaadi itsellesi parasta. Vain sinä voit vaikuttaa siihen. Ole itse oman elämäsi suurin motivaattori, älä koskaan vähättele itseäsi tai vertaa itseäsi muihin.

XxX Sanna 

11. toukokuuta 2019

Kiireisen arjen helpotusta

Minusta tuntuu, että aina on perjantai. Viikot menee niin hujauksessa, ettei meinaa perässä pysyä millään. Minä itse olen henkilökohtaisesti huomannut, että toimin paremmin pienen paineen alla. Mutta silloinkin suunnittelu on kaiken a ja o. Ilman kalenteria olisin ihan hukassa. Nyt haluankin antaaa sinulle muutaman hyvän vinkin, siihen miten sen hektisen arjen keskellä kerkeää treenata, syödä hyvin ja vielä viettää vapaa-aikaakin.

  • Ensimmäinen ja ehdoton kaveri on kalenteri. Minulla on oltava vielä vanhan kansan paperikalenteri. Ilman sitä aikataulut on sekaisin kuin seinäkellot jo maanantaina iltapäivällä. Minulla on kalenterissa aivan kaikki. Työt laitan ensimmäisenä, pyrin ohjelmoimaan päiväni hyvin pitkälti tyttöjen koulun mukaan. Kalenterista löytyy aina myös seuraavan viikon treenit. Silloin minulle ei jää selittelyjen varaa, etten kerkeä treenaamaan. Saattaa kuulostaa hullulle, mutta minulla on kalenterissani aina ylhäällä myös minun oma-aikani. Puolisen tuntia, joka päivä, ei mitään pakollista tekemistä, luen yleensä silloin joko lehtiä tai kirjaa.

  • Ruokasuunnitelma, ehdoton kiireisen perheen äidin pelastus. Teen joka sunnuntai ruokalistan, mikä päivä syödään mitäkin. Säästää aikaa ja ehdottomasti rahaa. Kun joskus vuosia sitten tajusin ruokalistan hyvyyden en ilman sitä ole sen jälkeen elänyt. Me tehdään yleensä porukalla seuraavan viikon ruokalista, niin jokainen saa valita haluamansa ruuan. Kaupassa ravaaminen helpottaa, kun voi ostaa useamman päivän ruuat kerralla. Ja mikä tässä on ajan säästmisen lisäksi parasta, on RAHAN säästö. Minä säästän kuukaudessa 100-200€ hyvällä ruokasuunnittelulla. 

  • Kolmas minun tärppini on sitten se kaikista tärkein, ainakin minulle. Ja jos tämä jää itsellä toteutumatta ollaan heti kaikessa muussakin hakoteillä. Mene nukkumaan aina samaan aikaan. Itse pyrin pitämään tästä kynsin hampain kiinni. Minun nukkumaanmeno aika on viimeistään klo. 22.00 ja herätys aamulla 5.30. Sunnuntaiaamuisin voin nukkua pidempään. No miksi näin? Uni on se kaveri, joka pitää meidät kiinni kaikista parhaiten siinä hektisessä arjessa. Jos siitä aletaan nipistämään niin hetken päästä ollaan ihan pihalla kaikesta. Ihan samallalaillla unessa kuin kaikessa muussakin pätee se säännöllisyys. Kun opimme menemään nukkumaan aina samaan aikaan, tulee se muutaman viikon päästä jo ihan luonnostaan.


Tässä muutama vinkki millä minä olen saanut arkeni rullaamaan. En nyt voi sanoa, että onnistun siinä 100% joka viikko, mutta 80% olen kyllä pystynyt homman pitämään suunnitellussa. Aina voi toki tulla muutoksia, mutta ei kannata olla liian ankara itselleen. Mutta sellainen vinkki vielä, jos teette viikko suunnitlemia, elkää lipsuko siitä heppoisin perustein, koska silloinhan koko suunnitelma on mennyt hukkaan. Tässäkin on hyvä lähteä liikkeelle pienin askelin.

Ihanaa viikonloppua just sulle.

XxX Sanna

7. toukokuuta 2019

Arkiliikunta on mahdollisuus parempaan oloon

Olen jo pitkään lukenut monista eri median välineistä, siitä kuinka istuminen on haitaksi meille ihmisille. Ja kyllä se on juurikin niin. Ihmisen kehoa ei ole luotu istumaan. Usein samoissa uutisissa kehotetaan arkiaktiivisuuden lisäämiseen, mene auton sijasta pyörällä tai kävellen, käytä hissiä portaiden sijaan ja nouse kerran tunnissa ylös ja tee esim. muutama kyykky. No miksi harva meistä sitten koskaan noudattaa  näitä pieniä, mutta terveydelle niin tärkeitä ohjeita?

Jos ajatellaan asiaa nyt vaikka seuraavalla tavalla. Nukutaan 8h, tehdään 8h istumatyötä, työmatkaan, ruokailuun, television katseluun menee aikaa myös useita tunteja, on passiivisuus meidän vuorokaudessa aika suuri. Monet meistä ajattelee, että tein tunnin reippaan kävelylenkin, että siinähän minun aktiivisuuteni tulikin tältä päivältä täyteen. Mietipä asiaa vielä kerran hieman erilaiselta kannalta: yhden tunnin aktiivuus 23 tuntia vastaan, niin ollaan aika pahasti hukasti.

On todella harmi, kun ihmiset mieltävät tänä päivänä ainoaksi oikeaksi liikunnaksi kovatehoisen liikunnan. En missään nimessä sano, etteikö kovatehoinen liikunta olisi hyväksi, mutta jos päivä on pääsääntöisesti istumista, ei yhden tunnin kova rääkki muuta päivää vielä aktiivikseksi. 

Ajatellaanpas vielä asiaa hieman erilaisesta näkökulmasta, on paljon kovakuntoisia ihmisiä, jotka eivät varsinaisesti edes harrasta liikuntaa. Maanviljelijät, varastotyöntekijät, puutarhurit, talonmiehet ja muut fyysistä työtä tekevät ihmiset. Heidän arkensa on aktiivista kokoajan. Kannetaan, kävellään, nostellaan ja siirrellään. Heidän kehonsa on liikkeessä jatkuvasti ja istumista on todella vähän. Sellainen ihminen jolla on aktiivinen arki, on monesti paremmassa kunnossa kuin sellainen, joka treenaa esim. kovatehoisesti 5 x viikossa, mutta on muuten inaktiivinen arjessa.

Monet sanovat, että arkiaktiivisuuteen ei ole aikaa. Kiire on toinen juttu, joka on monesti itse tehtyä. Hyvällä suunnittelulla sinne arkeen kerkeää lisäämään arkiaktiivisuutta esim. työmatkojen verran. Tai aluksi riittää jopa auton parkkeeraminen kauemmaksi kaupan pihassa, kuin aikaisemmin. Portaiden ylös käveleminen hissin sijaan ei vie monestikaan enempää aikaa kuin mitä menee hissiä odetettaessa. Pienet muutokset päivässä ovat todella isoja vuositasolla. Aki Hintsan kirjassa on hyvä esimerkki. Jos korvaa työpäivässä istumisesta 3 tuntia seisomiseen, kuluttaa päivässä 120 kcal enemmän. Tämän kun tekee viidesti viikossa tarkoittaa se jo 600 kilokalorin lisäkulutusta. Ja vuosi tasolla tämä vastaa jo kymmentä maratonia. Tuntuu pieneltä, mutta on pitkässä juoksussa valtava muutos omaan arkiaktiivisuuteen.


Tässäkin muistuttaisin maltista. Pieniä juttuja lisäämällä saa suuria muutoksia aikaan. Kaikkea ei tarvitse muuttaa heti, kun vielä jaksaa muistaa, että jokaisesta pienestäkin muutoksesta on itselle hyötyä. Muista vielä, että teet kaikki valinnat vain ja ainoastaan itseäsi varten. Minä lähden nyt pyörällä töihin.

Reipasta viikkoa sinulle.

XxX Sanna 

5. toukokuuta 2019

Kauraproteiinivohvelit

Niin kuin yleensä aina, tälläkin kertaa bongasin jostakin facebookin syövereistä ihanan näköisiä vohveleita. Jonkun aikaa ohjetta katsellessani päätin muokata sitä hieman ja aloin testaillla. Esimmäinen testikappale meni ihan pipariksi, koska vohveleista tuli kaikkea muutakuin hyviä. Pääni sauhutessa päätin, että periksi ei anneta. Ja niinpä jo toinen versio oli parempi ja vohveleista tuli syötäviä.

Miksi yritän tehdä kaikista aina terveellisiä vaihtoehtoja? Tätä minulta kysytään usein ja olen paljon miettinyt tätä kysymystä. Jokunen viikko sitten, kun pidin tankkauspäivää ja söin paljon erillaisia hiilihydraatin lähteitä ja karkkia, oli oloni illalla aivan kamala. Meinasin oksentaa ja mahani oli turvoksissa kuin rantapallo. Tulin silloin siihen tulokseen, etten syö koskaan karkkia tai nopeita hiilihydraatteja. Ja siinä olen ainakin vielä pysynyt.

Jos ja kun herkuttelen, haluan tehdä sen kunnolla. Haluan myös sen jälkeisen oloni olevan hyvä. En voi sietää pöhötystä ja ahdistavaa olotilaa kropassani. Olen siis opetellut muokkaamaan herkuistani hyviä, mutta kuitenki terveellisiä ja sellaisia, jotka tekevät minulle hyvää. Haluan usein syödä puhtaasti ja ravitsevasti. Pyrin välttämään turhia sokereita ne eivät myöskään käy iholleni vaan se alkaa myös kukkimaan. Niinpä sen takia haluan jakaa hyvänolon lähteeni myös teille.

  
Kauraproteiinivohvelit

1 kananmuna
1 dl kaurajauhoa tai jauhettuja kaurahiutaleita
1-2 tl vaahterasiirappia
1/5 tl leivinjauhetta
1/5 tl suolaa
nesteeksi kauramaitoa ja vettä niin, että taikinasta tulee juokseva ja helposti paistettava.
Laita vohvelipannulle kooköljyä ja paista. 

Nauti marjojen kera.

Muistakaa käyttää Fastin koodi hyväksenne, kun tilaatte tuotteita. Koodilla KK2019 siis -10% tilauksesta ja koodi on voimassa koko tämän vuoden ja se ei ole kertakäyttöinen.

Maukasta päivän jatkoa.

XxX Sanna

3. toukokuuta 2019

Miten paljon liikuntaa on tarpeeksi?

Vettä sataa ja minä olin päättänyt lähteä lenkille. No en ole kuitenkaan niin "hullu", että lähtisin tuohon kaatosateeseen ja tuuleen hölkkäämään. Minun perisyntini on ehdottomatti armottomuus. Juuri tälläkin hetkellä koen olevani luuseri, kun istun vaan koneella vaikka piti olla lenkillä. Olen tehnyt sitä aina, joka asiassa. Sannan pitää nyt tehdä tai Sannan pitää nyt jaksaa ja pärjätä.

Se mistä moinen vääryys päässäni johtuu, sitä en osaa vielä sanoa. Olen vähän sellainen tyyppi, että jos en tee mitään liikunnallista suoritetta vähintään 6 päivänä viikossa olen saamaton. Hulluksi tämän tekee se, että olen kuitenkin kamalan tarkka asiakkaideni vapaapäivistä ja jarruttelen heidän tekemisiään jos ne meinaa lähteä lapasesta. En kuitenkaan koe treenaavani liikaa, koska valtaosa harjoittelusta on vaan kevyttä kävelyä tai hölkkää.

Olen työstänyt tätä ongelmaa omassa päässäni jo pitkään ja haluaisin oppia sen kuuluisan kultaisen keskitien. Olla tyytyväinen siihen, että joskus voisi vaan olla ja chillailla. Nyt varmasti moni saa sen kuvan, että olen aina menossa ja tekemässä. Ei se ei pidä paikkaansa, mutta mieluummin lähden lenkille tai treenaamaan kuin jään sohvalle katsomaan televisioita.





Olen tullut siihen tulokseen, että kehittyminen hidastuu mikäli minä en osaa järkeistää treenaamista ja rupea keskittymään palautumiseen ja kehonhuoltoon. Ymmärrän enemmän kuin hyvin niitä ihmisiä, jotka mielellään syövät vähän, lihomisen pelosta. Olin itsekin sellainen vielä joku aika sitten. Vaikka olenkin hyvä syömään, niin koin huonoa omatuntoa jos pidin esim. tankkipäiviä. Nyt ne kuuluu minun elämääni viikoittain. Ja vaikka se vararengas siihen navan ympärille tuleekin niin senkin kanssa oppii elämään.

Haluankin muistuttaa kaikkia, että älkää tehkö liikunnasta itsellenne stressin aihetta, vaan tehkää siitä mahdollisuus purkaa sitä. Sovitelkaa sitä sopivasti viikkoonne ja tehkää sellaista mistä tulee hyvä mieli. Pitäkää vapaapäivät hyvillä mielin ja muistakaa pitää tankki/herkkupäiviä. Näin ollen se arkikin tuntuu mukavammalta. Ja niinkuin moneen juttuun sopii sanonta "ei se määrä, vaan laatu" niin se käy myös liikuntaan.

Tämän vesisateen keskellä, minä alan ja teen itselleni vohvelin ja keitän kahvit. Nostat jalat pystyyn ja luen vähän aikaa. Huomenna sitten uusi yritys, jos keli on vähän parempi. Olen vakavasti pohtinut palkkaavani itselleni taas valmentajan, koska on paljon helpompi tehdä niinkuin joku toinen sanoo, eikä tarvitse käydä itsensä kanssa kauppaa. Jos sinäkin koet ettet oikein tiedä miten toimia, niin ota rohkeasti itsellesi valmentaja, voit yllätykseksesi huomata, että kunnon suunnitellulla saadaan aikaan hyviä tuloksia.

Ihanaa päivää.

XxX Sanna 

1. toukokuuta 2019

Minun uusi kulta


Perhosia vatsassa, hikoilevia kämmeniä, sydämen tykytystä ja malttamaton mieli, että kohta minä näen sen taas. Ihastuminen tai rakastuminen miten sitä nyt halutaan sanoakaan, tuntuu juuri tuollaiselta, ihanalta jännitykseltä. Minä olen kokenut tuollaisia tunteita viimeksi viime viikon lauantaiaamuna. Silloin tapasin ensimmäisen kerran minun uuden silmäteräni, uuden ihastuksen. En osannut oikein sanoa mitään, niin innoissani ja peloissani olin.

Siinä se oli uutena ja kiiltävänä minun silmieni edessä lauantaiaamuna pikkuisen jälkeen yhdeksän. "Hyvää syntymäpäivää rakas" kuului selkäni takaa ja tuttu käsi siveli selkääni. En ihan vieläkään uskonut, että edessä olevani Kawasaki 650 Versys oli oikeasti minun. Moottoripyörä, ehkä maailman kähein, hienon vihreä oli minun!!

Olen ollut aina sellainen mopo- ja moottoripyörätyttö. Teininä ajelin Suzuki PV:llä ja 16 vuotiaana hommasin heti piikkikortin ja tietenkin Hondan piikin missä oli radio. Olen elänyt aina vähän sellaista poikatyttöelämää ja rakastanut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Meillä oli moottoripyörä jo aikaisemmin, mutta enduropyörä on hyvin haastava ajella kaksipäällä, joten päätimme hommata uuden. Pyörän valintaan vaikutti myös se, että minä pystyn sillä yksin ajamaan. Olen tälläinen kääpiö, joten pyörän oli oltava sen korkuinen ja painoinen, että pystyn sitä käsittelemään.


Se tunne, kun lauantaina lähdimme Jämsästä liikkeelle ja ajoimme Kouvolaan isäni luokse oli huikea. Olin ihan liekeissä. Lauantain saaliiksi saatiin 650 kilometriä eikä persaus ollut yhtään hellä. Kengät aiheuttivat päänvaivaa, mutta eiköhän niillekin jonkunlainen laki saada. Nyt vaan toivon, että takatalvi helpottaa pian ja pääsen ajelemaan.

Unelmat joita ihmisillä on saattavat hyvinkin toteutua. Olen haaveillut moottoripyörästä pitkään, ne on ollut lähinnä sellaisia salaisia päiväunia. Mutta nyt se haave toteutui. Tiedän, että monet ajattelevat, että helppohan siellä nyt fiilistellä, kuin mies ostaa. No minulla on sellainen onni elämässäni, että rakkaani pystyi minulle sellaisen pyörän ostamaan. Aion siitä nauttia täysin rinnoin ja antaa ihmisten ajatella mitä vaan. Olen sen verran oppinut elämässäni, että haaveita pitää olla ja niiden toteutuessa niistä pitää osata nauttia.

Ihanaa vapun jatkoa kaikille.

XxX Sanna