Lähestulkoon aina, kun aloitetaan se uusi hieno terveellisempi elämä, aloitetaan älytön painon tarkkailu. Monesti on myös tarjolla valmennuksia joissa luvataan 5-10 kilon painon putoamista ajassa x. Jo pelkkä sana laihdutuskuuri on minusta ihan kamala, stressaava ja jotenkin aina johonkin aikaan sidottu. Liian pienillä kaloreilla eläminen ja ihan liian paljon liikkuminen lopettaa lähestulkoon poikkeuksetta kaikki yritykset ennenkuin ne edes kerkeävät alkaa.
Eilen selaillessani facebookia huomasin päivityksen missä oli jotain herkkuja ja teksti huomenna alkaa kitukuuri. Olisi niin tehnyt mieli sinne kommentoida, mutta en sitten sanonut mitään. Jos mietitään niitä surullisen kuuluisia kitukuureja, epäonnistuneita laihdutuskuureja ja alun huikeaa motivaatiota, joka pikkuhiljaa laimenee ja lopulta sammuu kokonaan. Miksi meille usein käy näin? Miten se motivaatio saataisiin pysymään ja miten ihmeessä sitä osattaisiin ruokkia niin, että se kasvaisi?
Jos kaiken perustana on painon putoaminen ja puntarilla hyppääminen niin harva pääsee ilman pettymyksiä kovinkaan pitkälle. Jos kalorit lasketaan kamalan alas ja siihen lisätään vielä huikea määrä liikuntaa, paino varmasti tippuu alussa, koska nesteet poistuu kehosta. Mutta painon tippuminen tasaantuu ja saattaa loppua jonkun ajan kuluttua kokonaan. Keho siirtyy säästöliekille ja sitten mikään ei kohta toimi niinkuin pitäisi. Puntarin lukema ei laske, vaikka kuinka vähennetään ruokaa ja hypätään jokaisessa mahdollisessa jumpassa. Olo on todella nuutunut ja nälkä vaivaa. Pikkuhiljaa palataan siihen vanhaan tapaan syödä ja huppistakeikkaa paino nousee todella nopeasti ja vielä mahdollisesti korkeammalle kuin aloitettaessa.
Tälläinen painon edestakaisin seilaaminen pitäisi saada poikki. Minä yleensä kehotan asiakkaitani tekemään tavoitteet jonkun muun kuin painon ympärille. Jos ollaan pitkään syöty väärin, niin sitä korjaillessa saattaa paino alussa jopa nousta. Jos silloin meidän ainoa tavoite on tiputtaa 3 kuukaudessa 5 kiloa, motivaatio ja usko loppuvat heti alkuun. Mutta jos tavoite olisikin esimerkiksi ruokarytmin opettelu, syötäisiin 3-4 tunnin välein, terveellisiä valintoja tehden. Silläkin saadaan painoa tippumaan pitkässä juoksussa. Tai voisiko tavoite olla vaikka virkeämpi olo? Kunhan ruokailua ja liikuntaa saadaan tasapainoon, niin olo varmasti virkistyy ja jaksaa työpäivän jälkeen tehdä paljon muutakin kuin istua sohvalla ja katsella telkkaria.
Yksi tavoite, joka ruokkii motivaatiota, on hyvät yöunet. Jos saa nukuttua kunnolla öisin, on paljon virkeämpi päivisin ja saa treeneistä enemmän irti ja ruokavalinnat ovat varmasti parempia kuin väsyneenä. Ulkonäöllisiä tavoitteita kannattaa ottaa mittanauhan, peilikuvan sekä vaatteiden muodossa. Valokuvista huomaa usein muutoksen vaikka paino ei vaakan mukaan olekaan tippunut. Mittanauha kertoo kehon tiivistymisestä ja se tapahtuu yleensä huomaamatta, ja on motivaattorina huikea. Treeneissä painojen lisäämisen mahdollisuus, juostun tai kävellyn matkan pidentyminen on kanssa motivaattorina hyvä.
Älä siis keskity painoon vaan kaikkeen muuhun siinä ympärillä olevaan. Mieti tavoitteista sellaisia mitkä voi saavuttaa, tee niitä tarpeeksi ja tee tavoitteista tarpeeksi pieniä. Aina saavutettu tavoite motivoi sinua jatkamaan ja tekemään uuden tavoitteen. Keskity hyvään ja virkeään oloon, nauti ruuasta, opettele tekemään siitä hyvää. Keskity kuuntelemaan itseäsi, vaatimaan tiettyä kurinalaisuutta, mutta älä liikaa. Elämästä pitäisi myös pystyä nauttimaan. Ole ylpeä saavutetuista muutoksista, älä vähättele itseäsi. Ota kehut vastaan onnellisena, kiitä ja jatka ylpeänä eteenpäin. Olen varma, että paino tippuu tässä kaiken ohessa huomaamatta, ilman sitä puntarin tuomaa stressiä.
Ihanaa viikkoa sinulle, opettele nauttimaan kaikesta ja elä eläämääsi niin, että se on sinulle hyvää ja onnellista. Älä tyydy huonoon vaan vaadi itsellesi parasta. Vain sinä voit vaikuttaa siihen. Ole itse oman elämäsi suurin motivaattori, älä koskaan vähättele itseäsi tai vertaa itseäsi muihin.
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti