8. kesäkuuta 2016

Miten sen mun dietin sitten kävi..

Huomenta. Jos muistatte niin silloin marraskuussa kerroin teille, että aloitan dietin, ja tarkoitus oli kirjoittaa teille sen etenemisestä viikoittain. Dietin tavoite oli pudottaa rasvat mahdollisimman alas ja näyttää kesällä todella hyvältä. Alku olikin hyvää, ruokaa oli ihan älyttömästi ja kaiken syöminen aiheutti tuskaa. Sitten elämä heitti kuperkeikan ja kaikki meni ihan sekaisin. Jatkoin sitkeästi diettiä kuitenkin kokoajan, toki treenaaminen ontui, ja ruokakin piti syödä väkisin. Alussa paino kuitenkin tippui ihan kivasti ja menin elämää eteenpäin jossakin sumussa. Sitten se ensimmäinen adrenaliini piikki hyytyi ja tipuin ihan joka saralla alas, ja kaikki oikeastaan jäin paitsi ruoka. Siitä lähtien olen taistellut kroppani kanssa ja paljon, tulokset junnaa eikä mitään oikein tapahdu. Nyt ollaan tilanteessa, että pyritään syömään tasaisesti ja hyvin sekä pitämään paino siinä missä se on, tai jopa hiukan pudottamaan sitä. Elokuussa olisi määrä ottaa uusi yritys ja katsoa mistä tämä nainen on oikein tehty.

Mutta jos summaan edeltävää 7 kuukautta olen enemmän kuin tyytyväinen. Tärkein asia eron aikana oli dietti ja se että siinä oli pakko syödä. Ilman sitä olisin varmasti jättänyt syömisen todella vähälle ja syönyt kaikkea ei niin hyvää. Tietyt ruoka-ajat rytmittivät päivääni ja elämä oli paljon helpompaa sillä saralla. Treenattuakin tuli ja sain siitä hyvin virtaa ja uskoa huomiseen. Kyllä taas todistin itselleni sen, että kunnon ruoka ja hyvä treeni on ihmiselle se joka antaa sitä hyvää oloa ja uskoa eteenpäin. Ainakin minulla. Jos vertaisin siihen, että maksaisin sohvalla ja söisin suruuni suklaata olisi oma oloni ollut varmasti paljon huonompi. Onneksi tähänkin pätee sanonta, että jokainen tyylillään :D



Nyt  painoni huitelee jossakin 58-57 kilon huitteilla ja tavoite oli juhannukseen saada se 55 kiloon, mutta siitä on nyt luovuttu.  Elämä on sellainen peli, että sen kanssa on opittava vähän luovimaan. MInulla ainakin kroppa reagoi kaikeen stressaavan jumittamalla. Sen olen kuitenkin oppinut, että kaikki on mahdollista ja kaikki on kiinni vaan omasta päästään ja tahdonvoimasta. Itse oli tavallaan heikko alkuvuodesta ja sen takia tulokset ovat mitä ovat. Se turha selittely ei auta mitään ja tekosyitä on aina ihan liikaa. Nyt vaan nokka pystyyn ja kohti uutta tavoitetta! Ihanaa viikkoa teille, palaan taas asiaan ja seuraavaksi onkin tulossa hieman erillaista kirjoitusta ;D

<3 Sanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti