Mahdollisuuksien maaseutu

Voi mikä ihana tunne onkaan avata ovi vetää puhdasta ilmaa keuhkoihinsa ja lähteä päivän touhuihin. Puhuin tässä eräänä päivänä todella hienon naisen kanssa, joka oli kanssani samaa mieltä siitä, että maalla on mahdollisuuksia mihin vaan. Monesti ihmiset ovat sitä mieltä, että eihän täällä ole mitään. Muistan aikanani, kun rakensimme tänne talon, minulle sanottiin, että hullu. Olinko? Mielestäni en. Asuin talossa 10 vuotta, kasvatin siellä lapsiani ja elin osan toki  pienen osan elämääni. Nyt talossa uusi perhe, joka voi kirjoittaa siellä osan elämänsä historiaa.

Minä asun vieläkin syrjemmässä ja olen vieläkin onnellisempi. Olen oppinut arvostamaan rauhaa ja hiljaisuutta. Päiväni ovat yhtä hullunmyllyä, on ihana tulla kotiin ja kokea se rauha. Jos mietin kaupunkielämää, alkaa minua ahdistamaan jo pelkkä ajatuskin siitä ihmismäärästä ja kaupungin mukanaan tuomasta kiireen tunnusta. Ihmisiä on paljon ja lähestulkoon kaikilla on kiire. Elämä kaupungissa on niin erilaista kuin meillä täällä maalla.

Sen takia olenkin alkanut miettimään miten maaseutua saisi enemmän hyödynnettyä ihmisten stressin poistajana. Minulla on omat suunnitelmani ja aion nekin vielä toteuttaa, jahka aika on oikea, mutta maaseutumatkailua tulisi minusta kehittää. Saada ihmisille näytettyä se meidän luonnon hienous, meidänlaisemme arki. Tarkoitan nyt lähinnä tällä ehkä maatiloja, joissa arki on todellakin erilaista mihin olemme tottuneet, mutta varmasti antoisaa ja ennen kaikkea tärkeää.

Monesti sanotaan, että eihän täällä ole mitään. Meillähän on kaikki ja ehkä enemmän kuin kaupungissa. Toki suuret kauppakeskukset puutuvat ja sairaalat, mutta ne ovat lähimmillään 100 kilometrin päässä. Meillä on puhdas koulu ja päiväkoti, meillä on 2 kauppaa, posti ja matkahuolto sekä apteekki. Meillä pystyy käymään kuntosalilla, on hyvät ulkoilumaastot. Ja tänä päivänä saa kaiken sen mitä puuttuu tilattua netistä ja se tuodaan kotiovelle asti.

Maaseudun ihmisillä on ehkä taito paremmin nähdä se mitä kaikkea mahdollisuuksia tämä rauha ja puhtaus meille antaa. Suurin ongelma täällä on työpaikkojen puute, joten monet meistä ovat yrittäjiä. Siinä tulee minusta se maaseudun pahin ongelma. Jos jollakin on jotakin tai joku jossakin pärjää, niin 50% varmuudella alkaa pahansuopa puhua ja kateus nostaa päätään. Maaseudulla olisi valtava voima tarjota kaupunkilaisille mahdollisuuksia luopua stressistä ja tulla nauttimaan meidän luonnosta ja mahdollisuuksista, jos me vaan puhaltaisimme enemmän yhteen hiileen. Täällä on itsestään ihmisiä kuitenkin niin vähän, että yhteistyöllä olisi enemmän mahdollisuuksia.

Minä näen tulevaisuuden kuitenkin niin, että hyviä asioita tapahtuu ja uskon yhteistyön voimaan ja siihen, että maaseudusta tulee vielä haluttu paikka asua, vierailla ja yrittää. Tämä vaatii vaan samanlaisia rohkeita naisia kuin hän, jonka kanssa puhuin ja sitä uskoa siihen omaan tekemiseen ja tuotteeseen. Muutenkin mielestäni tämä maailmaa tarvitsee nyt rauhaa ja hiljentymistä, koska elämästä tunnutaan tekevän välillä niin vaikeaa, että tällainen pieni ihminen ei pysy perässä. Valittamisen ja negatiivisuuden sijaan, kun nähtäisiin se mitä meillä on ja oltaisiin siitä kiitollisia, niin asiat voisivatkin olla hetken päästä ihan erituntuisia.

Tekstin tarkoitus oli herättää miettimään sitä omaa ympäristöään, katsomaan avoimin silmin mitä sieltä löytyy ja olemaan siitä kiitollinen. Mikäli siellä on jotakin sellaista mitä haluaa muuttaa, tarttuu toimeen ja alkaa pikkuhiljaa asia kerrallaan tekemään muutoksia juuri niihin asioihin. Pysähtyminen sen kiireisen elämän rinnalla on taito, jonka opiskelua iän olen harjoittanut nyt muutaman vuoden ja pikkuhiljaa alan pääsemään siihen kiinni. Minusta maaseudun rauha auttaa siinä vielä omalla mahtavalla tavallaan ja juuri sen tunteen haluaisin mahdollistaa niin monelle ihmisille kuin suinkin. Haluan tuoda maaseudun ihmisten elämään ja toivon, että tämän voima huomataan huomataan myös kaupungeissa.

Landelaisena on hyvä olla.

XxX Sanna