Olen seurannut täällä meillä kotona nyt pääsiäisen suklaamunariemua. Tietenkin tein itse sen virheen, että ostin niitä todella paljon. Ajattelin, että näin poikkeusoloissa lapsille vähän kivaa ja suklaata. VIRHE!! Sama virhe, jonka varmaan moni ihminen tekee ja vieläpä joka vuosi. Jos sitä suklaata, kakkuja tai muita herkkuja ei ole överiksi asti saatavilla, eihän niitä varmasti tule syötyä. Mutta ihminen on aika heikko ja hyvä selittämään itselleen parhain päin monia asioita.
Meidän Emmillä oli koulutehtävänä rakentaa kaarnalaiva, josta tulikin todella hieno puulaiva. Katselin sitä laivaa tuossa meidän keittiön pöydällä ja mietin miten vaikeaa tämä ihmisen elämä onkaan. Pitäisi osata olla oikeudenmukainen äiti, puoliso, ystävä ja vielä kaiken lisäksi pitäisi olla armollinen itselleen ja rakastaa itseään eniten. Minun aikuisuuteen kasvaminen on tällä luonteella ollut kivinen tie ja vieläkin osaan kiukutella kuin pienet lapset. Onnea vaan miehelleni, joka yllättävän hyvin minua jaksaa. Laivaa katsellesani, ymmärsin miten joskus on helppo seilata valmiiksi valitsemaani kurssia ja sitten yhtäkkiä se muuttuu täysin.
Pääsiäinen kaikkineen herkkuineen voisi hyvinkin olla juuri tällainen kurssin muuttaja. Tai oli se mikä vaan poikkeusolo normaaliin arkeen, niin se antaa meille luvan heittää kaikki ihan överiksi. Mutta miksi? Miksei sitä kurssia voi pitää samassa ja antaa vaan muutaman aallon tulla kannelle. Miksi heittäytyä aivan virran vietäviksi? Ymmärrättekö mitä haen takaa? Minä heitin meillä kaikki loput munat roskiin ja keitin lapsille aamupuuron, koska kupissa olevat munat kiehtoivat heitä niin paljon. Oli pakko radikaalisti pysäyttää herkkukierre.
Kysyin tytöiltä oliko kiva, kun sai syödä suklaata aina pahaan oloon asti? Vastaukset olivat hyvin ristiriitaisia, toisen mielestä joo ja toisen ei todellakaan. Mietin itseäni; onko pakko ylläpitää jotain joka aiheuttaa pahaa oloa? Ei, ei todellakaan, sen takia yritän opetella pitämään oman laivani kurssin mahdollisimman stabiilina, jottei suuria myrskyjä tule. Minun äitinä tulee opettaa sama taito lapsilleni. Tuottaa heille pettymyksiä ja samalla taas onnentunteita.
Minusta jokaisen pitäisi opetella oman laivansa kurssin pitämistä, opetella seilaamaan elämänsä aallokossa niin ettei suuria aallokoita tulisi. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että miksi aina överiksi? Elämä on kuitenkin pitkä prosessi ja sen hanskaaminen vaatii monesti paljon pettymyksiä, luopumista ja onnistumisia. Elämä on yksi iso suklaamuna, jonka sisällön päätät sinä itse. On hienoa oivaltaa asioita ja ehkä joskus jopa oppia niistä. Ensi pääsiäisenä meillä ei ole niin paljoa suklaamunia kuin tänä vuonna. Ja toivon, että opin elämästäni taas lisää ja saan tehtyä siitä vieläkin paremman paikan elää itselleni, lapsilleni ja puolisolleni.
Ihanaa uutta alkanutta viikkoa!
xxx Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti