Jotain outoa on ollut vuoden 2020 lopussa. En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, en sitten millään. Onko vuosi ollut kaikkinensa kuitenkin raskas, vaikka aikaa on ollut yllin kyllin? Kaikki muutokset ja rajoitukset sekä ihan vaan perus1arki ovat syöneet minulta jotenkin ihan kaiken luovuuden. Siis ja vain tämän kirjoittamisen suhteen. Jospa se taas lähtisi, kun kevättä kohti mennään.
Loppuvuoteni ei missään nimessä ole ollut tylsä, ja paljon on ollut monenlaisia tapahtumia ja kirjoitan teille niistä kaikista ja toki tämän uuden vuoden uusista jutuista myös. Koska korona on ollut niin rajoittava tekijä nyt melkein koko vuoden, niin meidän perheen kaikki lomasuunnitelmat ovat menneet ihan uusiksi. Jotain uutta ja kivaa odotettavaa on kuitenkin oltava aina, ja meidän perheellä niitä tänä vuonna onkin onneksi ihan mukavasti, mutta kaikista odotetuin on uusi karvainen perheenjäsen.
Kun Sanna jotain haluaa, niin Sanna sen yleensä aina jossakin vaiheessa jollakin tasolla saa. No nyt on haaveissa koira pitkästä aikaa ja sitähän me lähdettiin Saijan kanssa ihan Leville asti katsomaan. Ajatuksena oli, että lähdemme isännän kanssa, mutta työt estivät yhteisen reissun, niin lähdimme Saijan kanssa. En ole ollut meidän suhteemme aikana missään yökunnissa ilman isäntää, niin ehkä nyt olikin jo korkea aika.
Koska korona oli kiihtymisvaiheessa ja uutiset olivat kokoajan sitä mieltä, että ihmiset eivät voi reissata, herätti meidänkin lähtö monenlaisia ajatuksia. En voi kieltää ettenkö itsekin miettinyt paria kertaa uskallanko matkaan lähteä, mutta ajatukset hävisivät ihan yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Kaksi aikuista naista osaavat varmasti reissata turvallisesti ja pitää huolen ettei tauti tartu. Ja niinpä me pakkasimme auton täyteen siis ihan täyteen, ruokaa ja vaatteita sekä sukset jotka saivat koko reissun haistella ilmaa auton lavalla.
Reissu oli ihan huikea, en muista milloin olisin saanut rentoutua vastaavalla tavalla. Hitaat aamut, rauhallisuus ja ennen kaikkea se lumi ja maisemat. Nautimme kahvit laavulla, kiitos Saijalle ihan kaikesta siitä, suunnistuksesta, kahveista ja kaikista. Minulta olisi jäänyt laavukin löytämättä :D Kiipesimme joulupukin mökille, päiväkahveille. Kokemuksina ihan huippuja, vaikka monen mielestä varmaan todella tylsiä. Olimme yhden päivän haistelemassa koiranpentuja ja tutustumassa kenneliin josta toivon mukaan meillekkin pentu saadaan vielä tämän vuoden puolella.
Ihan ilman hienostelua ja korkokenkiäkään ei reissu mennyt. Mutta sekin hoidettiin tyylillä ja turvallisesti. Teimme itse itsenäisyyspäivän illallisen jälkiruokineen ja skumpan kanssa tietenkin. Kiskoimme mekot päälle, laitoimme korkokengät ja lilaa luomeen. Meillä oli huippu hauska ilta, ravintolamme sai viisi tähteä ja jatkoille pääsimme turvallisesti omalle sohvallemme täyden mahan viereen. Reissu oli todella onnistunut ja ennenkaikkea se toteutettiin maailman tilanne huomioiden. Elämästä ja lomista voi siis nauttia, kunhan vaan vähän suunnittelee ja välttää ruuhkapaikkoja.
Levin reissu oli minulle loppuvuoden kohokohta ja muistutti myös siitä miten ihana on omistaa ystäviä joiden kanssa voi lähteä mihin vaan ja aina on hauskaa. Se muistutti myös siitä miten ihana on tulla kotiin, jossa sinua on ikävöity ja odotettu. On ihanaa omistaa tälläinen ystvävä ja perhe, rakastan heitä koko sydämstäni. Ja kiitos Levi olit ihana, tulen keväällä takaisin.
Kuvat blogiin ottanut Saija Heinämäki.
Ihanaa alkanutta vuotta just sulle!
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti