Voiko virheistä oppia?

Hyvää melkein jo viikonloppua. Tämä viikko on mennyt ihan hurjan kovaa vauhtia. Huomenna on jo perjantai, ja justiinhan se maannatai vasta oli. Maanantai aamu alkoi niinkuin yleenssäkkin salitreenillä. Maastaveto oli ihan ensimmäisenä ohjelmistossa. Oli jäätävän hyvä fiilis ja ennätys raudat tankoon. Minulle sa tarkoittaa sarjaa tehdessä 70 kiloa. Ensimmäinen kuuden sarja meni kevyesti, adrenaliini kasvoi seuraavaan sarjaan, sekin menin ihan hyvin. Mieli sanoi että hei nyt jätät siihen,tiputat vähän painoja ja teet kevyemmillä loput sarjat, koska huomasin että viimeinen nosto himpun tuli vajaalla ja kävi selän päälle. No enhän tietenkään tee niinkuin järki sanoo, koskaan missään tapauksessa! Ei muutakun uudelleen remmit kiinni tankoon ja vetämään, neljännen noston jälkeen alkoi ote hivenen luistaa ja sitten tein TAAS sen saman virheen kuin aikaisemminkin. Pomppautin tankoa himpun reisien päällä, keskusta petti ja selkään vihlaisi. Jätin sen siihen, missään nimessä selkään ei ottanut paljoa ja tein treenin loppuun. No illan ryhmäliikuntatunnit olikin jo sitten ihan tuskaa. Niinpä olen nyt pitänyt salitaukoa tämän viikon ja käynyt ihanan naisen luona joka sai selkäni paikoilleen. Minulla on siis si- nivel se, joka aina luistaa pois paikaltaan. No selkä on jo ihan hyvä ja henkiin jäädään. Ensiviikoksi suunniteltu salitauko tulikin nyt tälle viikolle, joten ensi viikolla nostetaan taas. Mutta ensimmäinen todiste siitä, että en opi kerrasta virheistäni, tämä oli kolmas kerta kun sain sen pois sijoiltaan. Jos jotain positiivistä haetaan niin voimatasot ovat kuitenkin nousseet, ainakin tulosten puolesta :D

No jos jatketaan aiheesta voiko virheistä oppia, päästään aasinsiltana esimerkiksi jojolaihduttajiin. Ensin kamalan innostuksen ja motivaation saattelema päädytään pudottomaan painoa. Aletaan kamalan tiukalle dietille, lyödään elämä ihan uusiksi, liikutaan useita kertoja viikossa. Saadaankin hyvin painoa pois, ollaan luottavaisin mielin, että nyt on opittu se kultainen keskitie, kunnes palataan pikkuhiljaa sinne vanhaan ja painokin alkaa nousta. Otetaan ehkä vähän enemmän painoa takaisin kuin mitä sitä saatiin lähtemään. Jonkun ajan kuluttua aloitetaan toisenlainen dietti ja sama rumpa jatkuu. Olen nyt työskennellyt personal trainerina kohta kolme vuotta. Yksi asia minkä olen valittevan usein asiakkaiden kanssa huomannut, on pitkäjänteisyyden, uskon ja vaivan näkemisen sen asian eteen mitä halutaan puute. Olipas huono lause, mutta avataan sitä hieman. Moni asiakas haluaa suuria muutoksia, mahdollisimman nopeasti, halvalla ja juurikaan luopumatta mistään. Usein myös moni ajattelee, että personal trainerilla on se mullistava pilleri tai uusi uskomaton dietti jolla homma hoidetaan nopeasti ja helposti. Usein kun ollaan jonkun aikaa tehty työtä ja saatu painoa pois tulee se notkahdus, jolloion homma alkaa luisumaan pois raiteilta. Harvoin asiakas itsekkään osaa selittää mikä se on ollut. Yllättävän usein takana on joku aivan muu syy, kuin se, että terveellinen ruoka maistuu pahalta. Se saattaa olla stressi, työkiireet,  ongelmat jonkun ystävän tai puolison kanssa. Olen miettinyt usein, että psykologin koulutus olisi aivan ihanteellinen lisä omassa koulutushistoriassa, koska elämäntapamuutos on niin kokonaisvaltainen projekti, että siinä jos missä tunteet menee laidasta laitaan. Tässäkin asiassa on siis se, että kaikilla se ei mene kerrasta hyvin, saatetaan käydä siellä pohjalla useita kertoja. Usko siihen omaan tekemiseen on se jolla homma saadaan onnistumaan, toisten tuki auttaa asiaan myös. Se ei vaan ole niin helppoa, kuin se usein luullaan.

Tästä saadaan aikaan vielä yksi aasinsilta. Tunteet nuo varsinkin naisten parhaat ystävät. Minulla on ainakin se vika, että jos minua joku ärsyttää, ja minua sillä asialla vielä satutaan provosoimaan on hermojen menetys taattu. Minun suurin ongelmani on suuri suuni, kun olen tarpeeksi kiukkuinen en ajattele yhtään mitä sieltä tulee. Yleensä huudan ja raivoan Artolle, koska hän on minulle se kaikista tärkein. Nyt olen sen verran oppinut että joskus, aika harvoin mutta joskus osaan jopa hillitä itseni,ja jos en osaa niin nykyään osaan pyytää jo anteeksi. Minulla on muutamat jutut joita en siedä ja niillä minut saa kyllä helposti raivon partaalle. Olen siis täysin lainsuojaton, kun suutun siitäkin saan kiittää ihanan isäni geenejä. Mutta minä olen tälläinen, raivoan muutaman sekunnin, pidän tunnin mykkäkoulua ja sitten tulen katuma päälle. Mutta näin toimin vaan kotona 😃 Se mikä minut

asiakkaiden kanssa saa kiehumaan, on ehdottomasti valehtelu. En voi sietää sitä, että ei tehdä niinkuin sovitaan ja väitetään toista. Olen kuitenkin sen verran jo näitäkin töitä tehnyt, etä haistan sen aika nopeasti. Asiakastyössä olen rauhallinen, ehkä välillä jopa liiankin lepsu, mutta en näe itseäni huutamassa ihmisille salilla, tai menttaalivalmennuksessa. Rakentava palaute minusta toimii parhaiten. Ja suurin osa asiakkaista kertoo hyvinkin avoimesti jos on menty metsään. Onni on se, että ihmisiä on erilaisia, personal trainereita on erillaisia, mahdollisuuksia on monia.

 Minä olen jälleen kerran joutunut katsomaan itseäni peiliin, toteamaan, että olen tyhmä, oppinut siitä ainakin pikkuisen. Kannan ylpeänä jälleen kipeän selkäni, jaksoin hyvin vetää maasta, sain siitä hurjasti lisää motivaatiota. Olen myös ylpeä omasta henkisestä kasvustani, olen myöntänyt jälleen kerran olleeni typerä, kärsin siitä, ehkä loppuelämäni, mutta olen taas vahvempi henkisesti. Osasin käsitellä pieleen menneen asian ja opin. Eli kyllä virheistä voi oppia, ei välttämättä kerralla mutta voi. Jokainen vaan tarvitsee jonkun joka antaa siihen mahdollisuuden, ei tyrmää heti, keskustelee rakentavasti, tukee ja kannustaa. Annetaan toistemme tehdä virheitä, opetellaan yhdessä oppimaan niistä :D Ihanaa melkein alkavaa viikonlopppua teille kaikille :D

<3 Sanna