Huomenta. Itsestään tykkääminen on monesti hyvin hankalaa, ainakin minulla. Se vanha sanonta, että opettele ensin rakastamaan itseäsi ennenkuin voit rakastaa muita, pitää todella hyvin paikkansa. Minulle henkilökohtaisesti itsestäni tykkääminen on todella hankalaa. Olen aina ollut hyvin vähättelevä, pitänyt itseäni aina jollakin tasolla huonona. Enkä osaa sanoa mistä se johtuu. Olen tehnyt itsestäni marttyyrin, ja tapani puolustaa omaa pahaa oloani on aina hyökkäys. Se onko ihminen itseensä tyytyväinen on myös opettelun tulos. Minä ainakin vaadin itseltäni todella paljon.
Hyvänä esimerkkinä vaikka treeni, kokoajan pitäisi treenata enemmän, näyttää erilaiselta ja saadaan aikaan uskomattomia tuloksia. Toki nautin treenaamisesta, itseni rääkkäämisestä ja siitä hyvänolon tunteesta mitä siitä saan. Mutta miksen voisi olla tyytyväinen itseeni. Miksen voisi tajuta sitä, että olen ihan ok kroppainen, kaksi kertaa synnyttänyt, kerran 30 kiloa laihduttanut nainen. Minulle kerrotaan myös se joka päivä, että olen kaunis, hyvä kroppainen ja ihana, mutta mitä minä teen? Hyökkään vastaan, sanomalla en minä vielä ole, mutta odotappas muutama vuosi! Miksi sitä ei vaan voisi sanoa, että kiitos kulta, kiva kun tykkäät? Olen pohtinut tätä nyt jonkun aikaa, ja nyt jos koskaan on pakko alkaa tekemään muutosta niissä omissa ajatuksissa.
Pessimisti ei pety koskaan, mutta voiko ikinä kehittyä ja päästä elämässä eteenpäin jos kokoajan vaan pelkää sitä pahinta? Minä jos kuka olen mestari siinä, pelkäämisessä. Varsinkin kaikkien niiden tapahtumien jälkeen mitä elämässäni on sattunut pelkään kamalasti jätetyksi tulemista. Olen sen jo melkein päättänyt, miksei nytkin, kun ennenkin. Ja se jarruttaa minun kokoelämääni. Ja olen tajunnut, sen että ihan turhaan. Mutta muutos on vaikea, oli kysymys mistä vaan elämän osa-alueesta. Olenkin muuttanut minun elämäni ajattelutapaa pikkuhiljaa, edelleen haluan treenata ja kehittyä, mutta en ota siitä niin kamalaa stressiä. Haluan edelleen kehittyä työssäni ja saada aikaan hienoja juttuja ja tulla huippu valmentajaksi ja auttaa mahdollisimman montaa ihmistä. Haluan tehdä sen nimenomaan henkisen hyvinvoinnin puolella, opettaa ihmisiä rakastamaan itseään ja tekemään niitä muutoksia hyvänolon ja terveyden puolesta, enkä välttämättä niinkään ulkonäön. Haluan myös oppia arvostamaan itseäni, koska olenhan nainen joka voi tehdä melkein mitä vaan, kunhan luotan itseeni.
Olen päättänyt kertoa itselleni joka päivä tästä päivästä elämäni loppuun asti, että minä olen arvokas, kaunis ja pystyn mihin vaan!
Ihanaa viikkoa kaikille! Rakastakaa itseänne tai ainakin opetelkaa siihen.
<3 Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti