Nykyajan ihmiset tekevät kaikkea kamalan tosissaan, ehkä jopa liian tosissaan. Luin joku päivä sitten Kukka Laakson päivityksen, jossa hän mietti nykyajan huumorin puutetta. Lähinnä painon pudotuksen saralta. Kaikki pitää tehdä kamalan tosissaan, elämä loppuu jos syödään leipäpala ja sitä ei ole jossakin ohjeessa. Kielletään itseltä kaikki hauskuus. Allekirjoitan tuon täysin, enkä kiistä sitä ettenkö itse olisi toiminut samoin. Olen kamalan tarkka siitä mitä syön ja milloin. Joskus se on todella hankalaa ja tekee elämästäni todella haasteellista.
Lomallakin ollessani mietin kokoajan sitä, että monta kertaa olen syönyt ja missä. Suunnittelen elämäni sen mukaan, ja tiedostan, että se on väärin, todella väärin. Muutaman päivän jälkeen tilanne yleensä rauhoittuu ja pystyn nauramaan itselleni. Rentoutumaan ja nauttimaan elämästäni. Mutta tunnistan näitä piirteitä valitettavan monessa ihmisessä. Ollaan kamalan ankaria itsellemme ja nostamme suotta stressitasojamme ja sillon kaikesta tulee todella paljon vaikeampaa.
Miksei siis pystyttäisi rentoutumaan, ottamaan iisisti, vaikka välillä syödäänkin ohi kaikkien nykyaikojen sääntöjen ja normien. Monet ovat viljattomalla, maidottomalla, hiilihydraatittomalla tai vegaanisella ruokavaliolla. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, varsinkin jos on allerginen, mutta jos ei ole mitään sellaista niin miksi väkisin kieltää itseltään jotakin. Tarkoitan tällä sitä, että pulla silloin tällöin tai karkkipäivä vievät ketään ojasta allikkoon.
Niin voi vastaavasti käydä, jos yrittää väen vängällä riistää itseltään kaikki. Silloin mieli alkaa haluamaan juuri sitä asiaa elämään lisää ja lisää. Mutta jos asiat tehdään rauhassa, hyvällä mielellä ja välillä löysäillen, olen varma että pysyviä tuloksia tulee paremmin. Elämästä pitäisi nauttia, omaa oloaan pitää minusta parantaa pikkuhiljaa ja oikein kuin hampaat irvessä. Itselleen nauraminen ja periksi antaminen ovat jossakin vaiheessa parempi vaihtoehto, kuin kamalassa stressissä ja negatiivisuudessa taaplaaminen.
Niinkuin rakas mieheni sanoi minulle, että kahdessa viikossa ei tapahdu mitään pahaa, jos jää joku treeni välistä tai syönkin suklaaleivoksen jälkkäriksi. On vaan opittava relaamaan, nauramaan ja nauttimaan. Minä opettelen sitä, ala sinäkin opetella. Katsotaan miten meidän tulevaisuudessa käy :D
<3 Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti