Olen jo pitkään seurannut ihmisten ”hätäisyyttä”. Tarkoitan tällä kaikki minulle heti-asennetta. Esimerkiksi unelmatyö pitäisi saada heti, painon pitäisi tippua heti, pitäisi saada heti isot lihakset, ja löytää heti unelmaparisuhde. Olen itsekin luonteeltani todella hätäinen, jos olen jotain saanut päähäni niin sen olisi pitänyt tapahtua jo. Nyt olen opetellut pois tästä tavasta, vaikka tuskin koskaan siitä kokonaan pääsen eroon.
Mutta jos ajatellaan sitä nyt ihan yleisellä tasolla, niin jos kaikki tapahtuu liian äkkiä, niin tuntuuko mikään saavutus kohta enää miltään? Painonpudotus onnistuu todella nopeastikin erinäisillä dieteillä, mutta olen sitä mieltä, että jos kaikki tapahtuu liian nopeasti ja helposti niin tuleeko jossain vaiheessa tila ettei mikään tunnu miltään? Ajatellaanpas asiaa vähän toiselta kantilta. Miltä ne asiat tuntuu, kun ne saavuttaa hitaasti, ehkä vähän vainoamalla.
Painonpudotuksen näkövinkkelistä minun on kaikista helpoin tätä avata, koska olen sen tien itse kokenut. Minusta hienointa on nähdä sellaisia asiakaspolkuja, joissa asiat etenee asteittain. Ei voida muuttaa aina kaikkea kerralla, ei voida oppia syömään kolmessa kuukaudessa oikein, jos viimeiset kaksikymmentä vuotta on syöty miten sattuu. Pitäisi antaa aikaa muutokselle. Nauttia matkasta ja selättää ne vastoinkäymiset joita varmasti jokaiselle tulee vastaan.
Asettamalla tarpeeksi pieniä ja saavutettavissa olevia tavoitteita, niiden saavuttaminen antaa todella hyvin motivaatiota. Matkan varrella on vaarana kyllä oppia itsestään lisää ja kasvaa henkisesti vahvemmaksi, koska matkan aikana sinun tärkein työkaverisi olet sinä itse. Se tunne, kun tavoitteita saavutetaan ja uusia luodaan on huikea, voisin väittää, että se on parempi kuin sellaiset saavutukset joiden eteen ei ole tarvinnut nähdä vaivaa.
Uskaltakaa nähdä asioiden eteen vaivaa ja nauttia saavutuksista. Elämä on juuri sellaista kun siitä itse tehdään, kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta suhteellisen moneen asiaan kyllä!!
<3 Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti