Ei se aina huvita!

Jos joku sanoo minulle, että ei koskaan kyllästy lapsiinsa, työhönsä, isäntäänsä, treenaamiseen tai ylipäätään elämään, niin en usko! Aina ei huvita lähteä lenkille, aina ei ole treenimotivaatia kohdallaan ja kyllä joskus tekisi mieli hakea pitsa ja syödä se kanan ja riisin sijaan. Ainakin minulla on välillä päiviä ettei mikään kiinnosta ja kaikki on yhtä pas...a. Toki minulla on myös sellainen vika, että sen huomaa sitten kyllä ihan kaikki jotka minun seurassani ovat. Olen monesti miettinyt, etttä mistä se johtuu? Miksi se aivan täydellinenkin elämä joskus kyllästyttää? Hormoonit, kuukautiset naisilla varsinkin antaa oman säväyksensä siihen. Miten sen positiivisen ajattelun saisi pysymään yllä ja millä tavalla näihin negatiivisiin tunteisiin pitäisi suhtautua?

Tänään minulla oli esimerkiksi sellainen päivä, että treenaaminen ei huvittanut ei sitten yhtään. Otin kuintenkin treenikamppeet mukaan, kun lähdin siivoamaan salia. Ja sain kuin sainkin treenattua. Helpotin vähän elämääni ja tein hieman kevyemmän treenin. Olo on kuitenkin hyvä ja olen itseeni tyytyväinen. Mikä sai minut kuitenkin sitten tarttumaan puntteihin? Tavoite! Minulla on selkeä tavoite, josta olen kyllä jäljessä, vaikka kuinka olen yrittänyt olla reipas :D Ajattelin, että eihän kukaan koskaan saavuta mitään jos ei ole valmis tekemään sen eteen töitä. Vähän sama asia se on missä vaan elämän kohdassa, yritys ei menesty jos ei tee kovasti töitä sen eteen, lapsille on näytettävä hyvää esimerkkiä ja annettava hyvät lähtökohdat elämään, parisuhdekkaan ei pysy virkeänä jos sen eteen ei tee töitä :D Lepo ja rentoutuminen on tavoitteiden lisäksi hyvä asia mikä kannattaa lisätä elämäänsä. Joskus on lupa ottaa rennosti, eikä tehdä mitään. Tai sitten tehdä niitä asioita mitkä tekevät sinut onnelliseksi, tavata ystäviä, mennä elokuviin tai marjaan. Jokaisella on ne omat juttunsa.

Saan paljon itselleni omasta työstäni. On ihana nähdä asiakkaiden ilo ja joskus myös epätoivo ja suunnaton "raivo" sitä hidasta edistymistä kohtaan. Kun elämäntapoja lähdetään muuttamaan, ei se ole helppoa, pitää nähdä vaivaa, muuttaa vanhoja tottumuksia ja opetella uusia. Mutta jos se yhtään lohduttaa niin lähestulkoon jokaisen uuden asian edessä jokaisen ihmisen on nähtävä vaivaa ja kenties opeteltava uusia juttuja. Niinkuin ehkä viisain ihminen jonka tunnen; ystäväni, opettajani, tukijana ja niin paljon muuta Jonna sanoi joskus; että Sanna muista aina vitutukseen (anteeksi rumasana) ei voi kuolla! Ja sillä lauseella olen päässyt monesta ojasta yli. Olen luvannut varmaan viimeisen viiden vuoden ajan, aloittaa positiivisemman elämän ja ajattelutavan. Minussa elää vaan vieläkin se helkutin pessimisti! Ajattelen kaikista itseeni liittyvistä asioista aina pahinta, olen kyllä hieman päässyt siitä, mutta töitä on vielä paljon sen saralla jäljellä. Mutta pienin askelin, tavoite kirkkaana mielessä ja tulevaisuuteen uskoen selviän tämän hetken suden kuopastani. Olkaa rakkaat itsellenne armollisia, muistakaa että aina ei tarvitse jaksaa ja että elämä kantaa. Ja hei sellainen liekki mikä sisällä palaa näkyy myös ulospäin. Ihanaa viikon jatkoa.

<3 Sanna