Tehtiin Youtubea...

En tiedä olenko koskaan tänne kirjoittanut, että rekkakuskin lisäksi halusin pikkutyttönä näyttelijäksi. Olin mukana monessa kesäteatterissa ja kerran jopa edesmennyt Tarmo Manni kehui, että minun olisi haettava Teatterikorkeakouluun. Koskaan en voinut sinne hakea. Miksikö? Siihen oli kaksi syytä, ensimäinen on etten osaa laulaa ja se olisi kaatunut jo siihen. Toinen syy oli, että siihen aikaan olisi pitänyt käydä lukio ja sinne minusta ei ollut. Olen aina rakastanut olla esillä ja näytellä. Koulussa olin aina kaikissa mahdollisissa näytelmissä ja tykkäsin pitää esitelmiä. En ole jännittäjätyyppiä, mitä enemmän on porukkaa sen enemmän olen elementissäni.

Huhtikuun alussa puhelimeni soi  ja iki-ihana Marko Henttinen meidän kaupungin nuorisotyöstä soitti. Hänellä oli minulle kysymys tulisinko pitämään hänelle sekä hänen kollegalleen kahvakuulatreenin, joka sitten kuvattaisiin Youtubeen. En miettinyt asiaa hetkeäkään, koska mikään ei ole niin hienoa kuin päästä Markoa kyykyttämään. Tämän enempää en asiasta kysellyt ja päivän ja kellonajan sain jonkun ajan päästä.

Niinpä eräänä todella kylmänä ja tuulisena keskiviikkoaamuna pakkasin muutaman kuulan ja itseni autoon ja lähdin kohti Saarijärveä. Siellä minua odottivat Markot niin Henttinen kuin Savolainenkin. Muutama sana siinä vaihdettiin ja pojat sanoivat, että ajateltiin sinun tulevan ja tekevän näin ja näin. Olin, että okei, en ollut yhtään suunnitellut muuta kuin treenin, mutta hei ei paniikkia. Kaikki meni aivan luonnostaan eikä ottoja tullut kuin yksi ja ainut.

Kokemus oli huikea ja nautin siitä 110%. Enkä vain siksi, että pääsin poikia hieman grillaamaan, vaan oli ihan sika kiva päästä tekemään jotain erilaista. Nautin todella olla kameran edessä. Mieleeni tuli elävästi muistot ihka ensimmäisistä Putous-jaksoista, kun kateellisena ajattelin  miten ihana olisi olla siellä ja vetää ihan älyttömän hyvällä sykkeellä jotain uutta ja erilaista. Oli hienoa saada tehdä jotain nuorten hyväksi tai ainakin toivon, että poikien Youtube-jutut on kerännyt katsojia. On ne sen verran kovia jätkiä!

Voi, kun osaisin, niin alkaisin tekemään jotain videoblogia tai Youtube-juttuja, mutta kaikki mikä on tekemisissä tietotekniikan kanssa ei ole mun juttu. Aina joku hajoaa tai katoaa. Ja kuvaajan palkkaaminen on liian kallista minun rahapussille. Minun elämästäni saisi kyllä komediaa ja draamaa varmasti yllin kyllin.

Mutta se siitä. Laitan teille linkin sinne Youtube-jaksoon, käykää ihmeessä katsomassa ja hei sieltä saa hyvän treenin vielä kaupan päälle. Iso kiitos Markoille, kuin sain olla mukana teidän projekstissa. Tulen milloin vaan uusiksi.

Hyvää sunnuntai-illan jatkoa kaikille!

XxX Sanna