Voihan nälkä ja sen tuhannet eri muodot. Meillä kaikilla on erilainen nälkä ja mikä parasta se on kaikilla ihan eri aikaan. Teinit eivät haluaisi syödä ollenkaan ja isäntä syö silloin, kun sattuu olemaan kotona. Kaikista eniten olen huollissani tyttöjen nälästä, koska sitä ei oikeastaan ole enää koskaan. Ja jos sellainen sattuu tulemaan niin äkkiä suklaata tai limsaa koneeseen ja kun äiti kysyy onko nälkä, niin vastaus on, että ei.
Nälkä on yksi meidän tärkeimpiä tunteita, koska se kertoo meidän energian tarpeesta. Jos sinulla on energia vajetta niin sitten tulee nälkä ja jos energia varastot ovat täynnä tunteena on kylläisyys. Tämä siis hyvin yksinkertaisuudessaan, mutta nälkää s ja sen tunnetta säätelee monet eri tekijät. En ala niistä tässä nyt sen kummemmin erittelemään, vaan käytän esimerkkeinä omia tyttöjäni ja nuorisoa yleisesti.
Nälkä ja sen tunne käyttäytyy monin eri tavoin siihen liittyy opittuja tapoja, seura jossa olet aikeissa syödä sekä ruoka jota on tarjolla. Usein siis todella usein kuulen, että en tykkää. Lähes tulkoon kaikki ruoka jota olisi tarjolla ei kelpaa ja olen miettinyt, että mistä moinen johtuu? Onko ruoka oikeasti pahaa vai onko meillä vaan joku teinien en todellakaan syö - kampanja menossa? Aloitin siis pienet sisäiset tutkinnat.
Tutkintojen tuloksena olen tullut siihen tuloksen, että meidän teinit syövät kaikkea muuta kuin ruokaa niin paljon, ettei oikea ruoka enää maistu ja se tuo tullessaan taas aivan uudenlaiset ongelmat. Ala-asteella ollessa ei ollut mahdollisuutta ostaa kaupasta karkkia eikä limsaa ja kotona ruoka oli aina valmiina. Nykyään tytöillä ei ole koskaan enää nälkä ja he ovat lähestulkoon 90% kotona olo ajasta äkäisiä ja väsyneitä.
Mitä siis on mennyt pieleen? Olen ollut ihan liian sinisilmäinen siis oikeasti jopa tyhmä. Olen uskonut ettei ole nälkä laittanut kiukuttelun teini-iän piikkiin, mutta eihän se yksin sitä ole. En ole panostanut tarpeeksi siihen, että olisin pitänyt huolta tyttöjen syömisistä. Olen sokeasti ajatellut, että ovat jo niin isoja ettei äidin tarvitse kokoajan kysellä mitä olette syöneet. Tytöt ovat olleet itsekin aktiivisia tekemään ruokaa niin olen ulkoistanut itseni siitä tyhmyyttäni lähes kokonaan. Ja jos ruoka on jääkaapissa valmiina, sitä ei sieltä viitsitä lämmittää.
Tällä viikolla tilanne kuitenkin eskaloitui niin paljon, että tajusin muutoksen tilanteeseen olevan välttämätön. Niinpä palasimme ajassa taaksepäin ja aloimme suunnitella ruokia porukalla. Lupasin myös, että aina koulusta tullessa on kotona valmista ruokaa, sillä olen laittanut merkille, että koulussa syödään entistä harvemmin. Tekeekö kaverit sen vai mikä, mutta lähes joka toinen päivä kuule, ettei koulussa käyty syömässä. Aamupalalla ja karkilla ei vain pärjää ja se vaikuttaa myös yleiseen käytökseen. Nälkä saa kenet vaan vihaiseksi saati sitten teinin!
Haluan opettaa lapsilleni, että terveellinen syöminen on tärkeä oppi ihmisen elämässä. Olen yrittänyt omalla esimerkilläni opettaa lapsia, mutta eihän se riitä. Vanha sanonta, että suutarin lapsille ei ole kenkiä, toteutuu meillä enemmän kuin hyvin. Olen toiminut väärin ja antanut lapsilleni liikaa valtaa syödä kaikkea mikä ei ole heidän kasvulle ja kehityksellä hyväksi. Vielä ei onneksi ole menetetty kaikkea ja tilanteen voi korjata.
Vaikka on itse ammattilainen niin on ihan tavallinen ihminen. Jotenkin omien lasten kohdalla ajattelin, että minun esimerkki riittää, mutta eihän se niin mene. Onneksi minulla on fiksut tytöt, jotka antavat mutsille anteeksi ja ovat valmiita kantamaan kortensa kekoon uuden edessä. Tänään meillä syödään riisiä ja kanaa sekä jälkkäriksi pannaria kermavaahdolla. Muista, että sinä vanhempana olet vastuussa lasten syömiskäyttäytymisestä. Minä melkein mokasin, mutta onneksi ajoissa silmäni avautuivat. Nyt odotan innolla meidän uutta arkea.
XxX Sanna
Kuvat; Saija Heinämäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti