23. toukokuuta 2020

Ilkeä vs. rehellinen.


Eilen selaillessani Facebookia eteeni tuli jonkinlainen peli, jossa syntymäkuukauden mukaan sai selville miten ilkeä on. No tottakai se piti tehdä ja minun tulokseni oli 126% rehellinen eikä ilkeä. Rupesin miettimään asiaa vähän syvällisemmin ja tajusin heti, miten oikeassa se helkkarin tuulesta temmattu peli oli. Olen aina ollut ongelmissani suoran luonteeni kanssa, en ole koskaan oppinut valehtelemaan. Minua on aina pidetty ilkeänä tai kovaluonteisena, koska olen aina sanonut niin kuin olen ajatellut.

Pohdin tätä asiaa eilen ja tulin siihen tulokseen, että miksi joku saa olla ilkeä ja toisesta tehdään sellainen, jos hän on rehellinen. Mietitäänpä vaikka asiaa painon tai kehonkoostumuksen kannalta. Nyt on ollut esillä paljon kehopositiivisuus ja kehorauha. Valitettavan usein se koskee vain ylipainoisia ihmisiä, joille se on jo terveydellinen riski. Jos minä, vaikka sanoisin ääneen jollekin, että mielestäni sinun ylipainosi on huomattava, ja minun mielestäni sitä kannattaisi jo terveydellisistä syistä tiputtaa. Olen silloin kuulijan mielestä todella ilkeä, vaikka olen vaan rehellinen.

Tilanne toisin päin. Kuulen todella usein mielipiteitä omasta kropastani, milloin olen liian laiha, milloin liian lihaksikas, milloin treenaan liikaa ja milloin liian vähän. Harva pystyy sanomaan, että hei olet todella terveen ja hyvän näköinen. Jos ihminen on treenattu ja hyvinvoiva niin miksi hänelle saa olla ilkeä? Eikö silloinkin pitäisi olla rehellinen ja pystyä kehumaan. Eihän huomauttaminen laihduttamisen tarpeesta ole ilkeyttä? Tai minusta se ei ole, koska koskaan se ei ole pidemmän päälle sinun elimistöllesi suotuisa tila.


Niinkuin ei ole jojolaihduttaminenkaan. Ihmiset sortuvat liian usein siihen, vaan sen "helppouden" tähden. No se ei ole nyt tämän jutun juoni. Mutta tuo peli avasi silmäni ja sain uuden näkökannan omiin ajatuksiini. Miksen saisi olla rehellinen? Miksen saisi ajatella asioista minun omalla tavallani? Onko jollakin oikeus loukkaantua minulle jos sanon asiani rehellisesti enkä ilkeyttäni? Miksi ihmiset käyttäytyvät näin?  Tämä maailma on oikeasti ihmeellinen paikka, kun tätä alkaa oikein miettimään.

On helppo elää toisten elämää ja luoda hänen käyttäytymisestään mielipiteet ja luoda hänet mieleisekseen. Vaikka jokaisen pitäisi ensin oppia elämään omaa elämäänsä ja pystyä ottamaan vastaan se mitä maailma hänelle sanoo. Minulle sanoi eräs viisas nainen jonkin aikaa sitten, että ole valmis ottamaan takaisin sellaiset puheet, mitä itsekin toisille sanot. Ja näinhän se menee. Jos minä sanon jotakin, pystyn myös itse ottamaan vastaan rehellisiä asioita, mutta ilkeyksiä en.


Minusta tämän tarinan oppi oli minulle, juurikin se. Olemalla rehellinen muille ja itsellesi, et ilkeyttäsi loukkaa ketään. Olemalla vain ilkeä, tunnustat oman kateutesi ja heikkoutesi. Siitä ihmisten pitää päästä pois. Aitoutta ja kehuja tämä maailma tarvitsee. Jos huolehdimme toistemme hyvinvoinnista, niin silloin totuuskin voi joskus sattua, mutta suunnata elämän toivottavasti kohti parempaa.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille <3

XxX Sanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti