Aina, kun aloitetaan jotain uutta, on motivaatio alussa ihan omaa luokkaansa. Ollaan melkein voittamattomia ja kaikki tuntuu sujuvan kuin tanssi. Oli kysymyksessä sitten ihan mikä vaan. Kuitenkin, kun aikaa kuluu ja homma alkaa polkemaan paikallaan, aletaan haluamaan muutoksia. Minä ajattelen nyt lähinnä tässä elämäntapamuutosta ja painon pudotusta, mutta miksei voida puhua, vaikka parisuhteesta. Ajatellaan, että muuttamalla ruokavalioita tai treeniohjelmaa niin kaikki alkaa taas luistaa.
Rutiini on se, mikä vie meidän hommaa oikeasti kohti tavoitteita. Olen ollut nyt kahdeksan viikkoa tiukalla dieetillä ja treenannut kovaa. Homma luisti alussa kuin rasvattu, mutta loppua kohden paino alkoi junnata ja sekös pisti kovasti ärsyttämään. Ajattelin heti, että muutetaanpas hieman tätä ruokaa. Ajatus kesti muutaman tunnin, kunnes tajusin etten voittaisi sillä mitään. Mikäli en toimi suunnitelmieni mukanaan, niin miten voin saavuttaa tuloksia? Se edestakainen pomppiminen ja säätäminen vie vaan kroppaa ja päätä entistä enemmän sekaisin.
Monesti asiakkaani ovat todella malttamattomia, tuloksia haluttaisiin todella nopeasti, mutta unohdetaan se rutiini. Se, että meidän on opetettava itsemme tietynlaiseen runkoon, jotta elimistömme voi rauhassa toimia. Vähän sama kuin parisuhteessa, kun se arki alkaa, niin siihenkin on tietyllälailla opeteltava, jotta siitä saada toimiva ja hauska. Luovuttaminen tai vaihtaminen ei pelasta mitään, päin vastoin se sekoittaa taas aivan kaiken.
Nyt, kun meille iski koronasta johtuva karanteeni ja elämä meni ihan päälaelleen, niin rutiinit auttavat meitä todella paljon tässä arjessa. Syödään tietyin väliajoin, mennään ulos, tehdään töitä ja illalla vaan perheen kanssa kotona. Minua ainakin totutut rutiinit auttoivat. Ihan niinkuin tämän dieetinkin kanssa, lähdin sille suurin odotuksin, ehkä jopa hieman liiankin suurin. Olen monesti pettynyt itseeni tai painoni putoamiseen näiden viikkojen aikana, mutta pitänyt silti kiinni rutiineistani ja huomannut, että joka viikko se paino laskee. Vähän ehkä vaan muutamia satoja grammoja, mutta laskee.
Tämä kohta 9 viikkoa on opettanut minulle todella paljon, henkistä kestävyyttä. Olen tajunnut, että kun vaan olen sinnikäs ja nautin siitä mitä teen, tuloksia kyllä tulee, hitaasti, mutta varmasti. Ja se on minulle paljon ymmärtää, meinaan se HITAASTI! Olen todella hätäinen. Onneksi olen myös oppinut mitä olen tehnyt ehkä vähän löysästi ja mitä kenties liikaa ja aijon seuraavaan kertaan korjata sen. Minusta on ihana huomata pieni kehitys, ja ennen kaikkea olen ylpeä, että pystyn opettamaan tätä myös asiakkailleni. Sillä olen sen itse kokenut. Vaikka ne päivät olisi 90% samanlaisia, niin silti ne ovat elämän arvoisia, melkein niitä parhaita.
Niinkuin rakas työnarkomaanimieheni on vuosien opetuksen tuloksena tajunnut, että maailma pyörii, vaikka hän on välillä kotona. Eilen ajellessamme, hän sanoi, että on ihana olla kotona ja tehdä kotihommia, nauttia kiireettömyydestä. Koskaan en olisi hänen suustaan moista ajatellut kuulevani. Niinpä totesimme yhdessä, että onni löytyy arjesta. Siitä tutusta ja turvallisesta.
Kirjoituksen opetus on ehdottomasti, anna itsellesi aikaa, tee muutoksia harkitusti ja vasta sitten kun on niiden aika. Et tee mitään väärin, vaikka kokoajan ei paino putoa tai treenit kovene. Me vaan tarvitsemme aikaa oppia meidän elämämme rutiinit.
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti