Muistan hyvin sen ajan, kun ihmettelin miten ihmiset kerkesivät tekemään päivässä niin paljon monenlaista. Itsestäni tuntui etten kerennyt edes alkuun ja sitten olikin jo ilta. Elin kauan siinä uskossa, että olin jotenkin yli kiireinen ja aina piti tehdä jotakin, koska aina kaikki kasaantui ja kasaantui. Viime kesä oli minun elämän herätyksen kesä monelle muotoa. Tajusin, että aikani meni pyöriessä ja yrittäessäni saada jotain aikaan ihan hukkaan. Minulla ei ollut selkeää suunnitelmaa ja siksi kaikki yllättävät tilanteet sekoittivat pakkani kokonaan.
Viime kesänä heräsin siihen, että näin ei voi jatkua. Minun täytyi tehdä päiviini selkeä rytmi, hoitaa aina yksi asia kerrallaan eikä niin, että kesken oli sen sata hommaa. Ensinnäkin oli erotettava työ- ja vapaa-aika. Minulla ne kaikki olivat sekaisin. Yrtin tehdä kaikkea mahdollista yhtäaikaa eikä siitä tullut yhtään mitään. Toinen päätettävä asia oli mitä halusin tehdä ja puhun nimenomaan työstäni ja osaltaan myös vapaa-ajastani. En voinut tehdä kaikkea, en voi olla kaikille kaikkea.
Siitä alkoi opettelu vaikea polku jota olen nyt kulkenut jo puolen vuoden ajan. Olen päässyt eteenpäin ja tullut roimasti taaksepäin. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin rauha. Olen paljon rauhallisempi kuin koskaan aikaisemmin elämäni aikana. En koe minkäänlaista paniikkia töiden teosta, kotitöistä tai vapaa-ajasta, koska kaikelle on oma paikkansa.
Aamut pyhitän koiran kanssa lenkille 7-8 on meidän aikaa, silloin mennään metsään ja valmistaudutaan päivän töihin. Aamupalan jälkeen on aika aloittaa työt, kello on silloin kahdeksan ja yhdeksän välillä. Koneella istun kaksi tuntia kerrallaan ja sitten on tauon paikka. Tuon ajan käytän syömiseen tai laitan vaikka pesukoneen pyörimään. Tauko kestää puolen tunnin molemmin puolin. Sitten puolen päivän aikaan jatkan töitä ja viimeistään kolmelta, kun tytöt tulee koulusta lopetan työt siltä päivältä. Ja nyt puhutaan siis tietokone töistä. Kolmen jälkeen on omien treenien ja asiakas tapaamisten aika. Pyrin siihen, että kolme iltaa viikossa olen ilta töissä.
Kotiin tulen kuitenkin viimeistään kuudelta ja sitten on perheen ja kotitöiden aika. Haluan, että meillä syödään ainakin yksi yhteinen ateria ja usein miten se on päivällinen. Iltaisin olen opetellut vaan olemaan, viettämään aikaa minun rakkaiden kanssa. Se on yllättävän vaikeaa, koska olen aina tehnyt samalla jotakin. Miten ihanaa onkaan vaan olla, tekemättä mitään. Iltaisin ennen nukkumaan menoa keittiön siivoaminen ja paikkojen jonkinlaiseen järjestykseen saattaminen on asia josta en luovu. Herääminen siistiin kuntoon jätettyyn kotiin on parasta. Perjantaisin teen aina kunnon viikkosiivouksen. Olen huomannut, että se pitää paikat paremmassa järjestyksessä ja siitäkään en hevillä anna periksi.
Suunnittelu ja siinä pysyminen ovat olleet minulle positiivinen yllätys. Se on saanut minut paljon tehokkaammaksi ja rauhallisemmaksi. Olen enemmän läsnä myös jokaisessa tapahtumassa päiväni aikana. Tunteja on vuorokaudessa olevinaan enemmän, koti on siistimpi, työt paremmassa mallissa kuin koskaan, lapset ja aviomies ovat saaneet jakamattoman huomioni ja treeni kulkee. Suosittelen kannattaa harjoitella ajan käyttöä, se tekee ihmeitä.
Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua.
XxX Sanna
Kuvat Saija Heinämäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti