Kuinka monta kertaa onkaan Sannalle käynyt niin, että välipala tai päivällinen on jäänyt välistä? No hei ainakin miljoona kertaa ja voi kuinka usein olen korvannut sen väliin jääneen aterian kiukulla ja hampaiden kiristyksellä. Se on ihan typerää, kun kuvittelee olevansa kaiken rytmityksen yläpuolella. Ja vielä jos sattuu korvaamaan nälkäkiukun pelkoa suklaalla, kekseillä tai jollain muulla ihan yhtä typerällä vaihtoehdolla.
Kun taas nyt kaaoksellisen syksyn jälkeen päätin laittaa ateria rytmin kuntoon, ymmärsin sen hienouden. En missään nimessä voi sanoa, että olisin ollut syksyllä tai loppuvuodesta mitenkään hyvässä kunnossa, olin väsynyt, ärtynyt ja turvoksissa. En ymmärtänyt sitä silloin, kun elin vaihetta en kerkeä, syön myöhemmin tai yksinkertaisesti vain unohdin syödä. Toki minulla oli tuolloin myös unet aivan hukassa, koska astman takia yskin kaikki yöt.
Pitkään mietin, että mikäs minulla nyt kaihertaa tässä elämässä ennen kuin ymmärsin, ruoka ja sen rytmittäminen. Miten paljon positiivisia vaikutuksia voikaan ihmisen elämässä olla tasaisella energian saannilla. Ihan kaikista parasta siinä on paljon parempi uni, siis nukun taas kuin pieni porsas. Toinen ihan merkittävä muutos on yleinen olotila, en ole enää niin kiukkuinen jaksan kuunnella perheen kuulumiset ja jopa innostua niistä. Ja hei en sitä marraskuussa kovinkaan hyvin jaksanut tehdä.
Kolmas hyvä juttu mitä säännöllisestä syömisestä on vatsan toiminta, joka aivan heräsi uuteen uskoon, kun keho alkoi saada tasaisesti ruokaa. Olin niin tukossa loppuvuonna, että sekin aiheutti jo itsellekkin huvittuneisuutta. Vaikka ajattelisi, että tulee paljon halvemmaksi, kun syö vähän niin se ei todellakaan ole niin, vaan just päin vastoin. Tuntui, että olen kokoajan kaupassa ja koskaan en kuitenkaan ostanut mitään järkevää.
No nyt, kun ruokaa menee tasaisesti on turvotus kaikonnut, nälkä palannut. Tajusin senkin vasta yhtenä päivänä, että minullahan on taas nälkä, mikä ihana tunne. Se kaikkosi jossain vaiheessa ennen vuoden vaihdetta, koska elimistö oli vaan niin jumissa. Ikinä en enää päästä itseäni tuohon tilaan, vaan nyt pidän tästä rutiinista kiinni. Ja sehän se on rutiini aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Ihana rytmi päivälle ja parasta on se tunne, kun energiaa on vaikka muille jakaa. Olen oikeasti saanut viimeisen kahden viikon aikana enemmän töitä tehtyä kuin koko elo- joulukuu viime vuonna.
Jos sinun ateria rytmi on hukassa, niin laita se kuntoon. Parasta mitä voit itsellesi tehdä. Ja muista, että alussa ei tarvitse kamalan tarkkaan miettiä mitä syö, kunhan syö. Kunhan siitä tulee rutiini ja opetat itsesi siihen, että syöt. Jos et vielä ole ihan siinä vaiheessa, että kaikki ruuat ovat terveellisiä vaihtoja elä sen takia anna periksi. Kaikki aikanaan. Nyt lähden iltapalalle ja nukkumaan.
Ihanaa tulevaa viikonloppua. Muistakaa syödä, se kannattaa!
XxX Sanna
Kuvat Saija Heinämäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti