Mitä täällä tapahtuu? En vaan nyt pääse taas käsiksi tähän uuteen arkeen, kun olenkin yhtäkkiä yksin täällä kotona.
Tytöt ovat koulussa ja isäntä töissä. On aivan hiljaista, eikä kukaan ole vailla mitään. Olin jo niin oppinut tähän karanteenielämääni, että en osannut edes kaivata hiljaisuutta ja omaa rauhaa tehdä töitä. Nyt, kun sitä olisi niin on tosi hankala saada kiinni mistään normaalista. Jopa syöminen yksin, josta ennen nautin, on nykyään ihan typerää.
Olen varmaan ollut ihan liian kauan vaan täällä kotona ja omieni kanssa, kun eilen lähdin ihmisten ilmoille ja menin eräällä huoltoasemalla vessaan. Jonotin aivan normaalisti, kunnes kopista astui ulos nuori mies. Olin ihan hämilläni, kun tajusin olevani miesten vessassa. Voi sitä naurun remakkaa, kun pojalle sanoin, että ohoh nyt taisi Sanna eksyä ovesta. Ehkä on ihan hyvä, että maailma alkaa pikkuhiljaa aueta ja ihmiset pääsee liikkeelle.
Minulle tämä karanteeniaika oli helppo ja nautin, kun sain pitää kaikki kotona ja tässä lähellä. Olen todellakin perhekeskeinen ihminen ja saan suurta nautintoa, kun kaikki ovat kotona ja saadaan olla van omalla porukalla. Oli hienoa huomata kuinka tytöistä tuli parempia kavereita keskenään ja he nauttivat olla toistensa seurassa. Arki oli muutenkin paljon rauhallisempaa, kun kenenkään ei tarvinnut olla kokoajan lähdössä jonnekin.
En sano tokikaan sitä, etteikö se kokoaikainen kotona olo ala välillä ärsyttämäänkin, mutta enemmän minua ahdistaa jos en kerkeä olla kotona. Monelle tämä aika on varmasti ollut kasvun paikka ja monen silmät ovat avautuneet, sille miten paljon on menetettävää jos ei ole aikaa olla kotona ja perheensä kanssa. Minulle ainakin kävi näin, vaikka yritän olla mahdollisimman paljon kotona, niin normi arkena joudun olemaan töiden takia todella paljon pois. Tähän haluan nyt muutoksen, koska lapset ovat enää hetken kotona, niin nyt niistä pitää nauttia.
Olen varmaan ollut ihan liian kauan vaan täällä kotona ja omieni kanssa, kun eilen lähdin ihmisten ilmoille ja menin eräällä huoltoasemalla vessaan. Jonotin aivan normaalisti, kunnes kopista astui ulos nuori mies. Olin ihan hämilläni, kun tajusin olevani miesten vessassa. Voi sitä naurun remakkaa, kun pojalle sanoin, että ohoh nyt taisi Sanna eksyä ovesta. Ehkä on ihan hyvä, että maailma alkaa pikkuhiljaa aueta ja ihmiset pääsee liikkeelle.
Minulle tämä karanteeniaika oli helppo ja nautin, kun sain pitää kaikki kotona ja tässä lähellä. Olen todellakin perhekeskeinen ihminen ja saan suurta nautintoa, kun kaikki ovat kotona ja saadaan olla van omalla porukalla. Oli hienoa huomata kuinka tytöistä tuli parempia kavereita keskenään ja he nauttivat olla toistensa seurassa. Arki oli muutenkin paljon rauhallisempaa, kun kenenkään ei tarvinnut olla kokoajan lähdössä jonnekin.
En sano tokikaan sitä, etteikö se kokoaikainen kotona olo ala välillä ärsyttämäänkin, mutta enemmän minua ahdistaa jos en kerkeä olla kotona. Monelle tämä aika on varmasti ollut kasvun paikka ja monen silmät ovat avautuneet, sille miten paljon on menetettävää jos ei ole aikaa olla kotona ja perheensä kanssa. Minulle ainakin kävi näin, vaikka yritän olla mahdollisimman paljon kotona, niin normi arkena joudun olemaan töiden takia todella paljon pois. Tähän haluan nyt muutoksen, koska lapset ovat enää hetken kotona, niin nyt niistä pitää nauttia.
En todellakaan ole töitäni lopettamassa, mutta uudelleen organisointi olisi varmasti paikallaan. Vähemmän iltamenoja ja enemmän aikaa lapsille olla kotona. Etätyöt ovat nyt päivän sana ja miksei se voisi toimia enemmän itsellänikin. Se mikä oli kaikista hienointa huomata tämän kahden kuukauden aikana oli ehdottomasti rahan säästyminen. Usein, kun on menossa tulee osteltua paljon kaikkea turhaakin, sen huomasi kyllä kun kaappeja siivosi. Nyt kun oltiin paljon kotona, käyteltiin vanhoja varastoja pois ja kaivettiin kaappien pohjalta käyttämättömiä vaatteita käyttöön, niin kaikki tuntui uudelta.
Minusta tällainen eristäytyminen oli todella silmiä avaava juttu ja tästä pois opettelu on varmasti hankalampaa kuin tässä pysyminen. Onneksi on tulossa kesä ja edessä paljon yhteistä aikaa. Meidän pitäisi muuttaa nyt pikkuhiljaa mökille, mitä ihan jokainen meistä innolla odottaa. Tämä edeltänyt kaksi kuukautta varmasti aiheutti ihmisille paljon surua ja murhetta, mutta toivottavasti myös niitä onnen tunteita. Meillä ainakin saatiin hoidettua todella paljon kotona olleita rästihommia pois ja siirrettyä monia suunnitelmia käytäntöön. Väitän myös, että tämä aika lähensi meitä perheenä todella paljon. Kaikki oppivat toisistaan uutta ja mikä tärkeintä oppivat arvostamaan niitä toisten ajatuksia ja tapoja elää.
Jos voisi karrikoida niin timantit hiottiin nyt yhteen. Lapset ovat innoissaan, kun pääsivät kouluun, mutta äidin sydän on sykkyrällä ikävästä ja huolesta. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä epidemia on vasta alussa ja monta mutkaa on vielä edessä ennen kuin tauti on edes jossakin määrin hallussa. Olen miettinyt paljon miten voisin suojella perhettäni tältä taudilta, koska en haluaisi kenenkään sitä saavan. Muuta tehtävää ei ole kuin yrittää muistuttaa lapsia ja meitä aikuisia hyvästä käsihygienista, turvaväleistä ja malttaa pysyä mahdollisimman paljon vaan kotona.
Nyt juuri kuin katsoin ikkunasta ulos ja lunta sataa niin, taidan keittää kahvit ja opetella taas nauttimaan tästä hiljaisuudesta ja rauhasta. Kaikella on tarkoituksensa ja kohtahan kaikki on taas kotona. Toivottavasti sinun karanteenisi on mennyt hyvin. Pidetään toisistamme huolta ja yritetään pysyä terveinä.
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti