Ihanaa isänpäivä aamua kaikille <3 On mennyt tovi jo siitä kun viimeksi kirjoittelin, nyt näin aamuyöstä, kun ei enää nukuta niin on hyvää aikaa jakaa teille vähän elämäni tähän mennessä vaikeinta vuotta. Vuosi on pitkäaika, minulle se on ollut lyhyt, mutta erittäin opettavainen. Kaikki se vanha tuttu ja turvallinen kun viedään pois muuttuu kokoelämä. Ensin tulee se viha ja halu näyttää koko maailmalle, että minähän pystyn ja selviän. Tulee tehtyä päätöksiä, joita ei niin ajattele loppuun asti. On vaan pakko saada asiansa niin järjestettyä, että saa työnsä hoidettua, laksunsa maksettua ja turvattua lapsille hyvä olo. Sain yllättävän hyvin elämäni heti jonkinlaiseen tasapainoon ja olo helpottui päivä päivältä. Työ oli minulle yksi tärkeä selviytymis keino, te ihanat asiakkaat ja jumppaajat jotka olitte tukenani, olette kultaakin kalliimpia. Äiti on lapselle se kaikista tärkein, eikä sekään muutu vaikka ikää onkin jo reippaasti yli 30 vuotta :D Isä on myös suuri tuki lapsen elämässä, oma isäni on kaukana, joten tajusin senkin tämän vuoden aikana miten paljon elämää muuttaa se ettei isä ole lähellä, vaikka tukena minulla onkin ollut kokoajan. Ja suren omia tyttöjäni, kun en saanut heille tarjota sitä ehjää perhettä. Toki tyttöjen on hyvä olla nyt, kun minullakin on hyvä olla.
Aikuiseksi kasvaminen vuodessa on raskas projekti, mutta minua tämä elämä kasvatti ja kovalla kädellä. Jouduin katsomaan itseäni monta kertaa peilistä ja toteamaan monia virheitä mitä elämäni aikana olen tehnyt. Olen oppinut niistä ja väitän että olen kasvanut ihmisenä paljon. Olen parempi äiti kuin ennen, parempi elämänkumppani, parempi työssäni ja ennen kaikkea olen pikkuhiljaa ymmärtänyt myös sen oman arvoni. Kaikki se suunnaton suorittaminen, joka paikassa suunapäänä oleminen on taakse jäänyttä elämää. Olen opetellut olemaan yksin, nauttimaan siitä. Lähtemään pimeällä lenkille, yksin vain otsalamppu seuranani. Minä joka olen aina pelännyt pimeää ja inhonnut olla yksin. Isäni vaimo sanoi minulle eilen, että ei olisi ikinä uskonut minun oppivan olemaan yksin. Tasapaino omassa henkisessä tilassa on mahdollistanut minulle paljon uusia asioita elämässäni. Vuosi vei paljon, mutta antoi myös roppakaupalla. Kaiken sen katkeruuden jälkeen, mitä olen vuoden aikana kokenut, tunnen olevani kuitenkin voittaja. Sain hyvän elämän, löysin ihanan miehen, ihmisestä josta en ikinä olisi voinut edes sitä kuvitella. Meidän yhteinen matka on vasta alussa, opetellaan elämään uuden ihmisen kanssa. Sitä en tiedä miten kauan tämä matka kestää, mutta toivottavasti pitkään, toivottavasti se yhteinen sävel löytyy ja hioutuu yhteen täydellisesti. Sen näyttää vain aika, onneksi ei ole kiire mihinkään. Elämä alkaa tuntua taas elämältä ja luon seuraavaan vuoteen suuria odotuksia ja toiveita. Otetaan vastaan se mitä tulee ja eletään sen mukaan. Muistakaa arvostaa sitä mitä teillä on, tehdä niitä asioita mistä teille tulee hyvä ja ihana olo. Välttäkää kaikkea mistä tulee negatiivisia ajatuksia ja pahaa mieltä. Elkää välittääkö muiden ihmisten puheista, koska he eivät tiedä miltä sinusta tuntuu ja mitä elämästäsi oikeasti haluat. Rakastakaa lähimmäisiä ja ennenkaikkea itseänne. Tehkää tavoitteita ja menkää niitä kohti. Tehkää elämästänne elämisen arvoinen. Niin minäkin yritän tehdä.
Ihanaa isänpäivää, tämä kirjoitus on hyvä päättää Suvi Teräsniskan sanoin;
"Elämä on varjoa ja valoa, joskus sen kyyneliin tiristää. Silloin kuin itkun kaulukset kurkkua kiristää. Elämä on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita, meillä on täydellinen elämä, täynnä laulun aiheita"
<3 SANNA
Ps. -5 kiloa on lähtenyt nyt, seuraavaksi kerron miten treenirintamalla menee ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti