Kuka minä oikeastaan olen?

Kuka oikeastaan on Sanna Löytömäki? 40 vuotias nainen Pylkönmäeltä pienestä kunnasta Keski-Suomesta. Olen kahden ihanan teini-ikäisen tytön äiti, vaimo ja ystävä. Olen ammatiltani hei vaikka ja mitä, lähihoitaja, sosionomi AMK, personal trainer, ravintovalmentaja, psyykkisen painonhallinnan ohjaaja sekä yhdistelmäajoneuvonkuljetta. Olen ollut tänä vuonna yrittäjänä 10 vuotta. Hei oikeasti 10 vuotta ja mihin olen päässyt. No oikeastaan en vielä mihinkään. Olen tullut toimeen, saanut olla lasten kanssa kotona paremmin, kun olen voinut päättää työaikani itse.

Tänään sunnuntaina 12.3. 2023 tajusin aamulla, että eihän tässä ole mitään järkeä. Minulla on ihan loistava ammattitaito, tietoa ihan älytön määrä. On uudet verkkosivut, loistava verkkokauppa, täydellinen valmennus alusta, joka tarjoaa puitteet minkälaiseen valmennukseen tahansa. On opas hävikin hyötykäyttöön, joka on hinta-laatu suhteeltaan loistava, elämäntapamuutoksen esikoulu- verkkovalmennus, joka tarjoaa täydellisen lähdön kohti terveellisempää elämää. Ja mikä on kaikista parasta ihan älytön motivaatio tehdä tätä työtä, auttaa ihmisiä muuttamaan elämäntapojaan ja voimaan hyvin.

Mikä minulta sitten puuttuu? No asiakkaat!! Olen jämähtänyt ihan täysin paikalleni, en ole päässyt ihmisten tietoisuuteen, koska pelkään. Mitä helkkaria minä sitten pelkään? No epäonnistumista, että minulle saadaan taas nauraa, koska en onnistunutkaan. Ja juuri se on se syy miksen voi koskaan menestyä. On tietyllä lailla pelottavaa tajuta se, mutta toisaalta taas ihan älyttömän voimaannuttavaa.  Miksi ihmeessä pelkään, se vasta mielenkiintoista onkin. Olen elänyt elämääni aina jotakin varten, miettinyt paljon mitä muut ajattelevat. Ollu toisaalta kamalan vahva, mutta sisimmässäni niin heikko ja hauras. En ole uskonut itseeni, olen yrittänyt ehkä liikaa, päättänyt jo valmiiksi etten onnistu.

Annoin tammikuussa itselleni tämän vuoden aikaa onnistua ja alkaa pärjäämään. Pidän edelleen kiinni siitä tämän vuoden aika ikkunasta. Mutta en voi tänäkään vuonna menestyä jos pelkään sitä.  Minun tehtäväni ei ole miellyttää niitä ihmisiä, jotka eivät osta palveluitani vaan minun on tarjottava niitä heille, jotka haluavat ja tarvitsevat apuani. En ole fitnes tyyppi, enkä mielelläni anna valmiita ohjeita hetkeksi ja jätä ihmisiä sitten yksin, haluan opettaa ja näyttää ihmisille, että sinnikäs ja määrätietoinen työ palkitaan. Olen itse tehnyt töitä itseni kanssa 15 vuotta, hei miettikää 15 vuotta. Olen muuttanut ihan kaiken, mutta pikkuhiljaa. Olen ylpeä jokaisesta kuopasta, josta olen noussut. 

Ihmisillä on oikeus arvostella minua, pilkata ja nauraa. Tehdä elämästäni päätelmiä, mistä heillä ei ole mitään tietoa. Kestän sen eikä se hetkauta minua enää mihinkään suuntaa, päin vastoin naurattaa. Pahinta tässä on minun oma pelkoni, joka estää minua näyttämästä itselleni, että minusta on tähän. Olen selitysten mestari, en osaa sitä enkä osaa tätä. Paskat osaan mitä vaan ja jos en osaa niin nyt on korkea aika alkaa opetella. Tämä on unelmani, miksen siis toteuta sitä? Teen ainakin parhaani ja vielä enemmän sen eteen ja nyt on viimeistään aika aloittaa, koska kello käy ja oma takarajani lähestyy uhkaavasti.

Toivottakaa minulle onnea, käyttäkää palveluitani ja kertokaa minusta kavereille. Tykätkää somekanavistani ja kertokaa toiveistanne. Toivotaan, että Kunnolla Kuntoon elää vielä 10 vuoden päästäkin.

@sanna_kunnollakuntoon

Kunnolla Kuntoon

www.kunnollakuntoon.fi

Ihanaa sunnuntaita!

Xxx Sanna  

Kuvat: Saija Heinämäki

Varmasti epävarma!

 Kun kaikki näyttää helpolta ulospäin tulee minulle ainakin mieleen itse varma ihminen. Varmuus omasta osaamisesta saa asiat näyttämään helpolta, ainakin minun mielestäni. On hieno seurata ihmisiä, jotka uskaltavat hypätä syvään päätyyn luottaen omiin kykyihinsä nousta sieltä ylös. Muistan kuin eilisen päivän, kun lähdin pitämään ensimmäistä kahvakuula tuntia. Se oli vuosi 2012 ja elettiin jo enemmin syksyä kuin kesää.

Ikinä ennen siis en ikinä ennen en ollut yhtään ainutta ryhmäliikunta tuntia vetänyt ja muistan kuinka pelkäsin. Pelkäsin sitä ettei ketään tule paikalle ja sitä, että jotakin tulisi. Olin kuin tulisilla hiilillä Pylkönmäen urheilukentällä putki radioni kanssa. Se tunne, kun autoja alkoi tulla pikkuhiljaa ennen tunnin alkua oli pelottava. Ajattelin, että nyt Sanna on sinun näytön paikkasi. Ensimmäisellä tunnillani oli 13 henkeä ja putki radiosta soi Eppu normaalin Urheilu hullu. 

Tunti loppui ja minä olin niin väsynyt etten meinannut jaksaa keriä jatkoroikkaa mukaani, mutta samalla olin aivan älyttömän onnellinen. Onnistui, tein sen ja kaikki tykkäsivät. Siitä tunnista alkaen vedin useita tunteja viikossa 8 vuoden ajan. Se hetki oli minun elämässäni käänteentekevä, tätä halusin tehdä liikuttaa ihmisiä, auttaa heitä voimaan hyvin.

En ollut silloin todellakaan varma itsestäni, vaikka sain sen näyttämään siltä. Tein vaikutuksen ihmisiin, että olen täysin tyyni ja tilanne on hallinnassa. Sisimmässäni pelkäsin ja vapisin kuin haavanlehti. Varmuuteni kasvoi tunti tunnilta ja opin joka kerta hieman lisää. Aloin nauttimaan työstäni entistä enemmän. En tuolloin osannut vielä erottaa työtä ja yksityiselämää ja se oli minun suuri virheeni. Olin yksityiselämässäni hyvinkin epävarma, lapset oli pieniä, rahaa ei ollut ja kotonakaan ei mennyt kamalan hyvin. Annoin tämän näkyä itsestäni tunneilla ja se oli väärin kaikkia asiakkaita kohtaan. Sen olen ymmärtänyt vasta ihan viime vuosina.

Minulla ainakin on kaksi eri minää, työ minä ja minä itse minä. Työ minä on ehdottomasti varmempi kuin ihan perus Sanna. Viimeaikoina olen onneksi saanut kumpaakin vietyä vielä enemmän varmempaan suuntaa, mutta epäonnistumisen pelko meinaa vieläkin nostella päätä aika ajoin. Usein ihmiset luulevat, että olen varma ja elämä on helppoa, mutta ei se mene niin. Olen sitkeä ja haluni oppia ja menestyä on kasvanut vuosien saatossa. Haluan olla ihmisille esimerkki, että jokainen pystyy mihin vaan jos haluaa, siis ihan oikeasti haluaa. 

Omille lapsilleni olen opettanut, että olkaa rohkeasti sellaisia kuin olette. Seuratkaa omia unelmia ja kävelkää sellainen polku, joka vie teidät sinne minne haluatte. Välillä saa pelätä ja peruuttaa, kunhan määränpää on kokoajan teidän mielessä. Elämä on hieno matka mikä kasvattaa meitä joka päivä. Aina se ei mene niinkuin suunnitellaan, mutta aina jokaisella tapahtumalla on tarkoitus. Älä anna epävarmuuden pilata sinun polkuasi.

Ihanaa viikkoa.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki