Kun minulle sanotaan, että minä en kadehdi ketään, enkä ole koskaan kadehtinut, en todellakaan usko sitä. Ajattelen samanlailla äideistä, jotka sanovat etteivät koskaan ole väsyneitä tai täynnä heidän omia pieniä palleroitaan. Jokainen minun mielestäni kadehtii jotakin jollakin tasolla. Vai voitko väittää ettet ole koskaan ajatellut, että voi olisipa minullakin tuollainen takki taikka kroppa. Tai voi, että kun sillä on jotakin jota minäkin haluaisin. No minä voin ainakin tunnustaa, että kadehdin monesti erilaisia asioita joita toisilla ihmisillä on.
Mutta millälailla kadehdit on minusta se juttu. Yleensä kadehtiminen mielletään pahaksi asiaksi ja sitä se onkin jos sen kanssa ei osaa elää. Mikäli alat mustamaalaamaan ihmistä jolla on jotakin mitä sinä haluat, niin olet väärillä vesillä. Se jos muilla on eikä sinulla, niin se ei ole sinulta pois, vaikka kadehtisitkin juuri sitä. No nyt varmasti mietit jo, että mitä ihmettä oikein selitän? Annapas kun kerron.
Minä kadehdin usein todella usein eri ihmisten kauniita vartaloita, ja mietin aina, että miksen minä voi koskaan saada samanlaisia. No ihan prikulleen samanlaisia ei voi saada, mutta pystyn hyvin samanlaiseen jos vaan oikein kovasti haluan niin. Se vaan tietää minulle ihan pirusti töitä ja uhrauksia, jotta voin saavuttaa jotain sellaista mitä kadehdin. Toki on aina muistettava realiteetit mitä voi oikeasti saavuttaa vielä näillä vuosilla. Vaikka kuinka kadehtisin salilla käyvää 20 vuotiasta kaunotarta en varmasti voisi olla kovallakaan työllä samanlaisessa kunnossa kuin hän, mutta saan hänestä kuitenkin kamalasti motivaatiota.
Sama pätee työelämään tai taloudelliseen tilanteeseen. Jos haluan kadehtia ihmistä, joka tienaa kuukaudessa useita tonneja rahaa, on minun varmaan aika kääriä omat hihaani ja alkaa töihin. Ja jos ajattelen asiaa, vielä omasta näkökulmastani täytyy aina muistaa, mitä haluan töikseni tehdä ja miten paljon olen valmis uhraamaan aikaa oman palkkani eteen. On siis turha kadehtia toisten toimeentuloa, jos itse ei ole valmis näkemään omansa eteen vaivaa. Taas tullaan siihen, että monet varmasti haluaisivat paljon, mutta eivät välttämättä suuresta halausta työllistyisikään. Tässä pohdinkin vain omia ajatuksiani.
Monesti kadehdin myös toisten vapaa-ajasta. Ja samalla saan taas katsoa peiliin ja miettiä miksei minulla ole sitä? Vai onko? Enkö osaa nauttia siitä, enkö huomaakaan minulla olevaa vapaa-aikaa. Minusta kadehtiminen on tuonut minulle paljon motivaatiota kehittää omaa elämääni eikä suinkaan valmentanut minua mustamaalaamaan muiden elämää. Jotenkin jos ajattelen niin kaikesta kadehtimisesta pitäisi oppia ja miettiä miten voisin omaa elämääni muuttaa, jotta saavuttaisin jotain sellaista mitä kadehdin. Älkää siis tehkö kateudesta itsellenne pahaa peikkoa vaan asia jonka avulla ehkä pärjäätte elämässänne paremmin. Käyttäkää se voimavarana älkääkä luovuuden ja halun onnistua esteenä.
Ajatelkaa asiaa niin, että jos minulla on kerran halua kadehtia jotakin, niin minulla täytyy olla myös halua mennä kohti samanlaista päämäärää. Jokaisessa meissä on niin isoja voimia, että mikä vaan on mahdollista ja positiivisella ajattelulla niitä hyviä asioita myös tapahtu.
Ihanaa viikkoa kaikille.
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti