9. heinäkuuta 2020

Pienet tissit

Nyt haluan puhua teille hieman tisseistä. Tai hienommin sanottuna rinnoista, jotka ovat naiselle aika usein ulkonäkökysymys. Minulla on ollut aina pienet rinnat, tai oikeastaan niitä ei ole koskaan edes ollut. Muistan, kun personal trainer-koulussa, teimme punnerruskisaa ja ylös sai nousta kun rinnat otti maahan. Kysyimme silloisen kurssikaverini kanssa, että mitäs sitten jos leuka osuu maahan ennen rintoja? Saimme luvan nousta sitten ylös ja se laskettiin yhdeksi onnistuneeksi punnerrukseksi. No se siitä, se nauratti silloin ja naurattaa vieläkin kovasti.

Muistan yläasteella, kun "lauta"-huudot kaikuivat pitkin käytäviä, ja aina kuittasin ne vaan lauseella; "pärjään näillä tisseillä vallan mainiosti." Mutta kyllä ne oman särön ajatuksiin jättivät. Olisin halunnut kauniit rinnat, sellaiset joiden kanssa voisi pitää ihania paitoja, ja jotka ehkä hieman kompensoisivat tuota vatsan röllykkää, mutta en koskaan ole sellaisia saanut.

Kun täytin 30 vuotta mietin, että otan itselleni silikonit tai sellaiset omasta rasvasta tehtävät implantit. Halusin niin kovasti itselleni rinnat näiden tyhjien pussien tilalle. Mutta sekin jäi, koska leikkautin silmäni, enkä sitten loppuviimeksi uskaltanut ottaa silikoneja. Monesti, kun katson ihmisiä somessa, ajattelen, että voi miten kauniita ja miten ihana kroppa ja kauniit rinnat. Ja mietin, että voi kun minäkin voisin pitää tuollaisia vaatteita.

Eilen illalla, kun olin menossa saunaan, katsoin itseäni peilistä. Minulla oli vaan alusvaatteet ja tajusin, että minulla on juuri täydelliset pienet rinnat minun vartalooni. Olin ostanut uudet rintaliivit, ja ne jotenkin sopi kauniisti minulle. Pohdin asiaa vielä saunassa, ja tulin siihen tulokseen, että minun pienet rintani ovat toimineet vallan loistavasti. Olen pystynyt syöttämään niillä täydellisesti kaksi lasta, kumpaakin melkein vuoden. Ne eivät aiheuta minulle päänsärkyä, sillä, että painaisivat niskojani. Pystyn juoksemaan, niin ettei niihin satu ja hyppäämään.


Ajattelin itseäni ja tulin tulokseen, että huonon itsetuntoni ja kenties pienen kateuden saattelemana, olen halunnut itselleni toisenlaisen vartalon kuin minulla on. Nyt, kun elämä on paremmin kuin hyvin ja olen sinut itseni kanssa, alan myös tykkäämään itsestäni tällaisena kuin olen. Aina se ei ole ollut niin, vaikka muuta olen yrittänytkin todistella. Minua ei myöskään koskaan olla parisuhteissani ikinä parjattu pienistä rinnoista, päin vastoin. Joten se ongelma on ollut vaan minun päässäni.

On ihmeellistä, miten ihmisen mieli ohjaa ajatuksia ihan vinksalleen, jos sille antaa siihen luvan. Nyt minua jo ihan naurattaa, että olen ollut joskus noin hölmö ja miettinyt, etten kelpaa mihinkään jos minulla ei ole tissejä. Nyt en myöskään halua millään tavalla arvostella heitä, jotka ovat itselleen rinnat homanneet, koska jokainen on erilainen ja jokaisella on oikeus tehdä omalle keholleen mitä ikinä haluaa. Minulle tämä iski tajuntaan vasta eilen oikein kunnolla, että hei olen ihan hyvännäköinen näillä rinnoilla mitkä minulla on.

Olen sitä mieltä, että kasvan omassa itsessäni kokoajan aimo harppauksin. Jopa tulevaisuuskin on alkanut pikkuhiljaa selventyä, että mitä oikeasti haluan tehdä. Olen tajunnut, miten paljon maailmalla on minulle annettavaa ja miten paljon minulla maailmalle tarjottavaa.

Ihanaa päivää.

XxX Sanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti