Someton/puheliton Sunnuntai

 
Sunnuntai on yleensä sellainen päivä, kun me kaikki ollaan kotona, eikä kenelläkään ole kiire mihinkään. Nyt viime sunnuntaina, mieheni sanoi aamulla, kun herättiin, että kaikilla meillä on puheliton päivä. Ja sehän oli aivan loistava idea, silloin meillä on vain aikaa toisillemme ja kaikella muulle paitsi sille puhelimelle. Tytöthän heti alkoivat purnaamaan asiaa vastaan, mutta siihen ei annettu tälläkään kertaa mitään mahdollisuutta.

Ihminen ei huomaa kuinka nopeasti se some tai puhelin yleensä vie mukanaan. Nyt kun minun oma puhelimeni on huollossa ja minulla on lainassa doron puhelin, millä ei oikeasti voi eikä osaa tehdä mitään, huomaan sen kuinka paljon vähemmän siellä tulee notkuttua. Olen huomannut salilla, miten nopeasti se puhelin otetaan käteen aina sarjan jälkeen. Tein samalla sellaisen huomion, että sarjapaussit venyvät välillä todella lyhyiksi ja näin ollen treenin teho laskee. Toki monella on puhelimessa ohjelmat ja sinne merkataan painot ja muut. Älypuhelimet mielestäni kuitenkin vaikuttavat ihmisten sosiaalisiin suhteisiin ja kommunikointiin.

Puheliton sunnuntai tuli meille jäädäkseen ja se koskee ihan kaikkia miellä sunnuntaisin olevia niin lapsia kuin aikuisiakin. Jo ensimmäisen kokeilun pohjalta pystyn sanomaan pari hyvää seikkaa. Meillä puhuttiin, keskusteltiin perheenä jopa ihan hyviä keskusteluja. Meillä istuttiin sylissä ja kerrottiin viikon tapahtumista, kyllä meillä tehdään niin muutenkin, mutta nyt kenelläkään ei ollut kiire katsomaan puhelinta kun se piippasi. Ilmapiiri oli minusta todella rento ja nauru raikasi.

Toinen asia jota meillä kyllä harrastetaan edelleen paljon, mutta sunnuntaina vielä enemmän oli leikki. Minusta on ihana seurata kun tytöt vielä leikkivät, heillä oikeasti mielikuvitus toimii ja leikeissä on hienot juonet. Jos antaisin heille vapaat kädet olla puhelimillaan niin voisin väittää, että meidän leikit olisivat todella vähässä. Minä äitinä kannustan tyttöjä leikkimään ja kerron heille, että he kerkeävät kyllä viellä tähän maailmaan kasvamaan, vaikkeivat vielä tuossa iässä tubetakaan. Ja on valitettavaa seurata kuinka rankasti tuolla puhelinmaailmassa lapsia kiusataan tai spämmitään. Minusta se on meidän vanhempien vastuulla pitää huoli ettei ne omat kullannuput tee niin.

Itse en voi kyllä ottaa kauhean kirkasta kruunua pääni päälle elämästä ilman puhelinta, sillä olen sillä aika paljon. Toki olen siellä paljon työni vuoksi, ja muuten yritän sitä kyllä välttää. Toki huomaan jääväni monesti roikkumaan someen ja olenkin todella onnellinen tästä meidän uudesta sunnuntain puhelinvapaasta. Ja tässäkin asiassa olen itse esimerkkinä lapsilleni.

En toki sano sitä, etteikö puhelimesta ja somesta olisi myös hyötyä, tottakai on. Minulle ainakin työni vuoksi, pidän sen kautta yhteyttä asiakkkaisiini, saan näkyvyyttä ja pystyn mainostamaan itseäni. Sieltä saa todella hyvin tietoa moneen asiaan, mutta tässäkin kohtuus olisi muistettava. Haastankin teidät kaikki lukijani tähän puhelitomaan sunnuntaihin! Kokeilkaa ja kertokaa sitten minkälaisia huomioita teitte. Jos tämä tuntuu hyvältä, niin otetaan sitten myöhemmin vaikka pidempiä aikoja, ja palkitaan voittaja. Voittaja, joka osaa parhaiten kertoa mitä positiivisia asioita somettomasta ajasta löysi. Ja kyllä puhelimeen sai vastata jos joku soitti ja soittaa jos tuli asiaa, mutta turha notkuminen jätettiin pois.

XxX Sanna