Kehopositiivisuus - miksi kaikki "väärä" on oikein?

Voi ei, olen ehkä taas ihan liikaa kantaaottavaisella päällä. Mutta jotenkin taas mielenpahoittajia on liikkeellä todella paljon. Luin viikonloppuna jompaa kumpaa iltapäivälehteä ja siellä oli Martina Aitolehden haastattelu, jossa hän käsitteli aihetta kehopositiivisuus. Hän sanoi siinä, että jos ihminen on liikalihava, niin silloin ei ole ok, jos se tavallaan laitetaan  kehopositiivisuuden piikkiin. Tai jotakuinkin näin se meni. Kuitenkin asiasta nousi ilmeisesti jonkin asteinen mylläkkä, kun asiaa puitiin sosiaalisessa mediassa aika paljon.  Toki mielipiteet olivat myös puolesta sekä vastaan. Asia oli minusta aivan oikea ja hienoa, kun joku uskaltaa sanoa sen julkisesti ääneen. 

Nyt ennen kuin joku pahoittaa mielensä, niin en tarkoita sitä, etteikö ylipainoiset ihmiset voisi olla itseensä tyytyväisiä ja  elää hyvää elämää. Mutta jos katsotaan aisaa terveyden kannalta, on ylipaino,  varsinkin sairaalloinen, riski sairastua moniin vakaviinkin sairauksiin. Asiasta puhuminen on aina kuitenkin jollakin tasolla väärin ja aina jonkun kehorauhaa rikotaan. Ja yleensä se joka asiasta puhuu on todella huono ihminen. Mutta asia on kuitenkin täyttä totta. Ei ole omalle itselleen ei fyysisesti eikä välttämättä psyykkisestikään hyvä asia. Ja mikäli meidän media vielä ruokkii ylipainon positiivisuutta, olemme kohta oikeasti ongelmissa. 

Nuoret voivat tänä päivänä jo suurilta osin huonosti, elintavat ovat metsikössä liian monelta. Päivät vietetään sisällä puhelin kädessä, ruoka on valtaosin eineksiä ja liikaa sokeria kuluu. Ja jälleen kerran ei toki voida puhua kaikista, mutta valitettavan monista. 

 

 

Jos mietin itseäni ja sitä miten minä ymmärrän kehopositiivisuuden, niin olen varmaan liian tyhmä tähän nykymaailmaan. Minä näen sen niin, että me voisimme olla tyytyväisiä itseemme, vaikka meillä olisikin mahassa löysää ja pyllyssä selluliittia. Tai, että meidän nenämme olisi hieman vino tai korvat höröt. Oppisimme rakastamaan itseämme juuri sellaisina kuin olemme pienien vikojemme kanssa. Mutta, en osaa ajatella itseänikin 30 kiloa laihduttaneena, että olisin koskaan osannut olla tyytyväinen itseeni ylipainoisena, väsyneenä ja huonolla itsetunnolla varustettuna. Miksi meidän siis pitäisi pelätä puhumista ylipainon tuomasta terveydellisestä haitasta? Kun puhummehan me kokoajan tupakan- ja alkoholinkin vaaroista. Eikä kukaan puutu siihen. Miksi me alan ammattilaiset, jotka yritämme kannustaa ihmisiä voimaan paremmin ja pitämään huolta itsestämme, saamme haukut jos puhumme asioista niiden oikeilla nimillä?

 

En tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla treenattuja salipirkkoja, mutta pienilläkin muutoksilla saisi paljon hyvää aikaan. Enkä myöskään tarkoita sitä, että jotenkin olen parempi ihminen kuin muut, vaan olen oikeasti huolissani meidän yhteiskunnasta, koska täällä ei välttämättä voida niin hyvin kuin annetaan ymmärtää. Minä ihailen ja syvästi kunnioitan kaikkia meitä ihmisiä, jotka arvostava omaa kroppaansa ja elämäänsä niin, että jaksavat kaikesta huolimatta pitää itsestään huolta ja nähdä vaivaa juuri vain sitä omaa hyvinvointia varten. Muistakaa, että kun itse voi hyvin niin kaikki ympärillä olevatkin voi paremmin.

Ei liian tiukasti, vaan lempeästi itseään rakastaen toivotan kaikille oikein hyvää viikkoa.

XxX Sanna

 

Kuvat: Saija Heinämäki