Voihan elämä ja sen tuomat vaikeudet. Tällä kertaa puhun omasta luomisen tuskasta. Siis en ymmärrä miten voin ihan joka kerta sortua tähän samaan virheeseen. Mennäänpä vähän ajassa taaksepäin niin pääsette kärryille mistä puhun. Sanna ja sen ideat, joita muuten tulee ihan kiitettävästi kokoajan. Olen pyrkinyt nyt jonkun aikaa rauhoittumaan ja keskittymään aina yhteen asiaan kerralla eikä niin, että minulla sata hommaa kesken kokoajan.
Vaikka olenkin oppinut pikkusen tästä, niin silti paljon on vielä kehitettävää. Tiedätkö sellaisen mikään ei ole tarpeeksi tyypin? En tiedä onko tämä ilmaus nyt aivan oikea, mutta antakaa kun selitän. Aina kaiken uuden alussa on ihan älytön pöhinä päällä, intoa ja energiaa on vaikka muille jakaa. Pyörittelet omia juttujasi edes takaisin ja taas takaisin ennen kuin julkaiset tai kerrot niistä muille. Silloin olen jo ihan täynnä sitä asiaa ja tulee tunne, että asia on ihan typerä tai ainakin sitä on liian vähän. Ja sitten se meneekin taas uusiksi ja karkaa ihan lapasesta.
Puhuin asiasta tänään ystäväni kanssa, joka ymmärsi tuskani ja pystyi siihen samaistumaan. Muisteltiin aikaa jolloin kummatkin ohjasi vielä ryhmäliikuntaa ja aina oli tunne, että tunneille on saatava jotain uutta. Asiakkaat eivät koskaan sitä sanoneet, mutta oma mieli oli sellainen. Itse, kun tunteja veti useita viikossa ja harjoittelut päälle tuli tunne, että se on jo puhki kulunut ennen kuin edes kerkesi alkaa. Ja sitten olikin saatava jo uutta. Mieli ei ymmärtänyt, että asiakkaat eivät ole vielä tuntiin kerennyt kyllästyä.
Sama kävi minulle taas tänään, kun suunnittelin sosiaalisen median julkaisua, jonka olin jo valmiiksi aikaa sitten tehnyt. Olin sitä useammin lukenut ja päättänyt ettei se olekaan hyvä. Painoin deleteä ja aloin suunnitella uudelleen. Ja niinhän siinä kävi ettei mitään järkevää tullut tilalle. Siispä otin puhelimen ja soitin ystävälleni, joka sanoi pidä se simppelinä elä yritä liikaa. Ja siinä se tuli minun tulevaisuuden punainen lanka.
Pidän elämäni ja työni mahdollisimman simppelinä. Sillä tavalla pystyn auttamaan myös mahdollisen hyvin muitakin ihmisiä, koska simppelit vinkit ja ohjeet ovat se millä tulokset tehdään. Ei tarvitse olla taikuri tai ihmeiden tekijä, että onnistuu muutoksissa. Yleensä se jumalaton kiire ja monimutkaisuus pilaa monta hyvää juttua. Pienet ja simppelit asiat ovat ne jotka kantaa hedelmää. Liian usein ihmiset kyllästyvät normaaliin ja helppoon. Ei tehdä asioista liian vaikeita, pidetään ne simppeleinä ja opetellaan nauttimaan niistä. Näin minäkin yritän nyt onnistua siinä. Yritän olla ajattelematta asioita liian vaikeasti ja pitää ajatukset simppeleinä ja kirkkaina. On opittava ajattelemaan niinkin, että kaikki minulle yksinkertaiset asiat eivät kaikille niitä ja päin vastoin.
Onneksi asioihin voi vaikuttaa ja olen kiitollinen ystävistä, jotka minut aina välillä palauttaa takaisin tuolta mieleni myllerryksestä. Vain kuuntelemalla ja muuttamalla saan asioita muuttumaan. Jos aloitat jotain uutta ja kuherruskuukausi on ohi elä hätäile, vaikka elämä uudessa normaalissa alkaa tuntua tylsältä, se nimittäin kuuluu asiaan. Sama parisuhteessa, alun huuma katoaa pikkuhiljaa ja arki tulee, sen arjen kanssa on opittava elämään ja löytämään siitä ne onnen hetken. Aina ei voi vaan aloittaa uutta. Lasten kanssa sama tärkeintä on olla läsnä, eikä hommata kokoajan jotain uutta.
Ihanaa viikon jatkoa ja hei keep it simple!
XxX Sanna
Kuvat Saija Heinämäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti