Hellou taas pitkästä aikaa. Viimeksi kun kirjoittelin teille oli selkäni juurikin nitkahtanut ja treenitauko edessä. Välillä on hyvä pitää taukoja ja niitä tulisikin olla tasaisin väliajoin. Itsellä tuo tauko muokkautuikin kahden viikon mittaiseksi. Syyslomaviikolla en saanut itseäni salille, ja lenkillekkin vain muutaman kerran. Nyt olen kahtena aamuna käynyt varovasti salilla kokeilemassa mitä selkä treenistä tykkää, ja yllättävän hyvältä se tuntuu, muutamaa poikkeusliikettä lukukuunottamatta. Mut miksi sen muutaman viikon tauon jälkeen se uudelleen aloittaminen tuntuu niin kamalan tahmaiselta? Oli kysymyskessä nyt ihan perus aamulenkit tai sali. Onko ihminen kuitenkin niin mukavuudenhaluinen, että uudelleen aloittaminen tuntuu hankalalta. Toki aina ei käy näin vaan usein tauon jälkeen on virtaa aivan uskomattomalla tavalla. Mietinkin, että onko kyseessä tauon mitta mikä sen tekee. Minulle ainakin tämä kaksi viikkoa oli ihan liian pitkä tauko.
No eilen aamuna sitten ensimmäisen kerran salille. Treeni oli juurikin ehkä 5 tasoa jos arvosteltaisiin 1-10. Aika tehotonta ja tunnustelevaa. Olinkin päättänyt aloittaa rauhassa ja selkääni kuunnellen. Tänään sitten jalkojen kimppuun salille, taas meno oli todella takkuista ja jopa säälittävän löysää. Siinä istuessani mietin, että milläs tämä saadaan taas kunnolla käyntiin ja tehokkaaksi. Ja kyllä TAVOITE on se mikä pitää luoda, mitä kohti lähdetään etenemään. POSITIIVISUUS hommaan mukaan, antaa paljon. TREENIPÄIVÄKIRJA, vaikka uusikin sellainen, nostaa motivaatiota kun saa seurata tuloksia. UUSI OHJELMA, senkin päätin tehdä, koska uudet tuulet piristää. HYVÄ RUOKA, ehdoton ykkönen, varsinkin tähän syksyiseen pimeyteen.
Olen monien ihmisten kanssa keskustellut juurikin kyseisestä aiheesta, miksi se kiinnostus lopahtaa niin vietävän usein. Olen pohtinut asioita monelta eri kantilta. Ja aika usein saan samat vastaukset; ei ole selkeää treeniohjelmaa, tavoite puuttuu, aloitetaan liian kovalla tahdilla, eikä muisteta kehonhuoltoa ja riittävää ravintoa. Kun se innostus siihen liikuntaa saadaan, liikutaan paljon, todella usein ja aina mahdollisimman suurella teholla. Tehdään asioita samalla tavalla ja lisätään tempoa ja tehoa jos tuloksia ei meinaa tulla. Ollaan mahdollisimman niukalla ruualla tai sitten syödään ihan miten sattuu. Tälläisellä haipilla jaksetaan jonkun aikaa, sitten alkaa puuduttaa. Kroppa oppii siihen samalla tyylillä tekemiseen, kehitystä ei juurikaan tule enää, paikat alkavat väsyä ja saattaa tulla loukkaantumisia. Aika usein tässä vaiheessa sitten luovutetaan, jäädään sohvalle ja aletaan herkutella. Kun voisi esimerkiksi keventää, vaihtaa treeniohjelmia, kokeilla jotain uutta, huoltaa kehoa ja puhdistaa ravintoa. Usein itse joudun kieltämään asiakkailta liiallisen liikunnan, koska ei keretä palautua. Muistuttelen asiakkaille aina, että pienin askelin kohti sitä tavoitetta, joka on myös pilkottu osiin. Ja näissä tilnteissa ja sudenkuopissa on todellakin tarpeen se oma valmentaja, tai stemppari joka potkii tarvittaessa persauksille ja kannustaa oikeanlaiseen tapaan lähteä uudelleen liikkeelle. Selätetään syksyn pimeys liikunnan ja oikean ruuan avulla ja sillä POSITIIVISELLA ajattelulla. Sitä olen itse alkanut nyt viljellä itselleni ja lähipiirilleni. Käännetään negatiivisuus positiivisuudeksi. Ihanaa viikkoa kaikille.
<3 Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti