Olen paljon pohtinut omaa ajan käyttöäni viime aikoina aika paljon. Lähinnä siinä mielessä, että mihin minun aikani oikein kuluu? Olenko tarpeeksi läsnä kotona, ystävilleni ja työssäni? Tajusin sitä miettiessäni, että toimin niinkuin parhaaksi näen ja jos se ei riitä kaikille, jotka elämässäni ovat niin silloin he jäävät siitä pois. Ja kyllä tajusin myös miten paljon elämässäni olevat ihmiset ovat vähentyneet ja syy on varmaan pitkälti minussa ja elämässä tapahtuneiden käänteiden vuoksi. Toki vanhetessa ihmiset muuttuu ja elämäntilanteet siinä samalla, joka vaikuttaa ihmisiin sinun ympärillä.
Olen luonteeltani hyvinkin perhe keskeinen ja olisin mieluiten vaan perheeni kanssa kotona. Rakastan olla kotona ja elää tätä minun omaa arkeani. Olen hirveän huono lähtemään minnekään ilman omaa porukkaani. Vaikka nautin suuresti ajasta jonka vietän ystävieni kanssa. Ehkä juuri tämän takia minulla ei ole kuin muutama ystävä, jotka ymmärtävät minua ja jaksavat silti olla minun ystäviäni.
Olen aina tykännyt käydä elokuvissa, syömässä ja liikkumassa aina ystävieni kanssa ja sitä olemme paljon tehneetkin. Ja käymme myös kyläilemässä puolin ja toisin aina kun vaan aikataulut osuu yksiin. Puhelin on se, joka pitää meidät yhdessä ja olenkin tiiviisti yhteydessä lähes päivittäin heidän kanssaan. Tulin siis siihen tulokseen, että olen verraton nopeiden treffien ystävä. Saan niistä itse paljon irti ja silti koen etten ole kotoa kauaa pois. Syy siihen miksi haluan olla paljon kotona on, että olen oikeastaan aina menossa jossakin.
Näen työssäni paljon ihmisiä ja olen usein allerginen kaikelle sosiaaliselle kanssakäymiselle kello 17jälkeen illalla. Olen opetellut viimeaikoina ottamaan aikaa myös ystävilleni, koska saan hirveästi positiivista energiaa. Usein yhdistän ystävät ja treenin, koska mikäs sen mukavampaa kuin treenata ja viettää laatuaikaa samanhenkisten parissa. On paljon mukavampaa hikoilla hyvässä seurassa kuin yksin ja saan itsestäni paljon enemmän irti, kun en ole yksin.
Minulla on kyllä ihan parhaat ystävät, koska heidän kanssaan saan olla juuri sellainen kuin olen. Kun minulla huono päivä niin saan olla juuri niin hankala kuin haluan ja ystäväni osaavat sanoa minulle, että hengitä rauhassa. Ja usein olenkin paljon paremmalla tuulella kun saan "räyhätä" rauhassa pahan oloni pihalle puhelun aikana on loppu päivä jo pelastettu. Ystävät ovat siis kultaakin kalliimpia ja asioita joista todellakin kannattaa pitää kiinni. Ystävyys suhdetta kannattaa siis hoitaa siis samanlaisella rakkaudella kuin omaa parisuhdetta.
Parasta tässä oman ajan käytön tutkiskelussa oli ehdottomasti kasvu ystävänä yli kilometrin verran. Joskus on pysähdyttävä ja katsottava itseään peiliin, jotta voi kehittyä vieläkin paremmaksi. Olen varmasti tehnyt omissa ystävyyssuhteissani paljon virheitä, mutta olen niin kiitollinen siitä, että omistan juuri nämä ystävät kaikista huolimatta. Muistakaa kertoa ihmisille joista välitätte, että he ovat teille tärkeitä. Mikään ei tunnu paremmalta kuin positiivinen palaute ja kunnon kehut.
Kehukaa toisianne. Ihanaa loppuviikkoa.
XxX Sanna
Kuvat Saija Heinämäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti