2. lokakuuta 2019

Pienen tytön suuri haave

Kun minä ala-asteen kolmannella tai neljännellä luokalla tein naapurin tytön kanssa vohvelikankaalle pyyhkeen, jossa luki ”Sanna rekkatyttö”, olin ihan varma, että minusta tulee rekkakuski.  16-vuotiaana ehdotin samaa alan valintaa myös isälleni, joka hienotunteisesti kertoi, että jotakin muuta pitää tehdä kuin ajaa rekkaa. Niinpä elämä vei minua ensin hoitoalalle, sitten sosionomiksi ja lopulta liikunta-alan yrittäjäksi. Nyt kahdenkymmenen vuoden jälkeen minulla on kuitenkin yhdistelmäajoneuvokortti taskussa.

Minusta ei ainakaan vielä ole tulossa täysipäiväistä rekkakuskia, mutta pystyn nyt tekemään paljon enemmän töitä myös mieheni firmassa. Olen ollut aina sellainen poikatyttö, tykännyt kokeilla ja haastaa itseni kaikkien mahdollisten vehkeiden kanssa. Jo teini-iässä kaverini olivat 90% poikia joiden perässä piti pysyä milloin minkäkinlaisilla vehkeillä.

Olen aina myös kunnioittanut kuljetusalan ihmisiä korkealle, olenhan ikäni asunut heidän kanssaan ja nähnyt millaista se arki heillä on. Paljon kilometrejä, pahoja paikkoja ja monesti todella aikaisia aamuja. Isäni on äitini ohella minun elämäni suurin sankari. Monien mielestä olin hullu, kun lähdin tavoittelemaan vielä kaiken päälle rekkakorttia, mutta minä näen sen mahdollisuutena. On paljon luottavaisempi mieli tulevaisuutta ajatellen, kun pystyy tekemään monenlaisia töitä.

Minä rakastan omaa työtäni valmentamista, ihmisten kanssa elämäntapojen muuttamista. Rakastan myös touhuta uuden ihanan kemikaalittoman arkeni kanssa, mahdollistaa ihmisille puhtaampi arki ja tuoda uusia mahdollisuuksia. Olen joka päivä vakuuttuneenpi siitäkin elämän suunnasta. Kun mietin sitä kolmasluokkalaista pikkutyttöä, joka haaveili rekkatytön ammatista, tajuamatta siitä kuitenkaan mitään, niin olen ylpeä itsestäni, kun olen senkin haaveeni toteuttanut. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä juuri sitä mitä haluaa.

Haluan olla elämässäni esimerkkinä lapsilleni, asiakkailleni, teille lukijoille ja ihan kaikille siitä, että haaveet ovat tehty saavutettaviksi, kaikilla on mahdollisuuksia mihin vaan, jos vaan usko itseen säilyy. Elämä on tehty elämistä varten ja vain sinä itse voit tehdä siitä elämisen arvoisen. Jokaisen pitäisi rakentaa sellainen elämä itselleen, että aamulla on mukava herätä ja illalla voi mennä onnellisena nukkumaan. Tiedän, minä todellakin tiedän se, että aina se ei ole mahdollista ja elämä kurittaa välillä todella. Mutta se myös kantaa ja jos jaksaa ajatella positiivisesti ja yrittää niin hyviä asioita vaan tapahtuu!

Ihanaa viikkon jatkoa just sulle <3

XxX Sanna ”rekkatyttö”

2 kommenttia:

  1. Onpas kiva lukea erilaisesta uravalinnasta, hoitajan ja kuljettajan yhdistelmä on varmasti hyvin tasapainottava. Itseä myös kiinnosti poikamaiset alat lapsena, muun muassa ammattikuljettajan työ. Sitten jotenkin koin niin vastuulliseksi ja varsinkin jos joutuisi työskentelemään haastavempien kuljetusten, kuten vaarallisten aineiden, parissa niin kuin minun isäni. Päädyin sitten lopulta kauppiaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei. On hienoa,kun uskalsin haaveeni toteuttaa. Onhan se välillä vähän jännää, eilen esimerkiksi olin yksin ajossa, mutta hyvin meni :D Ihan kuulla, että teksteistä tykätään. XxX Sann

      Poista