Koko Suomi on nyt sekaisin, ruokaa hamsrataan ja vessapaperit on loppu lähestulkoon koko maassa. Kouluja suljetaan ja ihmisiä kehotetaan olemaan kotona. Monessa perheessä tämä aiheuttaa sekaannusta jo ihan arjen pyörittämiseen, rahallisesta tilanteesta puhumattakaan. Minulla on onneksi mahdollisuus hoitaa hommani täältä kotoa käsin ja alussa olevat ryhmät on siirretty syksyyn.
Aluksi minäkin ajattelin, että kotikoulua kuukausi, en jaksa! Joudun muuttamaan ihan kaiken ja keskittymään rauhallisen oppimisympäristön järjestämiseen seuraavat 4 viikkoa. Kävellessäni toissa iltana tajusin minkälainen mahdollisuus se on minulle, lapsille ja ihan koko perheelle. Kalenterista on poistettu lähestulkoon kaikki, nyt ei ole enää mahdollisuutta selittää, että kerkeä on niin kiire. Nyt on se minun kasvunpaikkani vieläkin läsnäolevana äitinä ja samalla varmaan lasten kasvunpaikka.
Päätin ottaa koko tilanteeseen aivan uudenlaisen näkökulman, tämä on meidän suuri mahdollisuus. Kerrankin olla läsnä, antaa aikaa lapsille ihan samallalailla kuin heidän ollessaan pieniä. En voi kehua itseäni siitä, että olen helpoin ihminen muuttamaan omia toimintatapojani saati sitten luopumaan töistäni. Onhan se kuitenkin ainut asia mistä saan rahaa elämiseen. Olin ylpeä itsestäni, kun pystyin muuttamaan ajatukseni positiivisiksi ja tunsin, että tämä koko maailman laajuinen epidemia antaa minulle mahdollisuuden muuttaa hieman elämääni.
Tytöt ovat todella innoissaan jäämässä kotikouluun. Kummallekin on oma tietokone jolla voidaan olla yhteydessä opettajiin ja meillä on selkeät säännöt miten päivät etenee. Nyt meillä on mahdollisuus uudelleen opetella olemaan rauhassa, menemään metsäretkille, koska meillä kaikilla on nyt aikaa. Tytöt ovat päivät koulussa, äiti on kotona hoitaa kotihommat ja kaikki mahdolliset työt mitkä pystyy. Niin miettikää miten iltojen käy? Meillä on aikaa toisillemme. Illat valostuu ja kevättä kohti mennään.
Ehkä luoja oli sitä mieltä, että ihmisillä on liian kiire. He eivät kerkeä elämään elämäänsä. Nauttimaan niistä asioista mitä heillä on. Näkemään sitä rakkautta mitä heidän perheensä on vailla ja haluaa meille antaa. Nyt jokaisella on kasvunpaikka, ottaa se ihan tavallinen arki haltuun ja opetella olemaan kotona. Kotona, jossa ihmisen on aina hyvä olla. Ehkä tämä kriisi myös herättelee meitä siihen meidän omaan hyvinvointiin. Nyt, kun ihmisillä on aikaa, he ehkä huomaavat, miten stressaantuneita he ovat? Ehkä, minä toivon, että tämä kriisi aukaiseen meidän silmiä ja me alamme näkemään elämään ihan uudessa valossa.
Kaikesta selvitään. Meillä alkaa nyt kotikoulun ensimmäinen päivä.
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti