Koska mä voin

Kun kello tänä aamuna 3.30 alkoi pirisemään ja oli aika nousta ylös, mietin, että miksi!!!! Sitten muistin, että koska oli minun vuoroni lähteä liikkeelle ja miehen vuoro jäädä nukkkumaan. Olen aina ollut henkeen ja vereen rekkatyttö, se oli haaveeni myös pikkutyttönä, että minustakin tulee rekkakuski. Olihan elämäni esimerkit eli isäni ja veljeni kummatkin rekkakuskeja. Minut on kasvatettu "kovaksi" työnaiseksi. Olin 15 vuotiaasta asti sukulaiseni betonifirmassa kaikki kesät, tienaamassa, ammattikoulun aikaan paistoin illat hampurilaisia. Olen ollut aina toiminnan nainen, ja olenkin parhaimmillani silloin kun minulla on kiire. Minä olen luonteeltani sellainen, että yksin on pärjättävä ja avun pyytäminen on ollut aina minulle haastavaa. Se ei ole hyvä juttu ja onneksi pikkuhiljaa alan oppimaan myös pois siitä. Olen 34 vuotias kerennyt vaikka mitä, olen lähihoitaja, sosionomi, personal trainer, ravintovalmentaja, psyykkisen painonhallinnan ohjaaja, orastava rekkakuski sekä äiti ja tyttöystävä. Siltikään en vielä tiedä mikä minusta tulee isona :D Elämäni hienous on että voin tehdä todella monenlaista.

No nyt karattiin hieman pois aiheesta, eli minun vuoroni oli tänään lähteä liikkeelle kuorma-autolla. Istun tällä hetkellä Kokkolassa sisun hytissä ja kirjoitan teille. Eilen illalla kun vedin jumppaa, tajusin kuinka onnellinen ihminen minä olinkaan. Saan tehdä monenlaista hommaa, oman sekä mieheni firman töitä. Nautin kummastakin ihan suunnattomasti, elän elämäni parasta aikaa. Olen tehnyt itselleni myös tällä vuodelle tavoitteen. Syvät lihakset ja kehonhallinta, on tämän vuoden aiheena lihaskunnollisella puolella, henkisellä puolella opettelu itsensä tykkäämisestä jatkuu, vanhat pettymykset ja huonot muistot yritän myös karistaa mielestäni, keskittyen nyt vaan uuteen positiivisempaan elämään. Aloitin sen jo vaihtamalla oman tyttösukunimeni takaisin. Se tuntui pieneltä asialta monen mielestä, mutta minulle se oli suuri juttu. Se vanha ovi, joka kummitteli raollaan, suljettiin nyt tavallaan kokonaan. Työrintamalla tavoitteena on kehittää ja kasvattaa omaa yritystä, pystyä tuomaan monille ihmiselle apua ja positiivista energiaa sekä onnistumisia elämäntapamuutoksissa. Olen myös innolla opettelemassa kuorma-auto ja muita maansiirto hommia, on ihana tehdä monenlaisia juttuja yhdessä. Tytöt ovat tietenkin elämäni keskipiste ja heidän hyvinvointinsa sekä koulu ovat ykkössijalla. Keväällä on tulossa muitakin kovia juttuja, niistä myöhemmin lisää.

Monet ovat sanoneet minulle, että ihmisiä ärsyttää minun positiivisuus ja onnellisuus. Se on todella surullista, koska silloin kun minulla meni huonosti, oli monia ns. Selkään taputtelijoita, kavereita sekä tuttavia. En ole tajunnut tätä asiaa kuin vasta minuutti sitten, että nyt kun minulla menee oikeasti hyvin, olen saanut elämäni kuntoon ja asiat järjestykseen ei ketään enää kiinnosta miten minulla menee. Olkaa kiinnostuneita lähimmäistenne elämästä ja iloitkaa heidän onnellisuutensa puolesta, niin minäkin opettelen tekemään. Pyrkikää täyttämään elämänne niillä asioilla joista tulette iloiseksi ja näyttäkää se. Sillä kyllä hymy tarttuu. Hieman erillainen ja ehkä ylitöpositiivinen postaus tähän synkkään lokakuun aamuun!

<3 Sanna