Ystävänpäivä

 Ystävänpäivä on merkitty kalentereihin 14.2, mutta eikös se ole joka päivä? Olen puhunut paljon tyttöjeni kanssa ystävyydestä, kun teini-ikä ja uudet ystävät luovat välillä haasteita heidän elämäänsä. Ystävä on minun mielestäni erittäin suuri sana ja vielä suurempi ihminen elämässä. Olen opettanut lapsilleni, että kaikista ympärillä olevista ihmisistä ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen. Olen sanonut sen siksi, että lapseni ymmärtävät tietyt käytöstavat. Ollaan myös puhuttu, että kaikista ei tarvitse tulla sydän ystäviä, kavereita voi olla enemmän. Tämän päivän maailmassa tyttöjen elämä on jotenkin hirvittävän vaikeaa. Kamalasti kaikkea hässäkkää kokoajan, joka sotkee ystävyyssuhteita lisää. 

Minä olen elämässäni menettänyt monta ystävää. Enkä missään nimessä sano, etteikö minussa olen ollut vikaa, mutta ehkä en kuitenkaan ole yksin syypää kaikkeen. Jos pohdin ystävää sanana tai ihmisenä, joka on elämässäni vuodesta toiseen, koen suurta ja vahvaa sitoutumisen tunnetta. Tunnetta, joka antaa minulle luvan olla juuri sellainen kuin olen kaikkine hyveineni ja paheineni. Ystävä on ihminen johon voi luottaa aina tilanteessa kuin tilanteessa. Minun elämäni on ollut ihan kaikkea muuta kuin seesteinen ja se on saanut montaa ns. ystävyyssuhdetta karahtamaan karille. Nyt olen alkanut miettiä olivatko ne koskaan oikeita ystäviä? Jotenkin olen tullut siihen tulokseen ettei ole, koska eihän ystävyys voi kaatua elämän muutoksiin? Eihän ystävät voi vikitellä sinun aviomiestäsi? Eihän ystävät puhu selkäsi takana pahaa? Eihän ystävät ole kateellisia asioista mistä eivät edes tiedä totuutta? Uskooko ystävät enemmin sinua vai kylän puheita?

No kun olen vastaillut näihin kysymyksiin olen todennut, että ei he eivät ole olleet minun oikeita ystäviäni. Oikeat ystäväni ovat jaksaneet päivästä toiseen kuunnella itkuni, iloni, vitutukseni ja onnistumisen tunteet. He ovat auttaneet ja tukeneet aina, vaikka välillä heillä itselläänkin on varmasti ollut vaikeaa. He ovat aina uskoneet ja luottaneet minuun kuuluu tuolta kyliltä sitten mitä vaan ja sieltähän kuuluu. Koskaan he eivät ole minua hylänneet, vaikka välillä ollaan puhuttu toisillemme isoilla kirjaimilla. Aina he ovat ja kuuntelevat. Enkä ole varmasti helpoin ystävä, koska no olen minä.

Miten sitten ikinä pystyn kiittämään ystäviäni heidän korvaamattomasta tuesta? Olemalla läsnä aina, kun minua tarvitaan ja usein vielä vaikkei minua tarvitakkaan. Olemalla heidän luottamuksen arvoinen, pitämällä aina heidän puoliaan ja kertomalla miten rakkaita he ovat minulle. Pienet asiat tekevät ystävästä ystävän arvoisen. Ystävyys ei ole kalliita lahjoja, vaan se on tieto olemasta olosta tapahtuipa siinä elämässä mitä tahansa. Niinkuin tytöille olen opettanut niin ystäviä ei tarvitse olla paljoa, vaan muutama riittää. Kavereita voi olla enemmän, mutta ystävät ovat eri sarjassa. Minulla ystävät mahtuvat yhden käden sormiin, mutta ne sormet ovat kultaakin kalliimpia.

Pidä ystävistä huolta ja kerro heille miten rakkaita he ovat. JA mikä tärkeintä muista jokaisen ystäväsi arvoinen ❤️

-Ihanaa ystävänpäivää Sanna-

Kuvat; Saija Heinämäki