Nyt, kun lomaa on mennyt muutama päivä olen kuin kissa pistoksissa. Missä sali, milloin lenkille, milloin sähköpostia tuonne ja milloin syödään tätä ja sitä. Olen vieläkin ihan toivoton, olen paljon rauhoittunut pahimmista ajoistani. Kirjoitin joku aika siten siitä milloin voi olla tyytyväinen omaan peilikuvaansa ja itseensä. Nyt olen miettinyt miksen voi osata vaan olla ja rauhoittua. Ottaa rennosti ja pitää treeneistä lomaa. Kahden päivän jälkeen on jo päästävä vähintään lenkille.
Tulin pohdinnoissani siihen tulokseen, että vaadin vieläkin itseltäni varmasti mahdotonta. Haluaisin olla jotakin vielä parempaa, jotakin kovempaa ja suurempaa. Miksi? Minulla on elämässäni kaikea, töitä, ihana perhe, kohtuullisen hyvä kunto, ihan hyvässä kuosissa oleva kroppa näinkin vanhaksi ja synnyttäneeksi naiseksi. Kun aina sanon asiakkailleni ettei pidä verrata itseään muihin, miksi helvetissä itse teen niin? Miksen voisi olla ylpeä itsestäni ja kehittää itseäni juuri sen verran kuin se on mahdollista. Ehkä se on huonoa itsetuntoa, ehkä se on liiallista kunnianhimoa.
Senkin tiedän, että monet ihmiset kadehtivat minua, mutta miksi? Ei minua todellakaan kannata kadehtia, mutta haluaisinhan minäkin joskus olla yhtä hyvä jossakin mitä joku muukin. Onko se suomalaisen perussynti? Olla aina tyytymätön omaan elämäänsä, haluta aina jotakin lisää. Kuvitella aina, että kun tuon saavutan niin sitten minulla on kaikkea mitä haluan. Tai ajatella, jos minulla olisi samalla lailla asiat kuin tuolla toisellakin,niin sitten olisin tyytyväinen. Kun ei se kuitenkaan mene niin, aina löytyy taas se jokin mikä siitä omasta elämästä puuttuu.
Olen luvannut itselleni kehittää tätä osa-aluetta itsessäni. Luvannut opetella arvostamaan itseäni ihmisenä enemmän. Olemaan itselleni myös armollinen. En halua katkeroitua iän myötä, koska fysiologisesti ei ole mahdollista saavuttaa kaikkia tavoitteita. Lupaan itselleni elää juuri sellaista elämää että minulla on hyvä olla. Kehittää itseäni, joka osa-alueella, opetella relaamaan.
Tällä lomalla olen luvannut tällä lomalla keskittyä kehonhuoltoon ja rauhallisiin lenkkeihin, vielä näin ensimmäisen viikon alussa en ole siinä kovin hyvin onnistunut, mutta onneksi lomaa on vielä jäljellä. On hienoa välillä miettiä omaa elämäänsä vailla minkäänlaista kiirettä ja huomata, miten vaiheessa sitä monessa asiassa on. Tämän oksennuksen tarkoitus oli kertoa, että arvostakaa omaa elämäänne, niin se näyttää teille parhaat puolensa ja siitä on ihana nauttia. Treenatkaa ja syökää hyvin siitä nauttien huumorilla eikä väkisin vääntämällä.
<3 Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti