Palataan loppuvuoteen 2020 osa 2: Pimeys meinasi saada yliotteen

Voihan suomen syksy ja alkutalvi. Olihan se sitten pimeää ja ankeaa aikaa. En meinannut millään saada itseäni liikkeelle tai toimimaan edes puolivaloilla. Ensimmäisen kerran pitkään aikaan minulla oli oikeasti vaikeuksia saada itseni liikkeelle ja päästä treenaamaan, saati saada täällä kotona kaikki hommat hoidettua. Aina, kun päivä oli kirkkaampi niin olokin oli paljon energisempi. Oikein itseänikin huvitti, kun illalla kuuden aikaan oli jo ihan valmis sänkyyn ja unten maille. Minusta tuntuukin, että olen nukkunut loka-joulukuussa enemmän kuin edellisenä vuonna yhteensä.

 

Aerobinen liikunta jäi aivan kokonaan pois, siis ihan tyystin. En vaan yksinkertaisesti saanut itseäni ulos ja lenkille. En vaikka kuinka lupasin itselleni, että huomenna on se päivä. Se, mikä oli kaikista pelottavinta huomata, oli oman kunnon heikkeneminen. Minusta tuntui, etten saa henkeä jos yritin jotakin hiemankaan hengästyttävää tehdä. Sali pelastikin minun syksyni ja siellä tuli käytyä reipas kolme kuukautta 5 x viikossa. 

Olen aina ollut todella aikaansaava ja ylitehokas, mutta tänä syksynä kaikki tuntui todella haastavalta. Tilasin meille ihania valoruukkuja pihaan, tuomaan edes hieman valoa pimeyden keskelle, mutta voi pojat miten koville otti saada ne paikoilleen, saati saada niihin kanervat. Mietin monesti, että miten se nyt ottaa näin koville ja sitten tajusin sen!

 

Korona ja se tuomat ongelmat. Minulla ei ole tänä vuonna tiedossa matkaa aurinkoon. Se voima, mikä sillä kahden viikon lomalla on ennen ollut, oli nyt kokonaan pois. Yhtäkkiä  ei ollutkaan mitään mitä odottaa. Suhteellisen kiire ja kovatahtinen kesä oli takana, syksyn pimeys tuli ja kaikki odotukset oli missä? No ei oikeastaan missään. Siinä oli varmasti osasyy saamattomuuteen. Kun sen tajusin olen kyllä osannut täyttää tyhjiötäni, esimerkiksi sisustamalla meillä lähes kaiken uusiksi.

 

Tänä syksynä tajusin, miten suuri vaikutus kaikella on kaikkeen. Olen ollut aina niin 110% kiinni seuraavassa projektissa että olen mennyt jossakin ihme transsissa. Tämä syksy oli todella opettavainen ja herätti minua paljon. Nyt kun lumi on satanut maahan ja mielikin on ihan menossa jo vuoden 2021 ihanissa tapahtumissa, niin tajuan kuinka puolivaloilla olenkaan käynyt. Siihen nähden syksy oli kuitenkin tehokas, ja jos ei muuta niin ainakin salilla tulokset ovat nousseet hurjasti. Samalla päätin, että joka syksy jos on märkää ja pimeää, keskityn vaan lihaskuntoharjoitteluun ja muuta sitten, kun kelit ovat paremmat.

 

Iloisia ja valoisia ajatuksia sinun päivään. Muista, että aina voi muistella sekä haaveilla.

XxX Sanna

 Kuvat ottanut Saija Heinämäki