Minun on aina ollut todella haastavaa olla itsestäni tai tekemisistäni ylpeä. Olen aina ollut sellainen ”ei minusta ole mihinkään”- tyyppi. En osaa sanoa mistä se johtuu. Olen ollut todella paljon sellainen negatiivissävytteinen ihminen. Lähinnä tarkoitan, että olen aina ajatellut valmiiksi että kaikki menee päin peetä eikä mikään onnistu. Viime vuonna sain jostakin aivan uudenlaisia ajatuksia. Olen huomannut muutoksen itsessäni, ja olen todella iloinen siitä. En enää ajattele asioita negatiivisesti, en pelkää, että kaikki menee pilalle, vaan luotan elämässäni ensimmäisen kerran, että kaikki järjestyy.
Parisuhde on ollut tärkein opettaja minulle tässä asiassa. Ensimmäisen kerran elämässäni tunnen kelpaavani jollekin juuri sellaisena kuin olen. Minua arvostetaan, ensimmäisen kerran elämässäni kuulen kiitosta siitä mitä teen. Saan kuulla, joka päivä, että minua rakastetaan. Minun itsetunnolleni se on ollut ratkaiseva tekijä. Olen paljon rauhallisempi kuin ennen. Varmuus omasta itsestään vaikuttaa minulla ainakin suunnattoman paljon ihan arkipäiväisiin asioihin. Tiedän, tulipa eteen mitä vaan niin minä en jää yksin.
Jos ajattelen itseäni työelämässä, alan pikkuhiljaa päästä pois siitä ajatuksesta, että minun pitää tarjota kaikille kaikkea ja tehdä se melkein puoli-ilmaiseksi, koska ihmiset niin haluavat. Kun lopetin vuosi sitten jumpat tunsin suurta pettymyksen tunnetta itseäni kohtaan, koska petin ne muutamat naiset, jotka siellä uskollisesti kävivät. Ajattelin pettäväni myös kaikki jumppasiskoni, koska loppuaikaa minua ei vaan huvittanut nähdä suurta vaivaa asian eteen, joka ainoastaan vei minulta voimavaroja kun se olisi pitänyt tuoda niitä lisää. Eilen asiasta puhuttiin illalla ja mieheni sanoi, että olen paljon rennompi kuin jumppia ei ole. Tajusin sen itsekin, että olen todella helpottunut. Tämän viimeisen puolen vuoden aikana olen tajunnut, että minun tulee tehdä työtä elääkseni, saadakseni siitä rahaa, hyvää oloa ja turvaa elämään. Ei sen takia, että voin tarjota ihmisille mahdollisimman paljon ja pienellä rahalla. En ole myöskään osannut arvosta itseäni työssäni tarpeeksi ja olen ollut lähellä tuhota kaiken sen mitä olen saavuttanut. Tällä hetkellä koen olevani paljon parempi työssäni kuin koskaan ennen ja uskon, että myös pärjään siinä. Nöyrästi on opeteltava uusia juttuja.
Oma hyvinvointi on minulle ollut aina tärkeää, mutta en ole kyllä voinut aina hyvin. Nyt olen ymmärtänyt senkin. Henkinen hyvinvointi vastaan fyysinen hyvinvointi on ollut ihan hukassa. Olen ollut fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta henkisesti aika hukassa. Toki en ole sitä tajunnut, ja olen uskonut olevani aina hyvin onnellinen. Nykyään osaan arvostaa myös omaa itseäni paremmin kuin aikoihin ja monet ovat sanoneet, että se näkyy myös ulospäin. Se miksi kirjoitan aiheesta täällä, kumpuaa ystäväni elämästä. Olen seurannut nyt jonkun aikaa hänen huonoa oloa ja minulle tuli todella surullinen olo siitä, miten moni ihminen oikeasti voi huonosti. Oma hyvinvointi on kaikille se tärkein juttu, koska silloin ja ainoastaan silloin kuin voit itse hyvin, voit tuoda ympärillä olevillesi ihmisille hyvää oloa. Älä anna kohdella itseäsi huonosti, kotona, töissä tai ystäväpiirissä. Kukaan ei ansaitse sellaista. Elämä on lahja josta pitää nauttia. Uskaltaa ola rohkeasti sitä mitä on ja elää 100% teholla nauttien ja tehden juuri niitä asioita joita haluaa. Unelmia pitää olla, rohkeasti pitää mennä niitä kohti ja kyllä aika usein ne unelmat myös toteutuu!
Positiivista päivää.
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti