Miten paljon liikuntaa on tarpeeksi?

Vettä sataa ja minä olin päättänyt lähteä lenkille. No en ole kuitenkaan niin "hullu", että lähtisin tuohon kaatosateeseen ja tuuleen hölkkäämään. Minun perisyntini on ehdottomatti armottomuus. Juuri tälläkin hetkellä koen olevani luuseri, kun istun vaan koneella vaikka piti olla lenkillä. Olen tehnyt sitä aina, joka asiassa. Sannan pitää nyt tehdä tai Sannan pitää nyt jaksaa ja pärjätä.

Se mistä moinen vääryys päässäni johtuu, sitä en osaa vielä sanoa. Olen vähän sellainen tyyppi, että jos en tee mitään liikunnallista suoritetta vähintään 6 päivänä viikossa olen saamaton. Hulluksi tämän tekee se, että olen kuitenkin kamalan tarkka asiakkaideni vapaapäivistä ja jarruttelen heidän tekemisiään jos ne meinaa lähteä lapasesta. En kuitenkaan koe treenaavani liikaa, koska valtaosa harjoittelusta on vaan kevyttä kävelyä tai hölkkää.

Olen työstänyt tätä ongelmaa omassa päässäni jo pitkään ja haluaisin oppia sen kuuluisan kultaisen keskitien. Olla tyytyväinen siihen, että joskus voisi vaan olla ja chillailla. Nyt varmasti moni saa sen kuvan, että olen aina menossa ja tekemässä. Ei se ei pidä paikkaansa, mutta mieluummin lähden lenkille tai treenaamaan kuin jään sohvalle katsomaan televisioita.

Olen tullut siihen tulokseen, että kehittyminen hidastuu mikäli minä en osaa järkeistää treenaamista ja rupea keskittymään palautumiseen ja kehonhuoltoon. Ymmärrän enemmän kuin hyvin niitä ihmisiä, jotka mielellään syövät vähän, lihomisen pelosta. Olin itsekin sellainen vielä joku aika sitten. Vaikka olenkin hyvä syömään, niin koin huonoa omatuntoa jos pidin esim. tankkipäiviä. Nyt ne kuuluu minun elämääni viikoittain. Ja vaikka se vararengas siihen navan ympärille tuleekin niin senkin kanssa oppii elämään.

Haluankin muistuttaa kaikkia, että älkää tehkö liikunnasta itsellenne stressin aihetta, vaan tehkää siitä mahdollisuus purkaa sitä. Sovitelkaa sitä sopivasti viikkoonne ja tehkää sellaista mistä tulee hyvä mieli. Pitäkää vapaapäivät hyvillä mielin ja muistakaa pitää tankki/herkkupäiviä. Näin ollen se arkikin tuntuu mukavammalta. Ja niinkuin moneen juttuun sopii sanonta "ei se määrä, vaan laatu" niin se käy myös liikuntaan.

Tämän vesisateen keskellä, minä alan ja teen itselleni vohvelin ja keitän kahvit. Nostat jalat pystyyn ja luen vähän aikaa. Huomenna sitten uusi yritys, jos keli on vähän parempi. Olen vakavasti pohtinut palkkaavani itselleni taas valmentajan, koska on paljon helpompi tehdä niinkuin joku toinen sanoo, eikä tarvitse käydä itsensä kanssa kauppaa. Jos sinäkin koet ettet oikein tiedä miten toimia, niin ota rohkeasti itsellesi valmentaja, voit yllätykseksesi huomata, että kunnon suunnitellulla saadaan aikaan hyviä tuloksia.

Ihanaa päivää.

XxX Sanna