Tavallisilla työssä käyvillä ihmisillä on usein vuodessa lomaa 38 päivää + kaikki arkivapaansa. Meillä yrittäjillä lomaa on silloin kun sitä pystyy pitämään. Kesällä minulla ei ole lomaa tai ehkä muutama päivä tyttöjen kanssa. Nyt ensi kesästä on tulossa poikkeus, koska lähdetään tyttöjen kanssa viikoksi etelän auringon alle. Meillä on ollut tapana mieheni kanssa olla joulu-tammikuun vaihteessa aina 2-3 viikkoa Thaimaassa kesälomalla. Tämä vuosi on poikkeus, ei siinä mielessä, että olimme jo Thaimaassa 2 viikkoa, mutta olemme nyt uudestaan lomalla tällä kertaa Vietnamista.
Kuulin paljon kritiikkiä siitä, kun lähden taas Aasiaan. Olen poissa kotoa lasteni luota ja pilaan maailmaa lentämällä useita kertoja pitkiä matkoja. No olen sitä mieltä, että olen todellakin lomani ansainnut. Lapseni eivät missään nimessä kärsi siitä, että äiti saa lomailla. Heillä on loistava mummo ja hyvä isä, jotka mielellään olevat heidän kanssaan sen kaksi viikkoa mitä olen poissa. Mitä taas tulee ilmaston pilaantumiseen, en ota siihen mitään kantaa.
Olemme mieheni kanssa sellaisia lomalaisia, että aina on lähdettävä kauas kotoa, jos meinaa olla lomalla. Muuten puhelin soi kokoajan ja aina on lähdettävä jonnekin. Kotona ja mökillä on myös niin paljon hommia, että lomailusta ei vaan tule mitään. Ja minä rakastan lämpöä, hyvää ruokaa ja laiskottelua. Kyllä, olen maailman laiskin ihminen silloin, kun minulla on siihen mahdollisuus. Kotona sitä ei ole koskaan, vaan aina on jotakin mitä on tehtävä. Olen myös valitettavasti sellainen ihminen, että kaikki on tehtävä itse ja ilman apua. Toki olen myös nainen, joka toimii parhaiten paineen alla.
Jokaisen loman alla teen itselleni lupauksia, että nyt tällä lomalla treenataan. Nyt viimeiset kaksi lomaa en ole tehnyt mitään. Tunnen siitä suurta morkkista, mutta en vaan saa itseäni salille täällä. Nytkin hotellissa olisi hyvä sali, mutta silti aurinko ja allas vetää minua hullunlailla puoleensa. Olen monesti miettinyt nyt tämänkin loman aikana, että mikä ihme minulla on? Ehkä olen vaan niin väsynyt, etten jaksa liikkua ja treenata. Olen antanut itselleni luvan huilata. Öisin nukun heittämällä 10 h ja silti minua väsyttää. No onko aina pakko olla suuna päänä menossa? Ehkä ei. Olen todellakin sitä mieltä, että minä kaipaan juuri tätä, loikoilua, kevyitä pyörälenkkejä, unta ja hyvää ruokaa. Treenataan sitten kun tullaan kotiin.
No miksi se sitten painaa minun mieltäni? Ihminen on sen verran typerä, että pelkää kaiken työn valuvan hukkaan jos ei kokoajan treenaa ja ylläpidä kuntoa. Sehän ei pidä paikkaansa. Mutta kyllä se ajatus vaivaa minuakin. Tiedostan, että lihaskunto heikkenee, paino nousee ja bikinit eivät todellakaan näytä hyvältä minun päälläni. Mutta ymmärrän myös sen, että kahdessa viikossa mitään peruuttamatonta ei tapahdu, paino on suurimmalta osalta nestettä ja lihaskunto palautuu nopeaan kunhan vaan taas pääsee salille.
Ymmärrän todella hyvin ihmisiä, jotka ovat tiukoilla dieteillä ja sitten vaikka tulevat kipeiksi ja homma pysähtyy. Silloin helposti annetaan periksi ja koko homma lyödään läskiksi. Juuri sen takia haluankin opettaa ihmisiä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja tietynlaiseen kurinalaisuuteen, mutta myös rentoutuen. Elämä ei saa olla liian tiukkaa vaan siitä pitää nauttia.
Minä alan nyt nauttimaan auringosta <3
XxX Sanna
Hmm..Kenellä on lomaa 38 päivää + arkivapaat? Yksityisellä puolella työskentelevällä toimistotyötnekijällä on normaalisti lomaa 30 päivää joka sisältää myös viis lauantaita ja joo arkipäiville sattuvat pyhät on lomaa.
VastaaPoista