Kun kaikki näyttää helpolta ulospäin tulee minulle ainakin mieleen itse varma ihminen. Varmuus omasta osaamisesta saa asiat näyttämään helpolta, ainakin minun mielestäni. On hieno seurata ihmisiä, jotka uskaltavat hypätä syvään päätyyn luottaen omiin kykyihinsä nousta sieltä ylös. Muistan kuin eilisen päivän, kun lähdin pitämään ensimmäistä kahvakuula tuntia. Se oli vuosi 2012 ja elettiin jo enemmin syksyä kuin kesää.
Ikinä ennen siis en ikinä ennen en ollut yhtään ainutta ryhmäliikunta tuntia vetänyt ja muistan kuinka pelkäsin. Pelkäsin sitä ettei ketään tule paikalle ja sitä, että jotakin tulisi. Olin kuin tulisilla hiilillä Pylkönmäen urheilukentällä putki radioni kanssa. Se tunne, kun autoja alkoi tulla pikkuhiljaa ennen tunnin alkua oli pelottava. Ajattelin, että nyt Sanna on sinun näytön paikkasi. Ensimmäisellä tunnillani oli 13 henkeä ja putki radiosta soi Eppu normaalin Urheilu hullu.
Tunti loppui ja minä olin niin väsynyt etten meinannut jaksaa keriä jatkoroikkaa mukaani, mutta samalla olin aivan älyttömän onnellinen. Onnistui, tein sen ja kaikki tykkäsivät. Siitä tunnista alkaen vedin useita tunteja viikossa 8 vuoden ajan. Se hetki oli minun elämässäni käänteentekevä, tätä halusin tehdä liikuttaa ihmisiä, auttaa heitä voimaan hyvin.
En ollut silloin todellakaan varma itsestäni, vaikka sain sen näyttämään siltä. Tein vaikutuksen ihmisiin, että olen täysin tyyni ja tilanne on hallinnassa. Sisimmässäni pelkäsin ja vapisin kuin haavanlehti. Varmuuteni kasvoi tunti tunnilta ja opin joka kerta hieman lisää. Aloin nauttimaan työstäni entistä enemmän. En tuolloin osannut vielä erottaa työtä ja yksityiselämää ja se oli minun suuri virheeni. Olin yksityiselämässäni hyvinkin epävarma, lapset oli pieniä, rahaa ei ollut ja kotonakaan ei mennyt kamalan hyvin. Annoin tämän näkyä itsestäni tunneilla ja se oli väärin kaikkia asiakkaita kohtaan. Sen olen ymmärtänyt vasta ihan viime vuosina.
Minulla ainakin on kaksi eri minää, työ minä ja minä itse minä. Työ minä on ehdottomasti varmempi kuin ihan perus Sanna. Viimeaikoina olen onneksi saanut kumpaakin vietyä vielä enemmän varmempaan suuntaa, mutta epäonnistumisen pelko meinaa vieläkin nostella päätä aika ajoin. Usein ihmiset luulevat, että olen varma ja elämä on helppoa, mutta ei se mene niin. Olen sitkeä ja haluni oppia ja menestyä on kasvanut vuosien saatossa. Haluan olla ihmisille esimerkki, että jokainen pystyy mihin vaan jos haluaa, siis ihan oikeasti haluaa.
Omille lapsilleni olen opettanut, että olkaa rohkeasti sellaisia kuin olette. Seuratkaa omia unelmia ja kävelkää sellainen polku, joka vie teidät sinne minne haluatte. Välillä saa pelätä ja peruuttaa, kunhan määränpää on kokoajan teidän mielessä. Elämä on hieno matka mikä kasvattaa meitä joka päivä. Aina se ei mene niinkuin suunnitellaan, mutta aina jokaisella tapahtumalla on tarkoitus. Älä anna epävarmuuden pilata sinun polkuasi.
Ihanaa viikkoa.
XxX Sanna
Kuvat; Saija Heinämäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti