Aina on perjantai, ilta tai olen myöhässä. Olen monta kertaa luvannut itselleni, että nyt se alkaa, elämänhallinta, kalenterinhallinta ja siinä pysyminen. Vielä en ole siihen kyennnyt, en lähimaillekaan. Mietin viimeksi eilen, että miksi en pysty siihen? Miksi aina toistan ne samat virheet ja aina selittelen itselleni, että yrittäjällä tämä on nyt tälläistä ja lässyn lässyn.
Miksen voi yksinkertaisesti pysyä siinä sovitussa suunnitelmassa, edes 80%. Sitten tajusin sen: luon itselleni liian tiukkoja aikatauluja, yritän ottaa koko maailman haltuun liian pian. Jos olen elänyt melkein kymmenen vuotta itse itseni pomona, luvannut aina kaikille kaikkea mahdollisimman paljon ja nopeassa aikataulussa ja vielä tehnyt sen kaiken aina jostakin muusta ajasta. Ymmärsin vihdoin ja viimein, että minun on ajateltava tätä vähän niinkuin elämäntapamuutoksena: pienin askelin ja tavoitteiden kanssa.
Ensimmäisenä päätin jättää kaiken turhan ja kannattamattoman pois. Miksi käyttää aikaa ja energiaa sellaiseen, mikä ei kannata eikä palvele sinua, vaan lisää stressiä ja kiirettä? Olen tehnyt nyt itselleni tavoitteet niin liittyen omaan yritykseeni, kuin vapaa-aikaankin. Etenen todella pienin askelin ja matalilla tavoitteilla ja pitkällä aikavälillä, jotta voin kokea onnistumisen tunteita. Tälläkin hetkellä istun Ähtärin ABC:llä ja kirjoitan tätä. Olen siis yhdistänyt kaksi eri työjuttua. Aikomuksena on hoitaa vielä asiakkaiden saliohjelmia täällä, jotta voin illan olla perheeni kanssa ja antaa heille aikaa.
Minun ongelmani on ehdottomasti se, että teen kaiken ihan viime tingassa, jo kouluaikana tein sitä. Olin parhaimmillani silloin, kun oli kiire. Olen edelleen sellainen, eilen yksi kaverini sanoi, että minua katsellessakin tulee stressi, kun töhötän kokoajan jotakin. Se on varmasti totta, ja olen pyrkinyt siitä nyt pois. Vieläkin olen ihan liian huono käyttämään aikaani tehokkaasti, tarkoitan lähinnä sitä, että jos keskittyisin yhteen asiaan kerralla, sen sijaan että teen kymmentä saisin varmasti enemmän aikaan ja aikaa jäisi myös muuhun.
Olen myös maailman huonoin sanomaan ei. Lupaan aina itseni jonnekin, olen saanut äidinmaidossa jo sellaisen geenin, että aina on tehtävä toisten eteen jotain. Nyt olen tehnyt tavoitteet oman hyvinvointini eteen. Minulla on esimerkiksi niinkin tavallinen tavoite vielä tälle vuodelle, että saan hommattua itselleni uuden oman tietokoneen. Se on työhön ja palkkaan liittyvä tavoite. Yksityiselämässä tärkeä tavoitteeni on olla läsnä perheeni arjessa. Olla heidän kanssaan, muutenkin kuin siivoamalla, laittamalla ruokaa tai ”komentamalla” jotenkin. Haluan antaa lapsilleni hyviä muistoja, ja esimerkkiä siitä miten olla läsnä, opettaa ja ohjata heitä elämään.
Haluan saada elämääni aikaa myös omille harrastuksille, ystäville ja ihan vaan laiskottelulle. Olen ennenkin sanonut, että kun täytän 40, olen elämäni kunnossa ja tämä on se minun tavoitteeni. Haluan olla 40-vuotiaana elämäni parhaassa kunnossa fyysisesti, mutta haluan olla silloin myös elämäni kunnossa taloudellisesti, ammatillisesti sekä henkisesti. Haluan olla oman elämäni herra, ohjailla sitä niin, että balanssi säilyy ja olen kokonaisvaltaisesti onnellinen. Koskaan emme voi tietää mitä elämä heittää meidän eteemme, mutta sitä on turha pelätä etukäteen. Elämä on lahja, sitä on vaan yksi meillä jokaisella ja minä haluan tehdä siitä mahdollisimman hyvän. Katsotaan miten minun käy. Pidän teidät ajantasalla. Muista aina, että vain sinä voit vaikuttaa sinun omaan elämääsi, välillä se antaa ja välillä se ottaa, sen suunnasta päätät kuitenkin sinä itse. Vakavat sairastumiset ovat asia erikseen, mutta niitä ei kukaan osaa etukäteen tietää.
Elämälle XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti