Tankattu on, miten meni niinkuin omasta mielestä?

Huomenta tai oikeastaan päivää :D On ihmeellinen maanantaiaamu kun minä vasta heräilen ja juon aamukahvia :D Olen toki aamuyöllä jo ollut hereillä ja laittanut rakkaani keitetyn kaurapuuron ja suudelmien voimin tämän päivän askareisiin. Joskus on ihana nukkua ja viettää kiireetöntä aamua. Yleensä se on sunnuntai, mutta tällä kertaa se on maanantai. Yrittäjän elämän yksi niitä plussa puolia.  Viikonloppu oli ihana, oli rakkaita vieraita, todella hyvää ruokaa, lapsia, piparkakkutalojen tekoa ja kuusen koristelua. Oleilua perheen kesken <3

Tankkaus sunnuntaista on nyt aikaa se viikko, ja voin kertoa että söin, minä todella söin välillä jopa itkin ja söin.  Mikä ihana tunne vetää napaansa sämpylää, karkkia, jäätelöä, pullaa, pannaria, riisipuuroa ja hedelmäsalaattia. Mutta onko siinä mitään järkeä että sitä vedetään niitä kaksin käsin ja oksennuskurkussa? No eihän siinä tietysti ole mutta valitettavan moni ihminen tekee sitä harvinaisen usein, minulla se oli vaan yksi päivä ja tehty tarkoituksella. Mutta en yhtään ihmettele jos ihmiset voivat huonosti ja ovat kiukkuisia ja väsyneitä. Niin kamalan pahaolo siitä yhdestä päivästä tuli. Sain kerättyä painoa itselleni 2.1 kiloa ja kamalan olon joka kesti 2 päivää. Kun illalla itkun kanssa vedin pannaria ja jäätelöä kysyttiin minulta onko tuossa mitään järkeä. Ei siinä ei ollut, mutta kroppa sai haluamaansa polttoainetta ja minä todellakin taltutettua makean himoni täydellisesti :D

Oli todella ihana huomata, että en todellakaan kaipaa enää tuollaisia mättö päiviä ja sen miten  hyvä olo itselläni on kun saan syödä hyvin ja terveellisesti joka päivä, olen saanut 5,7 kiloa painoa pois ja alan olemaan tyytyväinen kroppaani :D Nyt saan aloittaa joulun odotuksen ja ennenkaikkea ihanan tulevan loman odotuksen hyvillä mielin. Voin selkä suorassa todeta, että jokainen tekemäni muutos ja pudotettu kilo on tehty ajatuksella, opetellen uutta, luopuen niistä huonoista valinnoista ja onnistuneesti. MIkään ei ole tullut helpolla, matkaa on vielä muutama kilo tavoitteeseen, mutta hei oikotietä sinne onneen ei ole!!! Ihanaa viikkoa teille kaikille <3

<3 Sanna

Kun on pimeää ja ankeaa niin tankataan!!

Huomenta! Minusta on tullut ihan vellihousu!! Nyt kun on oikein pimeää ja sataa, niin on helppo jättää aamulenkki väliin,kun ei ole lamppua. Muutenkin on ollut nyt kamalan vaikeaa pitää himonsa kurissa. Minä olen melkein sitä mieltä, että kaikilla ihmisillä tulee joskus himo makeaan ja kaikkeen hyvään. On valetta jos sanotaan ettei niin ole! Olen aina sanonut myös sen, että äiti, joka sanoo ettei koskaan väsy lapsiinsa valehtelee. Minulla tuohon herkkuun himoon vaikuttaa ainakin hormoonit, tietty aika kuukaudesta voisin syödä ihan mitä vaan, ja nyt tässä kuussa olen lipusunut, myönnän sen. Ottanut itse leipomia sämpylöitä, pannukakkua ja vispipuuroa. Ja EI siinä EI ole mitään pahaa, te jotka jo hypervnetiloitte siellä niin rauhoittukaa :D Olen asettanut itselleni tiettyjä tavoitteita ja haluan ne saavuttaa. Olen kuukauden ja kolmen päivän päästä menossa elämäni ensimmäiselle pitkälle lomalle, ihanaan aurinkoon ja ihan kahden elämäni auringon kanssa. Haluan olla kunnossa, haluan olla ylpeä omista saavutuksistani ja haluan että kummpaninikin voi olla ylpeä minusta. Kun olen saavuttanut jotain omassa ymmärryksessäni haluan kehittää sitä, haluan tulla paremmaksi ja haluan oppia, jotta voin ohjata myös muita. Haluan tehdä asiat oikein rauhassa ja haluan todistaa, että kiireellä ei saavuteta mitään.

Elämässä kun tehdään muutoksia, vie se aikaa oli kyseessä ravinto tai treeni. Olen saavuttanut treenillä nyt tiettyjä juttuja, saanut hieman lihasta, paljon on vielä saamatta ja työtä on paljon ja tahtia ja painoja lisättävä. Töissä ollaan uusien asioiden edessä, muuntaudutaan personal trainerista myös kuorma-autokuskiksi, uuden ryhmäliikunta tunnin vetäjäksi ja opiskellaan kokoajan alaa lisää. Kun puhutaan minun omasta treenaamisesta ja syömisestä, myös minulla on tukeni sen suhteen, en halua valmentaa itseäni. JA se tuki on ollut minulle kultaakin kalliimpi, koska minä voin keskittyä vain tekemiseen ja muut miettii sen mitä teen :D Nyt ollaan päästy iso askel eteenpäin ja löydetty se minun juttu, pienillä muutoksilla minusta voi tulla vaikka mitä jos en jää tälläiseksi :D Kotona on paljon muutoksia, lapsien koulu, harrastukset, läksyt, englanti, kertotaulut ja ihanat uhmaiät tuo oman haasteensa tähän meidän hetkiseen arkeen. Silti olen onnellisempi kuin koskaan ja väitän myös lasteni olevan tyytväisiä elämäänsä. Ollaan tehty "pientä" pintaremontia rakennettu meidän näköistä elämää ja siitä tulee hieno, lämmin ja rakkauden täyteinen. Meillä ei säästellä haleja, pusuja saatika kehuja. Kaikki vie aikansa, kaikella on oma tarkoituksensa ja se vaikuttaa kaikkeen positiivisesti.

Sunnuntai on se minun tankkaus päivä. Vedetään mannapuuroa, riisipuuroa, spagettia, hedelmäsalaattia, karjalanpiirakoita, karkkia, pullaa, pannaria ja jäätelöä!! Odotan sitä kauhun sekaisin tuntein. Plussaan varmasti sen 3 kiloa, mutta on jännä nähdä häviääkö makean himo ja kulkeeko treeni millälailla. En ajatellut vetää mitään övereitä mutta ajattelin nauttia päivästäni todella :D En ole koskaan aikaisemmin tankannut tällätavalla joten kokemuksia on vaikea kuvitella vielä. Odotan sitä kuin pikkupoika uutta mopoa :D Kerron teille ensi viikolla miten minulle kävi. Nyt aletaan aamupalalle tyttöjen kanssa ja aletaan tähän päivään.

<3 Sanna

Myllerrysten vuosi!

Ihanaa isänpäivä aamua kaikille <3 On mennyt tovi jo siitä kun viimeksi kirjoittelin, nyt näin aamuyöstä, kun ei enää nukuta niin on hyvää aikaa jakaa teille vähän elämäni tähän mennessä vaikeinta vuotta. Vuosi on pitkäaika, minulle se on ollut lyhyt, mutta erittäin opettavainen. Kaikki se vanha tuttu ja turvallinen kun viedään pois muuttuu kokoelämä. Ensin tulee se viha ja halu näyttää koko maailmalle, että minähän pystyn ja selviän. Tulee tehtyä päätöksiä, joita ei niin ajattele loppuun asti. On vaan pakko saada asiansa niin järjestettyä, että saa työnsä hoidettua, laksunsa maksettua ja turvattua lapsille hyvä olo. Sain yllättävän hyvin elämäni heti jonkinlaiseen tasapainoon ja olo helpottui päivä päivältä. Työ oli minulle yksi tärkeä selviytymis keino, te ihanat asiakkaat ja jumppaajat jotka olitte tukenani, olette kultaakin kalliimpia. Äiti on lapselle se kaikista tärkein, eikä sekään muutu vaikka ikää onkin jo reippaasti yli 30 vuotta :D Isä on myös suuri tuki lapsen elämässä, oma isäni on kaukana, joten tajusin senkin tämän vuoden aikana miten paljon elämää muuttaa se ettei isä ole lähellä, vaikka tukena minulla onkin ollut kokoajan. Ja suren omia tyttöjäni, kun en saanut heille tarjota sitä ehjää perhettä. Toki tyttöjen on hyvä olla nyt, kun minullakin on hyvä olla.

Aikuiseksi kasvaminen vuodessa on raskas projekti, mutta minua tämä elämä kasvatti ja kovalla kädellä. Jouduin katsomaan itseäni monta kertaa peilistä ja toteamaan monia virheitä mitä elämäni aikana olen tehnyt. Olen oppinut niistä ja väitän että olen kasvanut ihmisenä paljon. Olen parempi äiti kuin ennen, parempi elämänkumppani, parempi työssäni ja ennen kaikkea olen pikkuhiljaa ymmärtänyt myös sen oman arvoni. Kaikki se suunnaton suorittaminen, joka paikassa suunapäänä oleminen on taakse jäänyttä elämää. Olen opetellut olemaan yksin, nauttimaan siitä. Lähtemään pimeällä lenkille, yksin vain otsalamppu seuranani. Minä joka olen aina pelännyt pimeää ja inhonnut olla yksin. Isäni vaimo sanoi minulle eilen, että ei olisi ikinä uskonut minun oppivan olemaan yksin. Tasapaino omassa henkisessä tilassa on mahdollistanut minulle paljon uusia asioita elämässäni. Vuosi vei paljon, mutta antoi myös roppakaupalla. Kaiken sen katkeruuden jälkeen, mitä olen vuoden aikana kokenut, tunnen olevani kuitenkin voittaja. Sain hyvän elämän, löysin ihanan miehen, ihmisestä josta en ikinä olisi voinut edes sitä kuvitella. Meidän yhteinen matka on vasta alussa, opetellaan elämään uuden ihmisen kanssa. Sitä en tiedä miten kauan tämä matka kestää, mutta toivottavasti pitkään, toivottavasti se yhteinen sävel löytyy ja hioutuu yhteen täydellisesti. Sen näyttää vain aika, onneksi ei ole kiire mihinkään. Elämä alkaa tuntua taas elämältä ja luon seuraavaan vuoteen suuria odotuksia ja toiveita. Otetaan vastaan se mitä tulee ja eletään sen mukaan. Muistakaa arvostaa sitä mitä teillä on, tehdä niitä asioita mistä teille tulee hyvä ja ihana olo. Välttäkää kaikkea mistä tulee negatiivisia ajatuksia ja pahaa mieltä. Elkää välittääkö muiden ihmisten puheista, koska he eivät tiedä miltä sinusta tuntuu ja mitä elämästäsi oikeasti haluat. Rakastakaa lähimmäisiä ja ennenkaikkea itseänne. Tehkää tavoitteita ja menkää niitä kohti. Tehkää elämästänne elämisen arvoinen. Niin minäkin yritän tehdä.

Ihanaa isänpäivää, tämä kirjoitus on hyvä päättää Suvi Teräsniskan sanoin;

"Elämä on varjoa ja valoa, joskus sen kyyneliin tiristää. Silloin kuin itkun kaulukset kurkkua kiristää. Elämä on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita, meillä on täydellinen elämä, täynnä laulun aiheita"

<3 SANNA

Ps. -5 kiloa on lähtenyt nyt, seuraavaksi kerron miten treenirintamalla menee ;D

Positiivinen palaute piristää :D

Pessimisti ei pety koskaan!!! Näinhän se varmaan menee. Ai niin erittäin hyvää lokakuun 4. Päivän huomenta. Meillä näytti olevan pakkasta melkein kaksi astetta ja ajattelin kirjoittaa teille, ennenkuin lähden ihanaan raikkaaseen aamuun, lenkille. Positiivisuus on asia, joka on minun mielestäni hävinnyt ihmisten elämästä. Tekeekö sen se ainainen kiire ja elämän hektisyys vai voiko ihmiset huonosti. Minäkin olen todella ollut negatiivis sävytteinen muutaman viime vuoden ajan, vaikkei se ulos päin kaikille ole näkynytkään. Olen huomannut, sen vasta nyt ihan lähiaikoina. Miten se minulla on ilmennyt? Mikään ei oikein ole kiinnostanut, kaikkiin asioihin olen ajatellut ei kannata, vitui...si se menee kuitenkin. Koti jotenkin ahdisti ja pääsi senkin takia riistäytymään hieman käsistä. En jaksanut ilahduttaa enää lähimmäisiäni, kehittyä työssäni ja ennenkaikkea olla iloinen.

Viikko sitten tiistaina olin asiakkaani kanssa salilla, ja sinne saapui eräs mies. Vanha tuttuni, jota en ollut hetkeen nähnyt. Juteltiin siinä niitä näitä ja sitten tuli se positiivinen palaute. Mies sanoi minulle, että kyllä huomaa että olet treenannut, olet meinaan saanut hyvin lihasta itseesi. Se jos mikä tuntui hyvältä! Minä saanut lihasta?? Kyllä olen yrittänyt treenata, nostaa painoja, tehdä loppuun asti sarjat. Aina kuitenkin on tuntunut siltä, että mitään ei tapahdu. Mutta kyllä tapahtuu varsinkin jos se huomataan :D Se jos mikä antaa motivaatiota jatkaa eteenpäin vieläkin kovemmin. Monet kysyy, että mitä varten treenaat, vastaan aina että itseäni. Olen kauan haaveillut tietynlaisesta osaamisesta ja kropasta, ja nyt ensimmäisen kerran olen menossa oikeaan suuntaan. Vieläkin hitaasti, mutta pienin askelin ja varmasti, minulla ei ole kiire mihinkään ;D

Toinen asia josta minä sain antaa itse itselleni positiivista palautetta oli viime perjantain koulutus päivä Kotkassa. Olin maailman ihanimman saijan kanssa oppimassa uutta. Kävin STRONG by Zumba koulutuksen ja voin kertoa, että aivan huikea tunti!!! Mutta se mikä oli parasta oli se, että minä jaksoin kokopäivän. Paljon jäi treenattavaa ja opittavaa, mutta hei nythän se työ vasta alkaa. Olen aivan liekeissä, aloittamassa uutta ryhmäliikunta tuntia. Pitkästä aikaa se palo ja motivaatiota on löytynyt takaisin. Haluan kehittää itseäni, tulla paremmaksi ja pärjätä työssäni vieläkin paremmin. Haluan kylvää ympärilleni motivaatiota ja uskoa, siihen että jokainen pystyy mihin vaan. Jos minäkin pystyn kaikki pystyy!! Nyt kun olen reissanut taas ympäri suomen, oli eräällä ABC asemalla loistava idea! Naisten vessan peiliin oli meinaan kirjoitettu teksti; Olet kaunis  tänään!! Se jos mikä piristi. Kehuja ei tule koskaan liikaa, kylväkää niitä ympärillenne, ja ennenkaikkea ottakaa niitä vastaan jos saatte. Nyt minä lähden positiivisin ajatuksin lenkille!!

Ihanaa viikkoa kaikille, olette kaikki oman elämänne sankareita <3

<3 Sanna

Kun ihminen tekee sitä mistä tykkää, miksi sitä pitää epäillä?

Huomenta! Aikainen lintu madon nappaa vai miten sitä sanotaan. Kello on vähän vaille puoli kuusi ja olen jo kerennyt laittaa rakkaani töihin aamupuuroa mahassa. Niinkuin otsikossa lukee, olen eilisen illan miettinyt aihetta, miksi ihmisiä pitää epäillä jos he tekevät asioita joista heille tulee hyvä mieli? Pieni alustus kyseiseen aiheeseen. Herään joka aamu meidän perheestä ensimmäisenä keittämään kahvit ja kaurapuuron. Kyllä vaikka se herätys tulisi kello kolme yöllä. Miksi? Koska minulle tulee sitä hyvämieli, kun tiedän toisen nauttivan siitä. Se ei ole minulta pois. Voin mennä uudestaan nukkumaan ja aamulla herätessä minulla on todella hyvä mieli. Voin myös vaikka kirjoittaa blogia :D Eilen miehelleni oli sanottu, että kyllä se Sanna jaksaa vielä esittää ja herätä keittämään sen puuron!! Ei Sanna ei esitä, eikä minun tarvitse herätä pakon edestä, vaan omasta vapaasta halusta. Kun oivaltaa elämässä asioita on helppo löytää se oma juttunsa sieltä.

Jos rinnastetaan tämä sama asia vaikka treenaamiseen ja laihduttamiseen, kuulen todella usein että kyllähän sitä vielä jaksaa tsempata. Minun elämästäni ei puutu mitään vaikka syönkin terveellisesti, näen vaivaa ja teen eväitä. En joudu todellakaan luopumaan mistään, mistä joutuisin? Karkista, pullasta, ranskalaisista, alkoholista? Hyi en tykkää niistä muutenkaan. Ja kyllä voin syödä ja juoda niitä jos haluan, ihan sama että voin aamulla nukkua jos haluan. Minulle tulee todella hyvä olo siitä että voin syödä terveellisesti ja ennen kaikkea että voin pukea päälleni farkut, jotka eivät ahista yhtään :D Treenaaminen on samanlainen asia, teen sitä koska siitä tulee minulle hyvä mieli. Käyn aamuisin aikaisin lenkillä, haistelen heräävää luontoa, ja soitan parhaalle ystävälleni lähes joka aamu. Saan siitä hyvän mielen. Eilen aamuna kun tulin lenkiltä, laitoin kahvin tippumaan, kyntilään tulen, kuuntelin kun rakkaani kuorsasi makuuhuoneessamme ja tytöt heräilivät kouluun, tajusin olevani ihan kamalan onnellinen. Salilla pyrin käymään 4 x viikossa, mutta se tahtoo usein typistyä kolmeen kertaan, siltikään en tunne olevani huono ihminen. Jätän omat treenini väliin vain pakon edestä. Enkä siksi että se vaikuttaa painon putoamiseen, vaan siksi että treenatessa minulle tulee todella hyvä mieli. Varsinkin jos sattuu jaksamaan enemmän kuin edellisellä kerralla.

Kun ihminen hakee elämäänsä niitä hyvänolon tunteita, voi ne saavuttaa hyvinkin pienillä asioilla. Minä hommasin itselleni joululahjaksi nepresso kahvinkeittimen. Joka on maailman ihanin laite!! Miksi? Siksi, koska saan siitä itselleni hyvän mielen kun keitän päiväkahvit keittimelle ja juon ne aivan rauhassa. Ystäväni oli taas sitä mieltä, että ostin maailman turhimma vehkeen. Samaisen ystävän kanssa keskusteltiin eilen aamuna läheisriippuvuudesta. Kerroin hänelle, että olen alkanut odottaa iltoja, jolloin voin käpertyä rakkaani kainaloon nukkumaan. MInusta on maailman parasta kun kiireisen päivän jälkeen voi saunan raikkaana käpertyä lämpöiseen kainaloon ja kuulla olevansa tärkeä ja alkaa nukkumaan. Ystäväni sanoi minulle, että olen läheisriippuvainen ja se kuulostaa pelottavalta?? Ei se antaa minulle hyvän olon tunteita ja voimaa seuraavaan päivään. Naapurini sanoo minulle aina, että elä kirjoita hyvistä asioista ja omasta onnestasi, koska se kääntyy sinua vastaan. Mutta enemmin kirjoitan siitä miten hyvältä elämä voi maistua kaiken sen tuskan jälkeen mitä olen kokenut, kuin kirjoittaisin vaikka siitä kuinka haasteellista se arki voi välillä olla. Jokaisella ihmisellä on oikeus kokea hyvänolontunnetta, ja ennen kaikkea nauttia siitä. Tänään minä pakkaan perheeni autoon ja lähden viettämään erittäin arvokasta laatuaikaa heidän kanssa rauhalliseen ja kauniiseen paikkaan. Nauttikaa ihmiset elämästänne, pyrkikää tekemään niitä hyviä asioita, se helpottaa sitä varmasti sitä haastavaa ja kiireistä arkea. Rakastakaa ja antakaa rakastaa itseänne <3 Kun sinulla on hyvä olla kaikilla muillakin läheisilläsi on! Minusta tuntuu että alan pikkuhiljaa kasvaa aikuiseksi ;D

IHANAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

<3 Sanna

Syksy, loistava fiilis!

Hellou!

Olen nyt muutaman viikon ollut ilman nopeita hiilihydraatteja ja todella tarkalla ruualla. Mitäs on tapahtunut?? PAINO ON TIPPUNUT 2,5 KILOA!! Olo on aivan jäätävän hyvä. Ei ole nälkä, ja jaksaa tosi hyvin touhuta ja treenata. Olen itselle asetetusta tavoite painosta jäljessä enää 900g,  joten sitä täytyy tarkastaa ;D Nälkähän kasvaa syödessä. EN siis riudu, en nää nälkää, treenaan aivan normaalisti ja jaksan hyvin. Teen työni ja olen täynnä energiaa. Ihana on laittaa housut jalkaan, kun ne ei yhtään purista. Se miten kauan näin vielä mennään en osaa ihan varmaksi sanoa, mutta vielä hetki. Olen onnekas kun ympärilläni on ihmisiä jotka tukevat minua, eivät kyseenalaista miksi teen niin tai näin. Vaan ovat ylpeitä ja kannustavat. Ja siitä saa voimaa omaan tekemiseen. Tästä on hyvä jatkaa ja lupaan teille kertoa miten prjektini onnistuu.

Mitä muuta tämä syksy on tuonut minun elämääni, laardin lähtemisen lisäksi? Rauhan ja levollisuuden. Olen oppinut itsestäni ihan huimasti, olen jopa hivenen ylpeä nykyisestä hapituksestani. Rakas äitini sanoi minulle eilen, että onpas minulla fiksu tytär!! Minä ja fiksu eivät meinaan ole kuuluneet samaan lauseeseen koskaan :D Olen oppinut nauttimaan elämästäni, rauhasta, siisteydestä, ja kyllä jopa yksin olosta. Minusta on ihana olla välillä ihan yksin, nauttia hiljaisuudesta ja kutoa vaikka sukkaa. On ihanaa kun paikat on järjestyksessä ja puhtaat. Sanotaankaan, että sekasorto ihmisen elämässä näkyy hänen huushollissaan ja kropassa. Itse olen huomannut sen että minun kroppani toimii todella paljon paremmin kun oma henkinen jaksaminen on tasapainossa. Ja hei minä en ole ollut koskaan mikään siisti ihminen, mutta nyt nautin siitä kun on siistiä ja jaksan nähdä vaivaa sen eteen. Huomasin eilen myös että en enää ole edes äkäinen :D

Kiire on se asia joka tänä päivänä pilaa monta asiaa! Itsellänikin päivät alkaa usein jo viiden aikaan aamulla ja päättyy illalla kahdeksan jälkeen. Silti pyrin saamaan jokaiselle päivälle aikaa rauhoittua lasteni ja rakkaani kanssa. Lasten kanssa tehdään yhdessä läksyt, syödään rauhassa ja vaihdetaan päivän kuulumiset ja tehdään yhdessä monenlaista. Illalla on maailman parasta käpertyä nukkumaan mieheni kainaloon ja tuntea olevansa tärkeä. Olen omassa työssäni huomannut sen, että asiakkailla on aina kamala kiire saavuttaa tavoitteensa ja oppia kaikki. Myönnän olen ollut itse ihan samanlainen, mutta elämäni on opettanut minua rauhoittumaan. Haluankin haastaa teidät kaikki siihen, että jokaisena päivänä tulee rauhoittua ja nauttia siitä mitä sinulla on. Elämä on hieno lahja, kun sen vaan oivaltaa oikein. Minä olen oivaltanut paljon ja se näkyy minussa joka suhteessa :D Ihanaa viikonloppua! Nauttikaa elämästä ja rakkaistanne <3

<3 Sanna

PS: Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja jokaisella ihmisellä on mahdollisuus onnistua missä vaan!

Kesä meni, kilot ja syksy tuli.

Hyvää syyskuista maanantai aamua! Mihin se kesä oikein meni?? Minulla oli ehdottomasti elämäni erillaisin kesä, koska pidin ensimmäisen kesäloman (pidemmän kuin viikon). Nautin olostani perheeni kanssa ja keräsin voimia sekä niitä kiloja, kyllä treenasinkin, mutta söin aivan hyvällä omallatunolla juuri ihan kaikkea mitä vain teki mieli. Alussa se painon nousu ei minua juurikaan haitannut, ajattelin että maanantaina sitten taas otetaan niskalenkki. Se maanantai tuli vasta viime viikolla!!!! Jos ajattelen viime kevättä, kovaa tarmoa päästä kesä kuntoon, saada keskivartalosta liika läski pois ja näyttää hyvältä. Siinä ei onnistuttu, johtuen myös elämäntilanteiden kriisistä ja stressitilasta jonka ne aiheuttivat. Painoa ei kuitenkaan tullut keväällä, vaikkei sitä niin lähtenytkään. No kesällä tuli sitten 4 kiloa, ja kaikki keskivartaloon. Se olo mikä minulla oli vielä viime maanantaihin asti oli jotain aivan kamalaa. Joka paikka tursusi, kaksoileukani jäi rintalastaan kiinni ja olo oli vetämätön. Jotain oli tehtävä, ja sen muutoksen kanssa painin kaksi viikkoa, jotta sain itseni siihen mielentilaan että nyt!!

Valjastin kotiväkeni siihen, että nyt alkaa dietti, kyllä dietti vaikka sitä sanaa ja ajatusta olen kartellut ja yrittänyt välttää. Mutta nyt on aika lunastaa niitä omia tavoitteita ja haaveita joita minulla on jo pitkään ollut. Jonka saavuttaminen on lopahtanut aina omaan heikkouteen, miksi? Ehkä elämäni on ollut sekasorrossa ja pitkään, en oikein ole tiennyt mihin olen kuulunut ja kuka olen. Nyt ajatukset alkavat olla selvillä, vanha iloinen ja positiivinen Sanna alkaa löytymään elämänhalu on todellakin palannut. Nyt on juuri oikea aika kaivaa hetkeksi ne eväslaatikot ja keittiövaakat naftaliinistä ja ottaa härkää sarvista. Minä jos kuka olen se joka vain itse pystyy sen tekemään!! Tiedän, myös sen että aiheutan pahennusta ystäväpiirissäni siinä suhteessa, että nyt ollaan tarkasti, nähdään vaivaa, mutta toivon kaikilta ymmärrystä ja tukea siihen, että haluan voittaa itseni. Se ei ole keneltäkään pois ja kaikista vähiten itseltäni.

Kun kuulee, joka päivä, juuri kuulin kymmenen minuuttia sitten, että olet kaunis ja ihana nainen, tulee minulle ainakin olo, että rakas haluan olla vielä paremman näköinen ja voida paremmin, jotta jaksan vielä enemmän pitää huolta teistä kaikista tärkeimmistäni. No mitä minä sitten olen tehnyt ja miksi? Loppuvuodesta on tulossa minulle aivan huikea reissu jossa haluan olla kunnossa. Tein radikaalin muutoksen ruokavaliooni, minä joka en koskaan luovu kaurapuurosta tai mistään muustakaan luovuin kaikesta nopeista hiilihydraateista nyt hetkeksi. Nyt rauha teille kaikille, jotka jo suu vaahdossa siellä posmennatte että ei ei ei ja ei noin. Sanoin että hetkeksi, nyt annetaan läskeille vähän kyytiä ja korjataan ruokavaliota takaisin hetken päästä. Minulla on sellainen paha tapa, että on "sääli" herkkuja. Ajattelen, että voinhan syödä nyt yhden jäätelön tai pullan tai jotain, nyt Sanna ei voi!! Hetkeen. Aijon saavuttaa unelmani, en ole menossa fittneskisoihin, enkä ole laihduttamassa itseäni henkihieveriin, vaan haluan näyttää hyvältä! Hyvältä juuri omasta mielestäni, ja tuntea eläväni täysillä :D Nyt ainakin olo tuntuu helkkarin hyvältä ja motivaatio on korkealla! Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan.

Ihanaa viikkoa teille kaikille.

<3 Sanna

Elämää somekuplan ulkopuolella!

Facebook, Instagram, Pokémon, twittweri ja blaa blaa blaa blaa!!!! Miten tämä maailma on mennyt tähän pisteeseen? On vain some ja se miten elämää siellä jaetaan. Otetaan kuvia ja kerrotaan miten hyvin menee, on varaa ottaa kärkkäästikkin kantaa ja hyökätä ihmisten kimppuun julkisesti ja jopa ilman tietoa todenperäisyydestä. Kerron teille tekstin lopussa tarinan juurikin tästä kyseisestä aiheesta, tarina on tosi ja se liittyy valitettavasti taas minuun. Mutta ennen sitä muutama juttu mitä minä ajattelen nykyään tästä sosiaalisesta mediasta.

Olen ollut lapsellisen tyhmä elämäni 32,5 vuotta, olen luottanut ihmisiin, jakanut elämääni lähes jokaisen vastaantulijan kanssa. Viisas naapurini Elina kertoi minulle jo vuosia sitten että älä tee niin, koska jossakin vaiheessa se kääntyy sinua vastaan. En uskonut sitä, jaoin perheeni kuvia facessa ja instanssia, kerroin "ystävilleni" asioita omasta elämästäni, jaoin kaikki treenini ja ruokavalioni kuudentoista parhaan kaverini kanssa. Noista kuudestatoista 15 puukotti minua selkään. Ajattelin jos laitan kuvia omasta kropastani julkiseen levitykseen motivoin ehkä muita, mihin? Jokaisen pitää itse tehdä se tavoite ja alkaa elämään sitä kohden. Toiselle on tiukka dietti hyvä, toiselle taas se että syö oikein ja voi hyvin. Toiset nauttii kovasta treenistä toiset taas rauhallisesta kävelystä. Jokaisella on oikeus elää elämäänsä juuri sillä tavalla kuin se itsestään tuntuu hyvältä, eihän kukaan voi sanoa sinulle miten sitä pitää elää. Jos haluaa saada apua esim. painonpudotukseen niin silloin se on eri asia. Mutta eläkää ihmiset elämäänne niin että olette onnellisia, niin että teidän on oikeasti hyvä olla. Nyt on uusin villitys tuo Pokémon-sovellus! Joo varmasti on hienoa että nuoret ja aikuisetkin liikkuu, mutta hei haloo ne liikkuu sovelluksen avulla. Meillä tytöt haaveili kyseisestä pelistä ja kerroin heti, että ei tule. Jos ei päästä ulos ilman sellaista niin vikahan on silloin minussa. Minun tehtäväni on äitinä olla lasteni kanssa ja kannustaa heitä ylös,ulos ja leikkimään. Eikä todellakaan minkään pelin!!

 

On kamalaa nähdä kuinka jo kaksivuotiaat lapset pelaavat tabletilla ja ovat koukussa siihen. Kaupungeilla ei näe kovinkaan montaa ihmistä jolla ei ole puhelinta kädessä, saleilla otetaan selfieitä, myönnän olen tehnyt itsekkin sitä. Mutta enää en sitä tee. Täytän elämäni rakkaudella, oikeilla ystävillä, ihanalla työllä, kunnon treenillä ja kauniilla kodilla. Minulta ei tule enää kuvia elämästäni, ei faceen eikä instaan. Olen lukinnut kaikki profiilini, koska en osaa niitä poistaa. Minulla on nykyään niin hyvä ja kaunis elämä, etten halua jakaa sitä kenenkään tuntemattomien ihmisten kanssa, en halua että kenelläkään on mahdollisuutta ruotia sitä missään. Suojaan tämän kauniin rakkauden ja onnen parhaalla mahdollisella tavalla. En halua lapsieni kuvia enää julkiseksi, ne ovat minun aarteeni ja vaalin niitä, uutta perhettäni ja onneani. Työprofiili on ja pysyy, blogia tulee ja Kunnolla Kuntoon julkaisee, mutta Sanna ei! Tämä postaus on puolustus puheminusta ja entisestä elämästäni, tässä ei ole mitään tekemistä uuden elämäni kanssa, muistakaa se. Tässä seuraavassa tarinassa puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, loukataan ihan varmasti monia tahoja, mutta minua on parjattu julkisessa mediassa nyt aivan liikaa ja nyt tulee minun "puolustukseni", koska minäkään en ole täällä julkisesti koskaan ketään haukkunut ja minu haukkumiseni loppuu myös nyt. Olen myös jättänyt kaikki viestiketjut ja minun yksityiset viestini joihin on salasanoillani ilman lupaani menty ja niitä jaettu ihmisille joille ne ei kuulu poliisin huostaan ja nyt on vaan minusta kiinni nostaako kunnianloukkaus syytteitä vai en. Seuraava tarina on tosi ja se on minusta.

Torstai aamu ja puhelimeni soi. Soittaja oli isäni joka ilmoitti että minua moititaan jälleen kerran julkisesti Facebookissa. Soitin välittömästi ystävälläni ja kysyin mitä siellä on. Sain kuvaviestejä joissa oli lapseni ja edesmenneen koirani kuva. Julkaisijana oli koirani kasvattaja ja entinen mieheni???!!! Tekstissä oli miten koira olisi täyttänyt kolme, mutta minä olin päättänyt toisin. Kyllä näin siinä kävi, täysin tuntemattomat ihmiset kommentoivat ja hirvittelivät koirani kohtaloa. Sitten oli kohta joissa kasvattaja kirjoitti, että mielellään kertoo privaviestillä kaikille haluaville mitä minun 11 vuotta vanhalle koiralleni oikeasti kävi? Ihminen joka ei ole koskaan kyseistä koiraa nähnyt, saati jonka kanssa en ole ollut missään tekemisissä. Ainut taho josta hän on voinut edes kuulla että koira on juoduttu lopettamaan on entinen mieheni. Tarkistuksena heti että exäni ei ole kyseistä julkaisua kommentoinut ja toivon todella ettei hän myöskään ole ollut siihen millään lailla osallisena.

 

Mutta nyt tulee faktaa; Kyllä minkä olen lopettanut kummatkin koirani, nuoremman koska en pystynyt sitä pitämään. Kasvattaja myös kirjoitti, että olen hakenut sääliä täällä blogissa siihen että koiraa ei enää ole. Minun ei tarvitse tehdä sitä, koska minä aikuisena ihmisenä tein vaikean ratkaisun ja luovuin koirasta. Nyt näiltä ihmisiltä unohtuu kertomaa, että minä pyysin apua kasvattajalta, hän kertoi minulle että ota koira töihin mukaan ja että ero ei ole millään syy luopua koirasta. Minä tarjosin koiraa monesti myös entiselle miehelleni, aina vastaus sama en minä voi sitä ottaa. Minä hommasin myös koiralle sijaiskodin, se ei sopeutunut sinne. Pissi ja kakkasi joka paikan, stressasi ja oli hermostunut. Olisiko minun pitänyt pitää koira josta en olisi voinut huolehtia? Jolle minulla ei ollut aikaa? Onko parempi että koirasta olisi tullut kiertolainen? Miksi sen olisi pitänyt olla heittopussi? Kun ei se olisi mihinkään sopeutunut. Minä tiedän nyt että se voi hyvin, sillä ei ole nälkä, kylmä, ikävä eikä sitä kukaan kiusaa. Minä aikuisena tein siinä olemassa olevassa tilanteessa parhaan mahdollisen ratkaisun ja olen sen kanssa sinut. En minäkään ole aikaisemmin kritisoinut kasvattajan käytöstä täällä, koira oli minun ja se eli hyvän elämän. EN ottanut sitä sen takia että saisin luopua siitä, käytin siihen rahaa ja aikaa paljon. Miksi minä olen se paha? Miksei esim, se toinen omistaja, koska myös hän olisi voinut ottaa koiran!

 

Remus oli minulla 11 vuotta ja valitettavasti se halvaantui. Kun koiralla ei liiku enää kuin silmät on sille paras mahdollinen tapa lopettaminen, koska se kärsii muuten. Senkin päätöksen tein yksin ja kannan siitä vastuun. Olen tehnyt elämässäni paljon virheitä, mutta kannan niistä vastuun itse ja pystyn elämään niiden kanssa. Facebookissa on helkkarin helppo hyökätä ihmisiä vastaan ja tehdä heistä pahoja, mutta minullahan oikeus puolustaa itseäni ja kertoa miten asiat oikeasti menee. Jokainen saa uskoa ketä haluaa ja luoda oman mielipiteensä. Mutta niin kauan kuin se joka minua parjaa ei ole elänyt minun elämää niin kannattaa pitää mölyt mahassa. Olen siis jättänyt kaikki tälläiset asiat poliisin huostaan ja se hoidetaan loppuun sitä kautta. Minua on nyt kiusattu ja haukuttu tarpeeksi, nyt minä puolustaudun. En olisi halunnut toimia näin mutta vaihtoehtoja ei ole. MIkäli minä ärsytän jotain tai joku sanoo että minä olen sanonut jotain jollekin, tulkaa ja kysykää!!! Minulla Ei ole yhtään sellaista asiaa tai juttua jonka takanaan pysty seisomaan.

Olen puhunut, anteeksi!

<3 Sanna

Miksen voi?

Huomenta, uusi viikko ja uudet kujeet. Tänä aamuna on otsikkona miksen voi? Ja se juontaa juurensa tämän aamun keskustelusta, miksei voi syödä niinkuin haluaa ja paino vaan tippuu? Pitääkö aina luopua kaikesta hyvästä? EI oli vastaus jonka annoin tähän kysymykseen, mutta jatkoin, että itse omilla valinnoilla pystyy vaikuttamaan siihen miten paino käyttäytyy. Esimerkki; nyt kun on kesä, miksei voi syödä jäätelöä? Voi syödä,mutta kannattaako syödä joka päivä? Jos joka päivä voisi herkutella, syödä juuri sitä mitä haluaa, olisiko meillä ylipaino-ongelmaisia ihmisiä? Uskaltaisin väittää ettei olisi. Toki kesällä voi herkutella, ja pitääkin syödä jäätelö, mutta siinäkin voi tehdä valintoja, ottaako sen daimtuutin vai pienemmän esim. Mehujään? Kesällä usein otetaan myös saunan jälkeen, tai auringon kunniaksi muutama olut tai siideri. Sitten ihmetellään miksi paino nousee, olo on nesteinen ja useilla myös nuutunut. Pitää aina muistaa että alkoholi on myrkkyä elimistölle ja sen poistaminen kehosta vaatii aikaa ja keholta ponnisteluja. EN missään nimisessä sano, ettenkö itsekkin ota, mutta sanotaanko niin että enemmin syön hyvin kuin juon ne muutamat siiderit. Monet varmasti ajattelevat jo nyt että onpas siinä tylsä muija, joka joutuu luopumaan monesta asiasta vaan sen takia ettei paino nouse. Mutta ei se ei pidä paikkaansa, en joudu luopumaan mistään. Olen valmis tekemään töitä sen hyvänolon eteen mikä minulla kehossani tällä hetkellä on. En sano sitä ettenkö haluaisi näkyviä vatsapalikoita ja vieläkin parempaa pyllyä, mutta enemmän annan arvoa sille hyvälle ololle :D Toki minusta on myös kiva kuulla se, "että oletpas hyvännäköinen", kenestä naisesta ei olisi? Onneksi minulla on sellainen elämänkumppani tällä hetkellä,joka kertoo sen minulle useita kertoja päivässä :D Koska kehut on ne jotka ruokkii motivaatiota ainakin minulla.

 

Miksi sitten jotkut voivat syödä mitä vaan ja pysyvät  aina samanlaisina? Siihen vaikuttaa toki geenit ja perimä. Mutta jos ajatellaan vaikka minua, olin lapsuuteni ja nuoruuteni laiha kuin lanka, sain syödä mitä vaan. Sitten aloin odottaa esikoistani ja lihoin vaatimattomat 30 kiloa. Mitä silloin kehossa tapahtuu? Rasvasolut kasvavat ja lisääntyvät. Ainut huono puoli niissä soluissa on ettei ne pirut häviä koskaan, kun ne olet kerran saanut kehoosi kasattua. Elikkäs jos olet aina ollut ns. Laiha, ei sinulla ole niin suurta hätää elämässäsi kuin sinulla, joka olet lihottanut itsesi kerran oikein kunnolla. Minä esimerkiksi joudun olemaan todella tarkka tekemisistäni koko elämäni, mutta hei siitäkään en voi syyttää kuin itseäni. Elämässä pienillä asioilla voi vaikuttaa suuresti kaikkeen. Kun elämä on palanssissa, tuntuu että kaikki käy helposti. Nautitaan elämästä ja kesästä, tehdään hyviä valintoja ja annetaan kehon voida hyvin. Nyt minä lähden salille, jotta päivän työt voidaan aloittaa energisenä ja hyväntuulisena. Rakastakaa itseänne ja läheisiänne <3 Ihanaa viikkoa kaikille.

<3 Sanna

Mitäs sillä oikealla ruualla saavutetaankaan?

Kun puhutaan ruuasta ja sen merkityksestä jokapäiväisessä elämässä, niin sanotaan usein, että olet sitä mitä syöt! Ja kyllä se pitää täydellisesti paikkaansa. Olen saanut nyt seurata todelta läheltä, miten pienillä ruokavalio muutoksilla saadaan uskomattomia muutoksia aikaan esimerkiksi diabeteksen hoidossa. Kun syödään miten sattuu ja varsinkin mitä sattuu, on insuliinin menekki ihan uskomaton. Seurailin sivusta erästä diabetestä sairastavaa miestä ja olin kauhuissani, hänen ruokailutottumuksistaan ja käytetystä insuliinin määrästä. Lisäksi riesana oli vielä huomattava ylipaino. Keskustelimme muutamia kertoja asiasta, ja minulle selvisi että aina on toimittu samalla tavalla, syöty, pistetty suuri määrä insuliinia ja korjattu huonoa oloa sitten sokerilla. Painoa oli kertynyt siinä samalla huomattavasti. Aloitimme muutokset hyvin pienistä, siirryimme eineksistä kotiruokaan. Lihapiirakat ja pussi muussit olivat siis historiaa. Lautaselle kasattiin vihreää, hiilihydraatit laskettiin ja ruokailuaikoihin kiinnitettiin huomiota. Eväitä muutettiin pikkuhiljaa, leivän tilalle otettiin ruokaisat salaatit, välipaloiksi keksien tilalle rahkaa ja marjoja sekä pähkinöitä. Pikkuhiljaa pistettävät insuliini määrät alkoivat laskea.

Paino putosi kuin vahingossa siinä sivussa ja olosta tuli virkeä ja freesi :D Kun kysyin muutaman kuukauden päästä, vieläkö karkkia tekee mieli yhtäpaljon, ei kuulema tehnyt. Kun verensokeri pysyy tasaisena kokopäivän, niin turhat napsimiset jää pois. Nyt kun painoa on tippunut n. 15 kiloa, pistettävät insuliini määrät ovat pudonneet kolmannekseen, huomattiin myös alituisten vatsan väänteiden ja polttavien tunteiden hävinneen. Närästys on jäänyt historiaan ja uni on paljon rauhallisempaa kuin ennen. Pienillä asioilla ja hyvillä valinnoilla saadaan aikaan suuria muutoksia ja aina kun kysymys on omasta terveydestä ja omasta elämänlaadusta ei siitä kannata tinkiä!! Tässä oli vaan yksi esimerkki siitä mitä ruualla voi tehdä oman itsensä hyväksi. Meillä on vielä kiloja pudotettavana ja sokeriarvoja voi aina parantaa, mutta jos ihmisen oma ajatus on sellainen ettei mitään ole tarvinnut tehdä asioden eteen, muuta kuin syödä. Niin miettikää miten paljon saadaan aikaan, kun aletaan oikein kunnolla tekemään, ja päästään liikunnan makuun taas :D

Jos puhutaan ruuasta vielä sen verran, miten itellä menee, niin melkein alkaa itkettää!! Juhannuksena on tullut syötyä epäsäännöllisesti, mutta ei välttämättä niinkään huonosti, mutta kuitenkin jäätelöä, jäätelöä ja jäätelöä!! Nestettä, nestettä ja nestettä on kerätty omaan kroppaan todella hyvin, jopa muutaman kilon verran :D Olossaan huomaa sen, että ruokailut ovat olleet mitä sattuu, koska kroppa on nesteinen ja turvoksissa, väsyttää ja tuntuu ettei jaksa tehdä mitään. Nyt on otettu itseään taas niskasta kiinni ja alettu katsoa mitä syön. JA kyllä niin ei juurikaan pitäisi toimia, mutta ei oteta elämää liian vakavasti, vaan nautitaan siitä :D Nyt on pakko lopettaa ja lähteä viemään nuorisoa uimaan, kun ne katsovat minua silmiin nyt jo aika tavalla :D Toivottavasti saitte kiinni ajatuksesta miten ruoka vaikuttaa moneen asiaan joko positiivisesti tai negatiivisesti. Palaan aiheeseen vielä varmasti.

Miten sen mun dietin sitten kävi..

Huomenta. Jos muistatte niin silloin marraskuussa kerroin teille, että aloitan dietin, ja tarkoitus oli kirjoittaa teille sen etenemisestä viikoittain. Dietin tavoite oli pudottaa rasvat mahdollisimman alas ja näyttää kesällä todella hyvältä. Alku olikin hyvää, ruokaa oli ihan älyttömästi ja kaiken syöminen aiheutti tuskaa. Sitten elämä heitti kuperkeikan ja kaikki meni ihan sekaisin. Jatkoin sitkeästi diettiä kuitenkin kokoajan, toki treenaaminen ontui, ja ruokakin piti syödä väkisin. Alussa paino kuitenkin tippui ihan kivasti ja menin elämää eteenpäin jossakin sumussa. Sitten se ensimmäinen adrenaliini piikki hyytyi ja tipuin ihan joka saralla alas, ja kaikki oikeastaan jäin paitsi ruoka. Siitä lähtien olen taistellut kroppani kanssa ja paljon, tulokset junnaa eikä mitään oikein tapahdu. Nyt ollaan tilanteessa, että pyritään syömään tasaisesti ja hyvin sekä pitämään paino siinä missä se on, tai jopa hiukan pudottamaan sitä. Elokuussa olisi määrä ottaa uusi yritys ja katsoa mistä tämä nainen on oikein tehty.

Mutta jos summaan edeltävää 7 kuukautta olen enemmän kuin tyytyväinen. Tärkein asia eron aikana oli dietti ja se että siinä oli pakko syödä. Ilman sitä olisin varmasti jättänyt syömisen todella vähälle ja syönyt kaikkea ei niin hyvää. Tietyt ruoka-ajat rytmittivät päivääni ja elämä oli paljon helpompaa sillä saralla. Treenattuakin tuli ja sain siitä hyvin virtaa ja uskoa huomiseen. Kyllä taas todistin itselleni sen, että kunnon ruoka ja hyvä treeni on ihmiselle se joka antaa sitä hyvää oloa ja uskoa eteenpäin. Ainakin minulla. Jos vertaisin siihen, että maksaisin sohvalla ja söisin suruuni suklaata olisi oma oloni ollut varmasti paljon huonompi. Onneksi tähänkin pätee sanonta, että jokainen tyylillään :D

Nyt  painoni huitelee jossakin 58-57 kilon huitteilla ja tavoite oli juhannukseen saada se 55 kiloon, mutta siitä on nyt luovuttu.  Elämä on sellainen peli, että sen kanssa on opittava vähän luovimaan. MInulla ainakin kroppa reagoi kaikeen stressaavan jumittamalla. Sen olen kuitenkin oppinut, että kaikki on mahdollista ja kaikki on kiinni vaan omasta päästään ja tahdonvoimasta. Itse oli tavallaan heikko alkuvuodesta ja sen takia tulokset ovat mitä ovat. Se turha selittely ei auta mitään ja tekosyitä on aina ihan liikaa. Nyt vaan nokka pystyyn ja kohti uutta tavoitetta! Ihanaa viikkoa teille, palaan taas asiaan ja seuraavaksi onkin tulossa hieman erillaista kirjoitusta ;D

<3 Sanna

Elämä heitti kuperkeikan.

Sunnuntaiaamu 5.6 ja kello on kahdeksan. Olen kirjoittanut teille viimeksi loka-marraskuussa, en edes muista. Elämäni heitti todellisen voltin marraskuun puolessa välissä, kun avioliittoni päättyi eroon, perheeni hajosi ja kaikki se tuttu ja turvallinen särkyi. Vaikeaa meillä oli ollut jo pitkään ja ero oli varmasti väistämätön. Kun eroa alettiin tekemään, en uskonut siihen, uskoin että kaikki kääntyy hyväksi. Yritin omasta mielestäni kovasti taistella, tehdä muutoksia omassa itsessäni, mutta se ei riittänyt. Elämältä tippui pohja, kaikki hajosi, menetinhän elämäni suurimman rakkauden. Loppuvuosi meni sumussa, eroa puiden kohtalotoverini kanssa. Selvisi asioita joita en halunnut nähdä silloin aikanani. Erossa oli mukana tahoja joihin luotin ja joita pidin ystävinäni. Kun sen luottamus siihen elämään menee on sen takaisin saaminen todella vaikeaa, saako sitä enää koskaan sen näyttää vaan aika. En missään nimessä halua tehdä itsestäni hyvää vaimoa, mutta en myöskään ole niin kamala, kuin eron aikana minusta kuva luotiin. Ihminen johon luotin täysin kääntyi minua vastaan. Avioliitossa meitä oli kaksi samoiten erossa. Varmasti kumpikin menetti ja voitti. Ne mitkä hävisi olivat lapset. Lapsien takia oli pakko mennä eteenpäin, herätä aamuisin ja yrittää tehdä töitä. Säilyttää koti ja tehdä vaikeitakin ratkaisuja, luopua tärkeistä asioista.

Olen kasvanut ihmisenä viimeisen 7 kuukauden aikana enemmän kuin 33 vuoden aikana yhteensä. Edelleenkään en pysty aikuismaisesti keskustelemaan exäni kanssa, koska se pettymys häntä ottaan on suuri. Eron aikana menetin myös repullisen ystäviäni ns. Jyvät erottuivat akanoista. Vanha sanonta on myös että kun jotain pahaa niin aina myös jotain hyvää. Löysin itselleni uuden elämän kumppanin, kohtalotoverin, samassa elämäntilanteessa olevan. Toinen toistamme tukien, olemme selvineet monista pahoista hetkistä, olemme vahvistuneet ja löytämässä avaimet onnelliseen elämään.   Paljon on vielä oman pään kanssa tekemistä, mutta elämän halu on palannut ja ennenkaikkea usko siihen onnelliseen elämään alkaa jälleen löytyä.

Se miksi kirjoitan teille tälläisen pienimuotoisen tekstin erosta ja elämästä sen jälkeen, johtuu siitä, että tästä lähtien kirjoitan ainostaan työstäni ja itsestäni, en perheestäni, enkä yksityisyydestäni. Minua on riepoteltu Facebookissa asioilla joista ihmisillä ei ole mitään tietoa, tehty paha, en halua sitä. Nyt ymmärrän myös sanonnan "kenellä onni on se onnen kätkeköön".

Olen menettänyt paljon, mutta myös saanut paljon. Tällähetkellä olen onnellinen, edessä hyvä tulevaisuus, ympärillä juuri ne ihmiset joita tarvitsen ja usko itseen kasvussa. Ehkä elämäni suurin rakkaus on vasta löytymässä, ehkä elämäni on vasta alkamassa. Tästä lähtien kirjoitan teille jotain aivan muuta, kuin omaa elämääni, tarkoitan yksityiselämääni. Halusin vain teidän tietävän, miksi en ole hetkeen kirjoittanut. Teksti on varmasti sekava, koska sitä ei ole tämän kummemmin mietitty. Anteeksi siitä!

<3 Sanna