Huomenta, ompas meillä ankeaa ja pimeää tuolla ulkona. Täällä ainakin sataa vettä ja ihan urakalla. Jaahas se olis viikko vierähtänyt taas edellisestä kirjoituksesta. Viikossahan kerkeää tapahtua vaikkka mitä. Treenit kulkee nyt jo hivenen paremmin ja selkä on onneksi hyvä. Ja tämän viikon jälkeen aletaan sitten puhdistamaan ruokavaliota ja tekemään testejä miten tämä kroppa reagoi ja mihin :D Siitä kerron teille sitten kyllä kokoajan. Nyt on vähän ruokailutkin menneet sinne päin ja sen kyllä tuntee olossaan. On paljon vetämättömämpi olo, väsyttää, mikään ei oikein innosta ja olen koko ajan hivenen ärtynyt. Ja lähinnä minun ruokailuni ovat liian vähäisiä ja välipalat meinaa unohtua.. no tähän on tulossa muutos nyt marraskuun alusta. Nyt moni varmasti miettii miksi vasta marraskuun alussa? No minä olen lähdössä kolmen päivän minilomalle budapestiin, ja siellä aijon ottaa aivan rennosti. Ja olen kyllä sen tarpeessa. Päästä vähäksi aikaa aivan johonkin muihin ympyröihin ja vielä ystävän kanssa, eli A-luokan reissu siis tulossa. Ja kyllä olen sen ansainnut.
Henkinen jaksaminen vaikuttaa ihan täysin jokaisella elämän osa-alueella. Minä joka olen aina yltiö positiivinen, kannustava ja himpun verran omituinen, on huomannut myös sen että itsetunnon laskettua elämästä tulee hankalaa. Toissa iltana tein päätöksen, että nyt loppui tämä helkutin itsesäälissä pyöriminen ja omasta itsestään syiden hakeminen jokaiseen juttuun. Aloitin oman henkisenkasvuni sanomalla ääneen, että Sanna sinä olet kaunis, mukava, hyvä äiti ja vaimo. Sinun ei tarvitse yrittää olla mitään muuta. Mistä tämä nyt sitten tulee, no olen elänyt viimeisen vuoden jossakin sumussa, negatiivisessa sumussa. Enkä osaa kertoa mistä se johtuu, sitä tässä työstän itseni kanssa. Onneksi minulla on mies joka sanoi minulle viime viikolla, että miksi etsin jokaisesta asiasta jotain negatiivista? Aluksi väitin kovasti vastaan, mutta nyt kun asiaa olen miettinyt niin se on kyllä ihan totta. Rupesin miettimään sitten, että minkälaisen esimerkin annan laspsille jos kokoajan valitan jostakin tai elän epäilyksien vallassa. No en varmasti ole ainut ihminen joka elää kyseisten tunteiden kanssa; olenko minä tarpeeksi hyvä, riitänkö minä äitinä, vaimona, työntekijänä. Itselläni nuo tunteet vaikuttavat kaikkeen, siis ihan kaikkeen. Mutta nyt olen tajunnut sen että kyllä minä olen juuri niin hyvä kuin minä voin olla. Se asia, jonka minä opettelen on keskittymään itseeni, lapsiini, perheeseeni, mieheeni ja työhöni. Enhän tarvitse muuta, miksi minun pitäisi kantaa kaikkien ongelmat? Haluan omalla positiivisella energialla ja terveellä itserakkaudella motivoida ihmisiä liikunnan, terveellisen ruuan ja onnellisen elämän pariin. Enkä pysty siihen jos en itse osaa rakastaa itseäni.
Haluankin muistuttaa kaikkia että jokainen on arvokas juuri sellaisena kuin on. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla onnellinen, voida hyvin ja tulla rakastetuksi. Joskus se asioiden huomaaminen ottaa kovalle ja pitää saada kunnolla pataan ennenkuin oppi menee perille. Kun olet sinut itsesi kanssa, pystyt ihan mihin vaan. Oli kysymyksessä sitten töissä oleva haaste, yksityiselämässä olevat jutut tai treeniin liittyvät pulmat. Tämän päivän maailma on hyvin raadollinen, kiireinen ja valitettavan negatiivinen. Haluan juurikin tämän takia aloittaa positiivisen vastaliikkeen maailman harmautta vastaan. Toivon mahdollisimman monen lähtevän siihen minun kanssani :D Etsitään jokaisesta pienestäkin asiasta postiivisia puolia ja imetään siitä voimaa. Tehdään realistisia tavoitteita, ja saavutetaan ne. Opitaan rakastamaan itseämme, jotta voimme voida vieläkin paremmin! Syödään hyvin, puhtaasti ja terveellisesti, liikutaan mahdollisimman monipuolisesti ja niin, että siitä nautitaan. Aletaan nauttimaan siitä, että me ollaan me ja olemaan onnellisia siitä mitä meillä on eikä mietitä sitä mitä naapurilla on, koska me ei voida sitä tietää eikä meidän tarvitse.
Ihanaa viikko ja olkaa ylpeitä itsestänne!!
<3 Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti