Silloin, kun minä opiskelin psyykkisen painonhallinnan ohjaaksi, koulutuksessa puhuttiin paljon unesta ja sen merkityksestä. Puhuttiin myös paljon nukkumaanmenoajan merkityksestä unenlaatuun. Minulle jäi elävästi mieleen, kun Jonna Heinonen, ehkä viisain tunteman nainen heti äitini jälkeen, sanoi, että nukkumaan mennään silloin kuin nukuttaa ja herätään silloin kun se luonnollisesti tapahtuu. Siitä meille selviää, kuinka paljon vuorokaudessa me unta oikein tarvitsemme.
Tuolloin muistan ajatelleeni, että en pysty siihen koskaan, koska en kerkeä nukkumaan ikinä ajoissa. Olen pitkälle iltaan töissä ja kaikki koti hommat on edessä kun menen kotiin. En osaa mennä nukkumaan jos paikat jää hujan hajan. Joskus entisessä elämässä sekin oli mahdollista, mutta nykyään tykkään herätä, kun paikat ovat puhtaana ja keittiön tasot puhtaat. On ihana juoda rauhassa kahvit ja laittaa diffu pöhisemään ja vaan nauttia.
Nyt karattiin aiheesta. Olen iltauninen ja aamuvirkku ollut aina. Minusta aamut ovat kaikista parhaita. Usein laitoin kellon soimaan jo puoli viideltä ja lähdin lenkille. Olin sitten, kun tytöt heräsivät, kerennyt tehdä jo lenkin ja päivä oli vasta alussa. Ehkä se aamuheräämisen helppous on juonteita lapsuudesta, koska isäni monesti herätti minut kukonlaulun aikaan aamukahville hänen kanssaan. Usein iltaisin olen myös väsynyt, mutta silti nukkumaanmeno karkaa yhteentoista.
Nyt viime viikkojen tai oikeastaan lomien aikana opin siihen, että nukkumaan mennään silloin kuin väsyttää ja herätään sitten kun uni loppuu. Nukuin heittämällä sellaisia 12 h öitä ja pikkuhiljaa se kaikki univelka alkoi vähetä ja unet tasaantua 8-8,5h. Puhuimme jo lomalla, miten ihanaa on, kun saa herätä omia aikojaan, ilman kellon soittoa ja päätimme viedä sen myös kotiin. Ajatus siitä, että nukutaan pommiin oli alussa minulle se pahin ja varalta laitoin aina kelloa soimaan.
Se mikä ratkaisi tämän koko ajatuksen, ja oli suurimmassa roolissa sen onnistumisen kannalta, oli illalla nukkumaanmenoaika. Aikaistin sitä tietoisesti niin, että menimme saunaan viimeistään 20.30 jonka ansioista olimme sängyssä koko sakki viimeistään 21.30. Ja minä olen äärettömän nopea nukahtamaan niin olin unessa jo vartin sisällä sänkyyn menon jälkeen. Aamuisin herääminen vakiintui 5.30-6.00 välille.
Havaitsin hyvin nopeasti olevani paljon pirteämpi aamuisin kuin herätessäni herätyskelloon ja päivät sujuvat hyvin pirteänä. Koen saavani paljon aikaan ja nykyään illalla kerkeän jopa hetken istumaan sohvalla ja kutomaan sukkaa. Minun unen tarpeeni on 7,5-8,5 h tämän kokeilun myötä ja se riittää. Se miten kauan näin pystyn toimimaan en osaa sanoa, mutta tämä tuntuu ihan ehdottomasti parhaalta jutulta pitkään aikaan.
Jos puhutaan hyvinvoinnista, niin usein se uni ja palautuminen jää sen kaiken liikunnan ja ravinnon varjoon. Vaikka se on monessa mielessä jopa paljon tärkeämpää kuin ne. Minä jatkan tällä mallilla, olen sen omaksunut juuri minulle hyväksi. Menkää nukkumaan ajoissa niin saatte tarpeeksi paljon unta ja heräätte virkeänä aamulla, tämä tunne on ihana <3
Pirteää päivää.
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti