Onko tänä päivänä trendikästä olla jotakin? Minusta se menee juuri niin, aina ollaan jotakin ja jos ei olla ollaan jotenkin huonoja ihmisiä. Mitä tällä tarkoitan? Tarkoitan sitä, että joko täysillä tai ei mitään. Olen miettinyt paljon matkustamista. Minä tykkään siitä ja me kyllä lennämme 2-3 vuodessa ympäri maailmaa, lähinnä kaukomaihin. Olenko sitten huono ihminen jos hiilijalanjälkeni nousee? Monen mielestä kyllä, ja varsinkin niiden, jotka eivät näe koko elämääni vaan sen osan mitä sosilaalisessa mediassa näytän, tai sen minkä naapurin Pekka heille kertoo.
Jos ajattelen itseäni kuluttajana niin yritän kaikessa muussa ajatella luontoa, käytän kemikaalittomia pesuaineita, meikkejä sekä pyrin ostamaan mahdollisimman vähän mitään turhaa. Minulla on kalat ja lihat pakkasessa, ne ovat hirveä ja oman kasvatuksen tuloksena lohta. Pyrin tekemään ruokani itse ja käyttämään kaiken aina hyödyksi. "Jätteistä" tehdään aina jotakin ja vaan harvoin ne päätyvät kompostiin. Minusta on todella harmi, että ihmisiä lokeroidaan heidän tekojensa takia eriarvoiseksi. Minusta jokainen, joka tekee jonkun paremman valinnan ilmaston muutoksen estämiseksi on hyvä ja positiivinen asia. Toki se on vaan minun mielipide, enkä voi itseäni kamalasti kehua tämän asian puitteissa, mutta teen parhaani, omalla tavallani ja se saa riittää.
Elämäntapamuutoksessa on ihan samaa havaittavissa. Joko olet kitudieetillä tai et ollenkaan. Mikäli treenaat salilla olet pelkkä bodari. Minusta on hienoa jos jokainen muuttaa päivästään yhden asian kohti parempia ja terveellisempiä valintoja. Juuri hänelle, joka sen tekee. Kun ulkonäkö unohdettaisiin kaikista projekteista ja ajateltaisiin pelkästään terveyttä olisiko valinnat maltillisempia? Varmasti, ehkä se olisi armollisempaa. Monet alkavat vähähiilihydraattiselle ja lopettavat kaiken normaalin, mutta viikonloppuna voi vetää kaljaa ja karkkia ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Sekin on vähän kyseenalaista, ainakin minusta. Taas jos ei siitä tehtäisi niin kovaa hälyä, ei omia valintojaan tarvitsisi puolustella tai piilotella niin kovasti.
No entäs sitten somessa toimiminen? On hienoa nähdä ihmisten kauniita feedejä ja ihania kuvia. Aina ollaan iloisia ja voidaan hyvin, koti on kaunis ja siisti. Seuraajat samaistuvat siihen ja varsinkin nuoret alkavat miettiä, että tämähän on normaalia. Onko se? Ei, meillä ainakin on sekaista välillä, en todellakaan ole mikään luonnonkaunis, enkä ole treenatessani freesi, vaan hikinen ja punainen. Olen kerran törmännyt asiakkaaseen, joka kauhistui kun salilla tuli hiki ja ripsivärit levisivät. Hän oli ajatellut, että kaikki ovat siellä kauniita ja se timmi vartalo tulee ilman hikeä. Ja voi kuinka paljon sellaisen eteen pitääkään nähdä vaivaa ja tehdä töitä. Minä en saavuta sitä koskaan, mutta onneksi tiedostan sen.
Kirjoituksen pointti oli se, että tänä aamuna tekisi mieli pyllistää koko maailmalle, joka meitä lokeroi. Tai niille ihmisille, jotka luulevat tietävänsä toisten asiat pelkkien kuvien perusteella. Ei pitäisi luoda liian vankkoja mielipiteitä muista ihmisistä, jos heitä ei oikeasti tunne. Jokaisella on omat harminsa ja jokaisella on oikeus omaan elämäänsä. Kun yrittää elää elämänsä hyvin ja olla onnellinen sen pitäisi riittää kaikille.
Ihanaa loppuviikkoa kaikille, täältä meidän sairastuvalta. Lapset ovat kipeänä, niin äiti alkaa ja laittaa pannarin uuniin.
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti