Tänä aamuna muistelin meidän ihanaa alkuvuoden matkaa Vietnamin Hoi Aniin. Kun tulimme sieltä elämä muuttui silmänräpäyksessä, kun korona iski ja laittoi ihmiset polvilleen. Me tosiaan kerkesimme tehdä kaksikin Aasian matkaa alkuvuodesta. Tammikuussa olimme jo tutulla Thaimaan reissulla, mutta halusimme vielä päästä uudestaan ja uuteen paikkaan. Niinpä varasin meille matkan Vietnamiin. Olimme pitkään haaveilleet jo sinne menemisestä, mutta aina päädyttiin vaan tuttuun ja turvalliseen Thaimaahan.
No nyt jahka päästään taas reissuun, niin menemme ehdottomasti Vietnamiin. Olimme pienessä kaupungissa nimeltä Hoi An. Se ei ole vielä suomalaisille kovinkaan tutuksi tullut kohde, koska sinne ei ole suoria lentoja, eikä matkatoimistot ole sitä vielä omakseen ottanut. Mutta paikka on aivan uskomaton. Meidän hotellimme oli meren ja joen välissä, joten huoneen ovesta näki meren ja, kun meni ulos pääsikin kävelemään joenvartta. Muutenkin hotellimme oli todella hieno, koskaan en ollut vastaavanlaisessa vielä ollut.
Hoi Anissa kaikista kuuluisinta on sen vanha kaupunki ihanineen valolyhtyineen. Näky illalla on kertakaikkiaan mykistävä, niin kaunista siellä oli. Ja päivällä ne ihanat katukahvilat, jotka joen rannassa olivat. Meidän siellä ollessa ihmisiä oli todella vähän, niin saimme nauttia koko kauneudesta ilman tungosta.
Pyöräily on Hoi Anissa se juttu. Tarkoitan tällä sitä, että pyörällä pääsee kaikista helpoiten liikkeelle. Autoilu siellä on todella rauhallista ja vauhdit hiljaisia, osaksi huonojen teiden takia, niin pyörällä polkaisee paikasta toiseen nopeasti. Meidän hotellissamme oli asiakkaille pyörät, joten mekin olimme niillä liikkeellä useampana päivänä. Oli hienoa kierrellä uusia paikkoja ja pysähdellä välillä syömään katukahviloihin.
Jos vertaan Vietnamia Thaimaahan, niin kelit olivat viileämmät. Se yllätti minua hieman, sillä olin oppinut 26 asteen ilta ämpöihin ja nyt ne olivat 20-22 asteen luokkaa. Onneksi mukana oli muutama pitkähihainen niin niillä pärjäsi. Ruoka Vietnamissa on jotain sanoinkuvailemattoman hyvää. Aasialainen ruoka muutenkin, mutta ihastuin todenteolla Vietnamin keittiöihin. Löysin nopeasti sieltä omat suosikkini ja tämä oli ensimmäinen reissu vuosiin, etten syönyt yhtään kaurapuuroa koko kahteen viikkoon.
Jos menet joskus Vietnamiin ja siellä Hoi Anin seudulle, niin yksi paikka jota ei kannata jättää näkemättä on Bana Hillin Kultaiset kädet-silta. Siis vau! Sinne kannattaa varata aikaa päivä, koska nähtävää on todella paljon muutakin sillan lisäksi. Tulppaanien määrä ja loisto on silmiä hivelevää. Ja itse silta, sitä ei voi edes selittää. Jo se nousu sinne vuorten huipulle oli kokemuksena hieno, saati sitten kun pääsi sillalle. Mikäli joskus vielä päästään takaisin niin Bana Hill on ehdottomasti nähtävä uudestaan.
Olen saanut paljon kritiikkiä matkustelemisesta. En suoranaisesti, mutta osaan lukea rivien välistä ja näen sen ihmisistä, mutta olen edelleen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi pyrkiä omien mahdollisuuksien mukaan matkustelemaan. Se antaa elämään uusia näkökulmia, kun pääsee vähän kotinurkkia pidemmälle. Ja muistoja, ne ovat parhaita. Meillä on reissut ainakin aina olleet hyviä ja ne ovat antaneet meille paljon iloa ja lisänneet rakkautta. Ja mikä parata tuonut paljon uusia ihmisiä meidän elämään.
Uusia reissuja odotellen <3
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti