Kun puhutaan kartan luku taidosta ja Sannasta on kaikki katastrofin ainekset ilmassa. En oikeasti ymmärrä kartasta mitään ja googlemapsin kanssa tulen toimeen välttävästi. No mehän päätettiin vuokrata 2 päiväksi auto, koska muuten saaresta jää suuri osa näkemättä. Yritin esittää hienovaraisesti, että en todellakaan hanskaa kartan lukua ja mapsi ei ilman nettiä toimi. Meidän onneksemme autovuokraamon nainen neuvoi karttasovelluksen, joka toimi ilman nettiä.
Alku oli ihan kamalaa, kaikki meni perseelleen. Neuvoin meidät ihan väärään paikkaan, koska en ymmärtänyt miten se helkkarin nuoli oli menossa. Pieni huuto myrsky ja vaipuminen synkkyyteen auttoi ja pääsin kärryille miten se kartta oikein toimi. Sitten ei muuta kuin matkaan. Ensimmäiseksi ylitettiin niin korkea silta, etten ollut koskaan ollut niin korkealla autolla. Meistä kumpikaan ei uskaltanut katsoa alas, koska jos sen olisi tehnyt ei olisi pystynyt enää ajamaan.
Sillasta, kun selvittiin niin otettiin suunta kohti saaren päätä, missä olivat kaikki hienot rannat. Liikenne oli rauhallista ja matka taittui nopeasti. Tämä saari on vain 70 km pitkä ja 20 km leveä, joten sen kiertämiseen ei ajallisesti mene kauan. Mutta, koska halusin nähdä jokaisen rannan oli meidän meno suhteellisen hidasta. Jokainen ranta oli pysähtymisen arvoinen ja siellä oli helppo kysyä neuvoa, että osattiin aina seuraaviin.
Rannat täällä ovat todella siistiä ja vesi turkoosia, siis oikeasti turkoosia. Ja kirkasta niinkuin koskenkorva, jokaisella rannalla. Ensimmäinen stoppi oli henkeäsalpaava, kun saavuimme tasanteelle joka oli rannan yläpuolella. Valkoinen hiekka ja turkoosi vesi, silloin jo päätettiin, että seuraavana päivänä tullaan sinne. Ja tultiin, mutta se mikä meidät siellä rannalla yllätti oli SIKA, kyllä luit ihan oikein. Siellä oli sikoja, jotka kuljeskelivat ihmisten seassa ja antoivat itseään rapsutella. Isäntä sai niistä heti kaverin, no se siitä rannasta ja sen kauneudesta.
Seuraavalla rannalla oli kilpikonnia, joiden sekaan sai mennä uimaan. Siellä oli niin paljon ihmisiä, etten viitsinyt veteen mennä, vaan tyydyin ihastelemaan konnia laiturilta. Sekin oli huikea kokemus, koska vesi oli niin kirkasta, että konnat näkyivät selvästi ja ne olivat todella kesyjä. Kilpikonnien vieressä muutaman sadan metrin päässä oli kallio kieleke mistä sai hypätä halutessaan veteen. Pudotus oli 14 metriä ja vettä oli 7 metriä syvästi. Ihmisiä hyppi sieltä alas, mutta minä en hääviin uskaltanut mennä reunalle, kun jo pelotti. Se olisi meidän Emmin paikka ehdottomasti :D
Syötyämme jatkoimme matkaa kohti kansallispuistoa, jossa meitä kehotettiin käymään. Ja kyllä ehdottomasti sekin oli näkemisen arvoinen paikka. Siellä oli kallioihin tullut lohkeamia mistä vesi suihkusi valtavalla voimalla ylöspäin. Sieltä löytyi myös luonnon omia kallio siltoja, jotka olivat todella kauniita, kun turkoosi vesi meni niiden alitse. Kansallispuisto oli ilman näitä vesinähtävyyksiä todella karua aluetta, melkein kuin kuussa olisi ollut. Kaktukset olivat ainoa elävä gekkojen lisäksi. Liskoja siellä oli kyllä paljon niin isoja, kuin pieniäkin. Mutta niitä on täällä muutenkin :D
Se mikä on kaikista harmillisinta, että kuvat eivät anna oikeutta sille kauneudella ja korkeus eroille mitä täällä on. Toki kuvaajakin, voi olla heikon puoleinen, mutta silti ne on itse nähtävä ennen kuin sen kauneuden kunnolla ymmärtää. Laitan teille kuitenkin kuvia meidän reissusta. Ja selvisimme ilman riitoja saati avioeroa, niin olemme myös autoillessa hyvä pari. Aviomieheni on matkaseurana kyllä ihan parasta A-luokkaa :D
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti