Huomenta. Minä olen jo pitkään sanonut, että olen syntynyt ihan väärälle vuosikymmenelle, ehkä jopa tuhannelle. Olen aina ollut sellainen ”vanhan”aikainen. En ole koskaan ymmärtänyt kamalasti tietokoneiden saati pelien päälle. Olen niille jopa allerginen ja kamalan tiukka omien lapsieni kanssa. Tottakai meilläkin katsotaan YouTubea, netflixia ja lapsilla on puhelin, mutta rajoitan sillä olemista kyllä aika rankasti. Mutta kyllähän ne vielä siihen maailmaan kerkeävät. En ole myöskään koskaan oppinut kunnolla eineksiin. En osaa tehdä pussista muussia, tai tarjoilla kotona ruokaa joka vaan lämmitetään mikrossa. En myöskään missään nimessä sano, että siinä on mitään pahaa, ja varmasti se helpottaa monen arkea paljon.
Minä saan hyvän olon siitä, kun voin tehdä lämpöiset sämpylät lapsille kun he tulevat koulusta, tai tehdä ruuat valmiiksi kun mies tulee töistä. Minulla oli sellainen lapsuus, että äiti teki kaikki aina itse, opin sen jo sieltä. Oli ihana herätä niihin viikonloppu aamuihin kun keittiössä tuoksui pulla ja sämpylät. Kiitos äidilleni niistä ihanista muistoista ja opeista. Kuulen monesti, että kyllähän sitä tekisi jos olisi aikaa. Minä uskallan väittää, että minunkin päiväni ovat pitkiä, kiireisiä ja välillä todellakin haastavia. Ennakointi, ennakointi ja ennakointi auttaa ainakin minua todella paljon. Teen tai leivon aina silloin kuin se on mahdollista. Jos olen ihan rehellinen niin en edes muista milloin olisin ostanut leipää viimeksi kaupasta, minä saan todella hyvän mielen kun saan laittaa pöytään omatekemiä tuotteita.
Raha on se toinen asia, jonka vuoksi tykkään tehdä itse. En sano sitä ettenkö voisi kaupastakin ostaa, mutta nuuka on hyvä ja minusta itsestäni tuntuu, että säästän sillä :D Ja talvella saa lämpöä, kun leivinuunissa paistelee. Sen lisäksi, että minusta on ihanaa leipoa ja laittaa, niin nautin siitä onnesta ja hyvästä mielestä minkä nään lasteni ja mieheni silmistä, kun he syövät. Haluan tarjota heille minun kaikista tärkeimmille parasta mitä voin, ja haluan olla esimerkkinä myös lapsilleni. Oli se asia mikä vaan, niin omalla esimerkillä voin näyttää mallia lapsilleni, asiakkailleni ja ylipäänsä muille ihmisille. Jokainen meistä on erillainen ja se juuri on se elämän rikkaus. Minä olen ihmisenä, ehkä sellainen että nautin tehdä muille. Minusta oli ihana laittaa mieheni mukana veljelleni hirvimetsälle munkkia ja sämpylää, tiesin että hänelle tulee siitä hyvämieli. Vaikka tiesinkin, että hänellä on omat hyvät eväät mukana :D Jos pystyy omalla tekemisellään tuomaan iloa ja hyvää mieltä muille niin tehkää niin. Se jos mikä antaa myös itselle. Tämän viikon ”haasteena” onkin teille, että tehkää jotakin sellaista jollekin teidän lähimmäiselle, josta tulee kummallekkin hyvä mieli.
Tämän aamun blogin tarkoitus oli muistuttaa ihmisiä siitä, että aina muistutellaan puhtaasta syömisestä. Eineksissä valitattavan monissa on piilo rasvaa, sokeria ja todella paljon lisäaineita. Kun tekee itse tietää mitä syö, ja kaikkien uusien makujen yhdistäminen ja uuden kokeilu on sen itse tekemisen suola. Ainakin minulla. Ihanaa, maukasta, rakkauden ja liikunnan täyteistä viikkoa kaikille :D
<3 Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti